tiistai 8. maaliskuuta 2016

San Blas, hienointa ikinä!



Hei! Kello tulee kohta yhdeksän aamulla ja mä kirjoittelen Nicaraguasta, Granadasta.

Perjantaina jätin Panaman taakseni ja lähdin rajan yli Costa Ricaan ja suoraan pääkaupunkiin San Josehen. Tässä meni koko päivä, ja kun vihdoin pääsin hostellille, menin vain nukkumaan. Seuraavana aamuna menin heti ostamaan bussilipun Nicaraguaan. Olin Costa Ricassa jo viime vuonna, ja siellä on myös turhan kallista. Siksi ajattelin että skippaan sen kokonaan tällä matkalla. 

Otin halvimman vaihtoehdon Nicaraguan rajalle (alle 10 dollaria lipusta.) Ilmastoidut ja mukavat bussit olisivat olleet paljon kalliimpia. Olin ainoa turisti tässä bussissa. Se oli täyteen pakattu ja oli kuuuma. Mutta ainakin säästin.

Kun vihdoin saavuin Granadaan hostelliin, olin ihan loppu ja nukahdin aika heti. Tämäkin matka oli kestänyt aamusta iltaan.

Nämä oli ekoja kertoja kun tein tommosia rajanylityksiä. Ja pakko sanoa että ne on ollut ihan yllättävän helppoja. Ne on mennyt todella nopeasti ja ei multa edes kysytty missään vaiheessa mitään. Katsottiin vain passi. Ehkä mulla on ollut vaan tuuria.

Nicaraguassa aion olla ehkä viikon. Menen ainakin Leoniin laskemaan tuivuorta alas, ja sitten haluaisin nukkua pari yötä tunnetussa puumajahoshostellissa. Se on ylhäällä viidakossa apinoiden ympäröimänä.

Nicaraguavinkkejä saa antaa!


Mutta nyt San Blasin matkaan!

Ennen Kolumbiaan lähtöä googletin, että miten sitä pääsisi jatkamaan sieltä Panamaan. Mitään busseja tai semmosta ei ole, koska ei ole teitäkään. Pelkästään 150km viidakkoa, josta olisi vaarallista ja kuulemma mahdotontakin mennä läpi. Niimpä mä aloin etsimään vaihtoehtoja mennä veneellä yli ja törmäsin Sanblasadventures.com sivustoon. Vaikutti ihan täydelliseltä. Varasin matkan heti.

Jo viime vuonna matkatessa moni reissaaja sanoi että San Blasin saaret on must-see juttu, joten olin tästä kyllä innoissani.



Ensin menin pieneen kylään nimeltä Capurgana. Söpö paikka. Ei autoja, pelkkiä hevosia.
Meillä oli treffit ryhmän kanssa ja meidän opas vielä kertoi että mitä meillä on edessä.

Pakattiin laukkumme muovikasseihin, koska venematkat oli hulluja. Olis laukut olleet ihan märät ilman noita.

 Mentiin yhdeksi yöksi Sapzurro nimiseen kylään joka oli aika lähellä Capurganaa, ja seuraavana päivänä se varsinainen matka sitten alkoi!

Meidän piti mennä rajatarkistukseen. Lastata kaikki laukut ulos veneistä ja laittaa ne riveihin. Tämän jälkeen koira haisteli kaikki meidän laukut läpi. Yhdestä laukusta koira meni ihan hulluksi, ja kaikki vähän oltiin hermona tän laukun omistajan puolesta. Yksi oppaistamme kertoi, että kerran jonkun laukusta oli löytynyt huumeita. Hänen oli pitänyt jäädä sinne rajalle ja muu ryhmä jatkoi matkaa San Blasille. Kuulema ei mikään helpoin juttu jos tommosesta jää kiinni Panaman rajalla... No, tyhmä saa olla. 

Meidän ryhmän tyypillä ei kuitenkaan ollut mitään laukussaan. Kuulema polttelee paljon ruohoa niin varmaan koira hullaantu vaatteiden hajusta tai jotain.

