torstai 17. maaliskuuta 2016

Bocas, Granada, Leon


Hello!

Nyt mä kirjoittelen Guatemalasta, Lanquinista. Paikka on niin upea, että melkein voisin jäädä tänne koko loppuajaksi..

Nyt kuitenkin vähän kuvia ja juttuja parin viikon takaa.

San Blasin matkan jälkeen vietin pari päivää Panama Cityssä, ja sitten menin Bocas Del Toroon joka on ihan Costa Rican rajoilla. Bocas on tunnettu paikka, jossa on paljon reppureissaajia ja surffareita. Mä tykkäsin paikasta, mutta en kuitenkaan paljon. Varmaan johtuu siitä turistien määrästä, ja kokoajan koitettiin kaupata erilaisia aktiviteetteja ja matkoja.

Ekat päivät Bocasissa mä en oikeasti tehnyt _yhtään_ mitään.. Olin vaan hostellilla ja kävelin välillä kauppaan hakemaan jotain syötävää. Oli aivan sairaan laiska olo. Bocasissa olisi paljon nähtävää, ja silti mä vaan makasin tekemättä mitään. Mutta kai sitä on pakko välillä vaan chillata.

Tein mä kuitenkin jotain Bocasissa. Yhtenä päivänä menin rannalle joka oli täynnä meritähtiä. Näin varmaan 30. 
Yhtenä toisena päivänä tein liian kalliin, mutta kuitenkin kivan reissun. Mentiin "laiskiais-saarelle" jossa nähtiin kolme laiskiaista. Sitten mentiin koittamaan nähdä delfiinejä. Ja onnekkaita oltiin kun nähtiin aika montakin! Tämän jälkeen mentiin pienelle kauniille saarelle ja snorklaamaan. 

Mä olin aivan super innoissani snorklatessa. Oli niiiin värikästä korallia. En ole koskaan nähnyt tommosta. Ja värikkäitä kaloja ja kasveja! Olin niin iloinen siellä vedessä, tunsin olevani pikkulapsi. 

Yleensä mä raahaan mukana mun vedenkestävää koteloa kameralle, mutta tietysti tällä kertaa mulla ei ollut sitä mukana..plööh. Olisi ollut kaunista kuvattavaa. Mutta mielessä pysyy kyllä aina ne värikkät korallit. 

Ekassa kuvassa tsekkiläinen nainen joka kovasti halusi että hänestä otetaan kuvia. Joten me mentiin yhdessä kiertämään saarta ja kuvattiin toisiamme. Mä otin hänestä kuvia hänen kameralla ja hän taas musta mun kameralla. Oli aika kivaa, kun sitä yksin reissatessa harvemmin saa kuvia itsestään. Harvemmin tykkään pyytää, että voitko ottaa kuvan.

Mun kamerassa (Canon 6d) on wifi, jonka voi siis yhdistää puhelimeen. Yleensä jos otan itsestäni kuvia, laitan kamera johonkin hyvään paikkaan ja otan kuvia kännykällä, EOS Remote ohjelmalla. Ihan näppärää, mutta aina siinä on pieni säätäminen. Etsiä turvallinen paikka ettei kukaan ota kameraa yms.

Toisessa kuvassa saksalainen pariskunta jotka oli samalla San Blasin matkalla kun minä! Oli todella hauska sattuma törmätä heihin tällä pikkuisella saarella!

He olivat tavanneet pari vuotta sitten koulussa jossa opiskelivat opettajiksi. Nyt he olivat opiskelleet valmiiksi, ja lähtivät sen kunniaksi puoleksi vuodeksi reissaamaan. Oli ilo tavata heidät!

Bocasin jälkeen menin Costa Ricaan yhdeksi yöksi, ja siitä suoraan Nicaraguaan bussilla. Raskas reissu. Paljon porukkaa jotka koitti huijata multa rahaa..

Menin suoraan Granadaan. Siellä vietin kaksi yötä. Sitten menin Leoniin, josta tykkäsin enemmän. Se fiilis siellä. Ja se katuruoka, NAM!

Pieni bambivauva. Hänet oli löydetty ilman emoa. Sydän suli ja jäi tämän kauniin eläimen luo.

Leonissa tunnettu aktiviteetti on tulivuorelta alas laskeminen, joten eräs päivä päätin tehdä sen!
Oli paahtava päivä ja ylös kiipeämisessä meni ehkä tunnin verran. Ylhäältä oli hienot näkymät. Laitettiin söpöt asut päälle ja laskettiin alas. 