Yhteensä meidän tarkistuksissa meni joku kolmisen tuntia.

Venematkalla kastuneet vaatteet kuivumassa.

Parin tunnin venematkan jälkeen saavuttiin pienelle kauniille saarelle. Siellä syötiin lounasta.

Innoissaan pringleksestä.


Seuraavaksi mentiin saarelle, jossa myös vietettiin ensimmäinen yö. Se oli isompi saari, jossa asui satoja Kuna-intiaaneja

Mä tiesin että näillä saarilla asuu Kunia, mutta en tiennyt että me nähdään heitä näin paljon ja tavallaan eletään koko tämä reissu heidän kanssa. Se oli mun mielestä hienoin juttu koko matkassa, että saatiin näin paljon olla mukana näkemässä heidän elämää.

Ekana päivänä mentiin kiertelemään saarelle ja nähtiin paljon superiloisia lapsia jotka vaan juoksenteli ja leikki kaikkialla. Oli niin innoissaan meidän näkemisestä. Aikuiset pysyivät vähän enemmän piilossa ja kaikki lapset vaan juoksenteli ympärinsä. Melkein näytti että tämä olisi ollut lasten valloittama oma saari.

Tämän tiedän Kuna-intiaaneista.

- Heitä on noin 50 000.
- Suurin osa asuu saarilla, mutta jotkut asuvat myös sisämaassa. (Näin paljon Kuna-intiaaneja Panama Cityssä.) Monet nuoret menevät myös vähäksi aikaa Panama Cityyn ja palaavat sitten saarille.
- Albiinot ovat todella arvostettuja. Jos synnyt albiinoksi, susta tulee vähän niinku julkkis. He uskovat myös että albiinot voivat suojella muita lapsia joltain monsterilta joka ilmestyy täysikuun aikana. Nähtiin yksi albiinotyttö yhdellä saarella.
- Kunilla on oma kieli, mutta he puhuvat myös espanjaa.
- Kuna-yhteisössä on todella vähän sairauksia, johtuen varmaan siitä kuinka terveellisesti he elävät. Syövät sitä mitä saarilta saa, paljon mereneläviä.
- He nukkuvat riippumatoissa.
- Vanhemmat sisarukset pitävät huolta pienemmistä.
- Naisilla on paljon valtaa.

Kaikilla naisilla oli molemmissa jaloissa ja käsissä tommoset isot helmistä tehdyt korut. Se oli eka asia mikä pisti silmään! Näki paljon erivärisiä ja jotkut muodostivat erilaisia kuvioita. Jokaisella värillä on myös joku oma tarkoituksensa. Kaikilla naisilla oli myös nenärengas ja he joilla on lyhyet hiukset, ovat naimisissa.

Mun mielestä ihan sairaan kauniin näköistä! Ihan inspiroiduin Kunanaisten tyylistä.

Sydänten sulattaja.
Nukuttiin riippumatoissa eka yö. Parit saivat parisängyn.


Toisena päivänä hypättiin taas veneisiin ja jätettiin ensimmäinen saari taaksemme. Mentiin ensin viemään tavaramme saarelle jossa nukuttiin ja sitten mentiin pienenpienelle saarelle rentoutumaan.

Ehkä matkan ainoa miinus oli apinat jotka olivat kauloista kiinni puissa. Kaksi apinaa. Tuntu vaan pahalta että he ovat kiinni eikä pääse kaikkialle kiipeilemään.. Kiinni meidän ihmisten iloksi... Jokainen meidän ryhmästä oli sitä mieltä, että enemmän me oltais tykätty nähdä ne apinat ihan vapaina siellä saarella, vaikka olisikin saanut nähdä heidät vaan vilaukselta ihan ylhäällä puunlatvassa istumassa.

Apinat olivat kuitenkin maailman suloisimpia ja halusi vaan halia. Varsinkin tää tyttöapina.

Kattokaa kuinka se oikein pitää lujaa kiinni.
Ollaan molemmat vaan että HÄH?
Tämmöisissä taloisssa nukuttiin toka yö. Luksusta.