Mä laskin ekana. Vähän kyllä jänskätti ja tuntui että lennän pois siitä laudalta. Mutta oli älyttömän hauskaa! 

Tässä perhe (isä kuvaamassa) joka reissaa yhdessä puoli vuotta! Mä olin ensin vähän ihmeissäni, koska lapset olivat siis 10 ja 13-vuotiaita. Mutta kuulemma lapset saa ottaa pois koulusta vähäksi aikaa (Kanadalainen perhe), ja toinen lapsista oli kotikoulussa ja tekee joitain kursseja myös matkatessa.

Aivan sairaan siistiä! En ole nähnyt vastaavaa koskaan. Sitä on vaan tottunut näkemään että perheet menee pariksi viikoksi lomalle, mutta ei mitään tällaista. Todella siistiä! Thumbs up!

Ja kuinka avartavaa on 10-vuotiaalle nähdä maailmaa? Kuinka sitä oppii kaikesta mitä näkee. Itse olin käynyt 10-vuotiaana vain kanarialla vähän polskimassa altaassa. En myöskään välttämättä olis noin nuorena laskenut tulivuorelta alas.

Nämä kuvat ovat Leonin katedraalin katolta. Tosi kaunista. Mä sattumalta saavuin paikalle just kun he avasivat paikan. Olin ensin aika kauan ihan yksin tuolla. Tuntui että paikka oli vain mulle.

Hetken päästä kauhea määrä muita turisteja tuli paikalle. But I had my moment!


Leonista otin pikkubussin Guatemalaan. Matka kesti 16h, mutta se meni ihan mukavasti. Tehtiin pieni stoppi El Salvadorissa ja bussissa oli hyvin tilaa nukkua. Meitä oli vain neljä tyyppiä siellä.

Mentiin siis tuolla matkalla Honduraksen ja El Salvadorin läpi. Päätin skipata nämä maat, koska ei ole paljon aikaa jäljellä.

Nyt mä oon ollut Guatemalassa viikon verran, ja tykkään! On ollut mukavaa ja paljon on rahaa myös palanut. Laitan Guatemalakuvia sitten seuraavaan postaukseen.

Kuullaan!

Instagram: haidiknuu
Snap: haidihej

tiistai 8. maaliskuuta 2016

San Blas, hienointa ikinä!



Hei! Kello tulee kohta yhdeksän aamulla ja mä kirjoittelen Nicaraguasta, Granadasta.

Perjantaina jätin Panaman taakseni ja lähdin rajan yli Costa Ricaan ja suoraan pääkaupunkiin San Josehen. Tässä meni koko päivä, ja kun vihdoin pääsin hostellille, menin vain nukkumaan. Seuraavana aamuna menin heti ostamaan bussilipun Nicaraguaan. Olin Costa Ricassa jo viime vuonna, ja siellä on myös turhan kallista. Siksi ajattelin että skippaan sen kokonaan tällä matkalla. 

Otin halvimman vaihtoehdon Nicaraguan rajalle (alle 10 dollaria lipusta.) Ilmastoidut ja mukavat bussit olisivat olleet paljon kalliimpia. Olin ainoa turisti tässä bussissa. Se oli täyteen pakattu ja oli kuuuma. Mutta ainakin säästin.

Kun vihdoin saavuin Granadaan hostelliin, olin ihan loppu ja nukahdin aika heti. Tämäkin matka oli kestänyt aamusta iltaan.

Nämä oli ekoja kertoja kun tein tommosia rajanylityksiä. Ja pakko sanoa että ne on ollut ihan yllättävän helppoja. Ne on mennyt todella nopeasti ja ei multa edes kysytty missään vaiheessa mitään. Katsottiin vain passi. Ehkä mulla on ollut vaan tuuria.

Nicaraguassa aion olla ehkä viikon. Menen ainakin Leoniin laskemaan tuivuorta alas, ja sitten haluaisin nukkua pari yötä tunnetussa puumajahoshostellissa. Se on ylhäällä viidakossa apinoiden ympäröimänä.

Nicaraguavinkkejä saa antaa!


Mutta nyt San Blasin matkaan!

Ennen Kolumbiaan lähtöä googletin, että miten sitä pääsisi jatkamaan sieltä Panamaan. Mitään busseja tai semmosta ei ole, koska ei ole teitäkään. Pelkästään 150km viidakkoa, josta olisi vaarallista ja kuulemma mahdotontakin mennä läpi. Niimpä mä aloin etsimään vaihtoehtoja mennä veneellä yli ja törmäsin Sanblasadventures.com sivustoon. Vaikutti ihan täydelliseltä. Varasin matkan heti.