Kolmantena päivänä saavuttiin todelliselle paratiisisaarelle. HUHHUH. Niin kaunista. Ei meinannut silmiään uskoa. Pieni saari jonka ympäri käveli kahdessa minuutissa. Ja kristallinkirkkaan veden ympäröimänä.

Saarella asui Kunaperhe, joilta sai ostaa juotavaa.

Matkan hintaan sisältyi aamupala, lounas ja illallinen, mutta juomat sai itse ostaa saarilta.

Siellä myytiin kokista, mehua, olutta ja vettä. Plus kookoksia ja kookosvettä ofc. Oli tosi tärkeää, että ei mene itse poimimaan kookoksia, koska kookos on Kunien suurin tulolähde.

Mä ihailin naisten koruja niin paljon, että halusin itsellenikin sellaisen. Ihan älyttömän siisti. Ja tuntui jotenkin tosi hienolta, että mä sain sen suoraan kunanaiselta.

Tältä näytti tekijän korut.

Vikana yönä nukuttiin riippumatoissa.

Tyytyväinen.

Hyvää ruokaa saatiin kyllä kaikki päivät. Joko se oli Kunien tekemää tai meidän oppaiden. Vikana iltana saatiin rapuja jotka oli haettu meille vähän saaren ulkopuolelta.
Poppoo illallisen äärellä.
Tässä pienin saari jossa käytiin kolmantena päivänä. Käytiin snorklaamassa. Näin paljon kaloja, korallia ja rauskun! Meidän kotisaarellakin kävin snorklaamassa ja näin paljon meritähtiä.

Vikana aamuna oli niin ihanaa. Heräsin jo ennen seiskaa. Moni muu ei ollut vielä hereillä. Kävin yksin snorklaamassa ja ihailemassa kaikkea. Oli niin ihanaa.

San Blasilla on satoja pieniä saaria.

Niin kaunista. Ja erityisen kaunista kun aurinko osuu veteen ja kaikki värit näyttäytyy.

Joo, nautin.

Heihei paratiisisaari.

Vikana päivänä mentiin takaisin sisämaahan ja suunnattiin Panama Cityyn. Oppaat järkkäsivät meille majoituksen, joten mentiin melkein kaikki samaan hostelliin.

Näillä saarilla ei missään vaiheessa saanut wifiä. Tuntui tavallaan tosi hyvältä olla vähän aikaa poissa kaikesta mediasta ja tiesi, että kukaan ei saa muhun yhteyttä. Kutenkin tietty koko matkan kaipasin Rauhaa ja olisin halunnut hänen kanssa puhua.

Kun saavuttiin hostellille mä vaan juoksin sisälle ja täristen yhdistin itteni nettiin, ja soitin Rauhalle. Ja itkin kun olin niin iloinen. Okei, oltiin puhumatta neljä päivää, mutta se tuntui kahdelta viikolta, koska ei olla oltu päivääkään puhumatta meidän yhdeksän kuukauden tuntemisen aikana. Olin maailman onnellisin sinä hetkenä kun hän vastasi.

Takaisin matkaan vielä. Oli aivan älyttömän upeata kyllä! Maisemat, fiilis, kaverit ja Kuna-intiaanit.
Ja jos joku joskus haluaa mennä Kolumbiasta Panamaan tai toisinpäin, niin suosittelen tätä matkaa erittäin lämpimästi!


21 kommenttia:

  1. Oooh mitä maisemia! Ihanan paljon kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oli kyl!!!! kiva kun tykkäsit! :) ja haha olit niin nopee kommentoimaan, jsut olin tyylii kerenny painaa julkase nappulaa :D

      Poista
  2. Anonyymi3/08/2016

    Siis wauu!!! <3 en voi muuta sanoa. mukavaa ja turvallista reissua siulle sinne :)

    VastaaPoista
  3. Alltså så galet fint!!! Ja kollar varje dag om du har uppdaterat nåt, de så kiva att se dina bilder o läsa om resan. Så hälsningar bara från slaskiga regniga Helsingfors :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. verkligen!!! haha voi nej... ja e nog för lat men bloggande. om du kommer o kolla en gång i två veckor så e de kanske större magis att ja ha posta ngå haha... Men jätte kiva att du tycker om att läsa mina juttun!