Jo viime vuonna matkatessa moni reissaaja sanoi että San Blasin saaret on must-see juttu, joten olin tästä kyllä innoissani.



Ensin menin pieneen kylään nimeltä Capurgana. Söpö paikka. Ei autoja, pelkkiä hevosia.
Meillä oli treffit ryhmän kanssa ja meidän opas vielä kertoi että mitä meillä on edessä.

Pakattiin laukkumme muovikasseihin, koska venematkat oli hulluja. Olis laukut olleet ihan märät ilman noita.

 Mentiin yhdeksi yöksi Sapzurro nimiseen kylään joka oli aika lähellä Capurganaa, ja seuraavana päivänä se varsinainen matka sitten alkoi!

Meidän piti mennä rajatarkistukseen. Lastata kaikki laukut ulos veneistä ja laittaa ne riveihin. Tämän jälkeen koira haisteli kaikki meidän laukut läpi. Yhdestä laukusta koira meni ihan hulluksi, ja kaikki vähän oltiin hermona tän laukun omistajan puolesta. Yksi oppaistamme kertoi, että kerran jonkun laukusta oli löytynyt huumeita. Hänen oli pitänyt jäädä sinne rajalle ja muu ryhmä jatkoi matkaa San Blasille. Kuulema ei mikään helpoin juttu jos tommosesta jää kiinni Panaman rajalla... No, tyhmä saa olla. 

Meidän ryhmän tyypillä ei kuitenkaan ollut mitään laukussaan. Kuulema polttelee paljon ruohoa niin varmaan koira hullaantu vaatteiden hajusta tai jotain.

Yhteensä meidän tarkistuksissa meni joku kolmisen tuntia.

Venematkalla kastuneet vaatteet kuivumassa.

Parin tunnin venematkan jälkeen saavuttiin pienelle kauniille saarelle. Siellä syötiin lounasta.

Innoissaan pringleksestä.


Seuraavaksi mentiin saarelle, jossa myös vietettiin ensimmäinen yö. Se oli isompi saari, jossa asui satoja Kuna-intiaaneja

Mä tiesin että näillä saarilla asuu Kunia, mutta en tiennyt että me nähdään heitä näin paljon ja tavallaan eletään koko tämä reissu heidän kanssa. Se oli mun mielestä hienoin juttu koko matkassa, että saatiin näin paljon olla mukana näkemässä heidän elämää.

Ekana päivänä mentiin kiertelemään saarelle ja nähtiin paljon superiloisia lapsia jotka vaan juoksenteli ja leikki kaikkialla. Oli niin innoissaan meidän näkemisestä. Aikuiset pysyivät vähän enemmän piilossa ja kaikki lapset vaan juoksenteli ympärinsä. Melkein näytti että tämä olisi ollut lasten valloittama oma saari.

Tämän tiedän Kuna-intiaaneista.

- Heitä on noin 50 000.
- Suurin osa asuu saarilla, mutta jotkut asuvat myös sisämaassa. (Näin paljon Kuna-intiaaneja Panama Cityssä.) Monet nuoret menevät myös vähäksi aikaa Panama Cityyn ja palaavat sitten saarille.
- Albiinot ovat todella arvostettuja. Jos synnyt albiinoksi, susta tulee vähän niinku julkkis. He uskovat myös että albiinot voivat suojella muita lapsia joltain monsterilta joka ilmestyy täysikuun aikana. Nähtiin yksi albiinotyttö yhdellä saarella.
- Kunilla on oma kieli, mutta he puhuvat myös espanjaa.
- Kuna-yhteisössä on todella vähän sairauksia, johtuen varmaan siitä kuinka terveellisesti he elävät. Syövät sitä mitä saarilta saa, paljon mereneläviä.
- He nukkuvat riippumatoissa.
- Vanhemmat sisarukset pitävät huolta pienemmistä.
- Naisilla on paljon valtaa.

Kaikilla naisilla oli molemmissa jaloissa ja käsissä tommoset isot helmistä tehdyt korut. Se oli eka asia mikä pisti silmään! Näki paljon erivärisiä ja jotkut muodostivat erilaisia kuvioita. Jokaisella värillä on myös joku oma tarkoituksensa. Kaikilla naisilla oli myös nenärengas ja he joilla on lyhyet hiukset, ovat naimisissa.

Mun mielestä ihan sairaan kauniin näköistä! Ihan inspiroiduin Kunanaisten tyylistä.