      Poista
  4. Niin upeen näköstä!

    VastaaPoista
  5. Apua tää näyttää niiiiiiin ihanalta, ihan paratiisimatkalta! Näitä sun matkoja on niin inspiroivaa seurata, ja tätä sun blogia muutenkin! Kyllä mäkin vielä jonain päivänä lähden kiertelemään lattareita ja noita paratiisisaaria ja nyt tuli ihan himo lähteä just tolle venereissulle.. :)

    http://olderthanyesterday.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo..oli kyllä paratiisimaisia maisemia! ja jee kiva kun tykkäät lukea! Varmasti vielä lähdet! suosittelen! :)

      Poista
  6. Ihan mahtavia maisemia! Uusi matkakohde lisätty listalle (y)

    Millasia kokoavia postauksia oot ajatellut kirjoittaa reissun jälkeen? Minua ainakin kiinnostais tuolal alueella matkustamisen turvallisuus. Kaikki aina sanoo että keski-Amerikka on supervaarallista seutua eikä missään nimessä kannata mennä. En ite usko tuommoseen "pelotteluun" yhtään mutta olis silti mielenkiintoista tietää, että mikä tilanne oikeesti on. Toinen asia, mikä kiinnostaa on pukautuminen. Peittääkö naiset tyyliin olkapäänsä tai onko jotain vastaavia sääntöjä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kyllä hyvä kohde listalle! Ja matkan jälkeen teen varmaan jonkun top5 tai top10 postauksen paikoista jossa oon ollu.. Ja siis, niin...hmm. Jos googlaa että missä kaupungeissa ja maissa tapahtuu eniten murhia, nii ne on joo täällä. Meksiko, El Salvador, Guatemala, Honduras, Brasilia..yms. Mutta ne on ne tietyt kaupungit mitä kannattaa välttää. Esimerkiksi Guatemalan pääkaupunki on vaarallinen. (kuulemma, en oo ite käynyt) Reissun päällä sitä saa kyllä muilta aina kuulla että mitä paikkoja kannattaa välttää ja näin. Mä en oo vielä joutunut pelätä missään. Kun pysyy poissa pääkaupungeista niin täällä reissaa ihan hyvin. Ja varmaan tosi vähän tommoset jutut kohdistuu turisteihin. Varmaan enemmän meiltä turisteilta koitetaan huijata rahaa ja ryöstää. Ja missään ei ole ollut mitään sääntöjä pukeutumisen suhteen. Mutta esim. täällä Guatemalassa monet naiset pukeuvat perinteisiin mekkoihin.

      Poista
  7. Anonyymi3/09/2016

    Saatko noi jalkakorut otettuu pois ja laitettuu takas vai miten tollaset toimii? :) on kyl mageita kuvia!!

    VastaaPoista
  8. Huh, tähän postaukseen jotenkin vaan niin uppoutui, katsoin kuvia pitkään!

    VastaaPoista
  9. wau vaikuttaa super upeelta! ja nää sun postaukset on tosi kivasti rakennettuja :)

    VastaaPoista
  10. On se uskomatonta, millaisia paikkoja maailmassa on. Pääsisipä joskus kokemaan samoja juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niiimpä! niiiiin paljon kaikkea mitä haluais nähdä!

      Poista
  11. Anonyymi3/11/2016

    Vaikuttaa ihanalta! Kiitos tästä blogista, superihania postauksia ja susta henkii niin lämmin tunnelma tänne ruudun toiselle puolellekin <3
    Ihanaa reissunjatkoa!

    VastaaPoista
  12. oi...kiitos itsellesi kun luet! <3 Ja kiitos ihanasta kommentista!

    VastaaPoista