Sydänten sulattaja.
Nukuttiin riippumatoissa eka yö. Parit saivat parisängyn.


Toisena päivänä hypättiin taas veneisiin ja jätettiin ensimmäinen saari taaksemme. Mentiin ensin viemään tavaramme saarelle jossa nukuttiin ja sitten mentiin pienenpienelle saarelle rentoutumaan.

Ehkä matkan ainoa miinus oli apinat jotka olivat kauloista kiinni puissa. Kaksi apinaa. Tuntu vaan pahalta että he ovat kiinni eikä pääse kaikkialle kiipeilemään.. Kiinni meidän ihmisten iloksi... Jokainen meidän ryhmästä oli sitä mieltä, että enemmän me oltais tykätty nähdä ne apinat ihan vapaina siellä saarella, vaikka olisikin saanut nähdä heidät vaan vilaukselta ihan ylhäällä puunlatvassa istumassa.

Apinat olivat kuitenkin maailman suloisimpia ja halusi vaan halia. Varsinkin tää tyttöapina.

Kattokaa kuinka se oikein pitää lujaa kiinni.
Ollaan molemmat vaan että HÄH?
Tämmöisissä taloisssa nukuttiin toka yö. Luksusta.

Kolmantena päivänä saavuttiin todelliselle paratiisisaarelle. HUHHUH. Niin kaunista. Ei meinannut silmiään uskoa. Pieni saari jonka ympäri käveli kahdessa minuutissa. Ja kristallinkirkkaan veden ympäröimänä.

Saarella asui Kunaperhe, joilta sai ostaa juotavaa.

Matkan hintaan sisältyi aamupala, lounas ja illallinen, mutta juomat sai itse ostaa saarilta.

Siellä myytiin kokista, mehua, olutta ja vettä. Plus kookoksia ja kookosvettä ofc. Oli tosi tärkeää, että ei mene itse poimimaan kookoksia, koska kookos on Kunien suurin tulolähde.

Mä ihailin naisten koruja niin paljon, että halusin itsellenikin sellaisen. Ihan älyttömän siisti. Ja tuntui jotenkin tosi hienolta, että mä sain sen suoraan kunanaiselta.

Tältä näytti tekijän korut.

Vikana yönä nukuttiin riippumatoissa.

Tyytyväinen.

Hyvää ruokaa saatiin kyllä kaikki päivät. Joko se oli Kunien tekemää tai meidän oppaiden. Vikana iltana saatiin rapuja jotka oli haettu meille vähän saaren ulkopuolelta.
Poppoo illallisen äärellä.
Tässä pienin saari jossa käytiin kolmantena päivänä. Käytiin snorklaamassa. Näin paljon kaloja, korallia ja rauskun! Meidän kotisaarellakin kävin snorklaamassa ja näin paljon meritähtiä.

Vikana aamuna oli niin ihanaa. Heräsin jo ennen seiskaa. Moni muu ei ollut vielä hereillä. Kävin yksin snorklaamassa ja ihailemassa kaikkea. Oli niin ihanaa.

San Blasilla on satoja pieniä saaria.

Niin kaunista. Ja erityisen kaunista kun aurinko osuu veteen ja kaikki värit näyttäytyy.

Joo, nautin.

Heihei paratiisisaari.

Vikana päivänä mentiin takaisin sisämaahan ja suunnattiin Panama Cityyn. Oppaat järkkäsivät meille majoituksen, joten mentiin melkein kaikki samaan hostelliin.

Näillä saarilla ei missään vaiheessa saanut wifiä. Tuntui tavallaan tosi hyvältä olla vähän aikaa poissa kaikesta mediasta ja tiesi, että kukaan ei saa muhun yhteyttä. Kutenkin tietty koko matkan kaipasin Rauhaa ja olisin halunnut hänen kanssa puhua.

Kun saavuttiin hostellille mä vaan juoksin sisälle ja täristen yhdistin itteni nettiin, ja soitin Rauhalle. Ja itkin kun olin niin iloinen. Okei, oltiin puhumatta neljä päivää, mutta se tuntui kahdelta viikolta, koska ei olla oltu päivääkään puhumatta meidän yhdeksän kuukauden tuntemisen aikana. Olin maailman onnellisin sinä hetkenä kun hän vastasi.

Takaisin matkaan vielä. Oli aivan älyttömän upeata kyllä! Maisemat, fiilis, kaverit ja Kuna-intiaanit.
Ja jos joku joskus haluaa mennä Kolumbiasta Panamaan tai toisinpäin, niin suosittelen tätä matkaa erittäin lämpimästi!