perjantai 19. helmikuuta 2016

Goodbye Colombia!


Hei!

Tässä kuvia Parque Tayrona luonnonpuistosta.


Tayronan sisäänkäynnistä oli noin tunnin kävelymatka ensimmäiseen campingpaikkaan. Olin kuullut että Tayronassa on tosi kallista, joten olin pakannut itselleni mukaan paljon tonnikalapurkkeja ja avokadoja, haha. Myös paljon vettä. Tämän takia mun rinkka tuntui painavalta. 
Ja sen painon kanssa käveleminen siinä maastossa ja siinä kuumuudessa oli semi rankkaa. Mutta tosi palkitseva fiilis kun vihdoin oli perillä.

Nukuin yöni riippumatossa. Oli oikeasti parhaat yöunet hetkeen. Jotenkin aivan hirveesti tykkään nukkua riippumatossa.

Kävin kiertelemässä, ja tosi kaunistahan siellä oli. Näin paljon erilaisia värikkäitä liskoja, pienen mustaan käärmeen ja jonkun eläimen, josta en tiedä mikä se oli. Se näytti vähän majavan ja rotan sekoitukselta... Mutta sillä ei ollut häntää. Tai ehkä oli mutta se oli tosi pieni. Eläin oli pullea, ison kissan kokoinen. Kellään mitään hajua mikä olis voinut olla? :D

Tyrona on tosi iso ja siellä olis ollut paljon nähtävää, mutta mulla ei ollut tarpeeksi aikaa.

Tämän tayronaeissun jännin osuus oli se, kun menin hevosella takaisin sieltä.... Siis.. Mä oon joskus pienenä istunut aasin selässä, en ikinä mitään muuta. Ja tämä mies ei myöskään osannut sanaakaan englantia, joten en saanut yhtään tietää miten tätä eläintä kuuluu ohjata.

Sitten me mentiin vain! Haha.. Kyllä jännitti. Varsinkin kun se hevonen alko menemään kovaa. Ja kun se maasto oli sellasta kivistä jyrkkää ylämäkeä ja alamäkeä. Luulin jossain vaiheessa että NYT me kaadutaan. Ja ei mulla ollut kypärää tai mitään..

 Vaikka ajattelin että nyt mä lennän tästä, niin kuitenkin nauroin melkein koko matkan. Varmaan adrenaliinista kyse.

Sekin koettu.


Näin liikuin Kolumbiassa.

Ensin pari yötä Medellinissä. Sitten neljä yötä Guatapessa. Siitä takaisin Medelliniin ja yöbussilla Cartagenaan. Siellä vietin pari yötä. Ihanan kaunis ja värikäs vanhakaupunki, muualla en edes liikkunut. Siitä otin bussin Parque Tayrona luonnonpuistoon. Tajusin että mulla tulee kohta kiire niin tulin aika nopeasti takaisin Cartagenaan. Siellä kävin vaihtamassa itselleni pesot dollareiksi, koska Panamassa käyttävät dollareita. Sitten otin Cartagenasta bussin Monteriaan. Olin Monteriassa joskus kolmelta yöllä ja poliisiukkeli tuli kyselemään multa miljoona kysymystä. Hän ei millään voinut käsittää että MITEN MÄ VOIN REISSATA YKSIN?!?
Odotin bussia Necocliin pari tuntia ja Necoclista taas otin aamulla veneen tänne Capurganaan, jossa olen nyt.

Se venereissu Necoclista tänne oli kyllä, huhhu.. Ne aallot oli isot! Ja melkein kaikki kastuivat ihan litimäriksi. En liiottele yhtään kun sanon että litimäriksi. Mä itse istuin semmosessa kohdassa että mä en kastunut ihan kokonaan.

Matkan alussa se oli ihmisten mielestä hauskaa ja ihmiset huusi ja nauroi samalla. Mutta kun tätä jatkui melkein kaksi tuntia, niin ei ollut enää hauskaa. Suolavettä silmiin kokoajan. No ei siinä mitään, ehjinähän selvittiin.

Nyt olen siis pienessä kylässä nimeltään Capurgana. Tunnin päästä tapaan ryhmän jonka kanssa lähden San Blasin saarille, Panamaan. Meille pidetään joku breeffaus nyt ennen matkaa. Matka alkaa huomenna.

Me vietetään siis kolme yötä eri saarilla, ja matkan pitäisi kestää yhteensä neljä päivää. Mutta sain äsken sähköpostin että matka saattaa venyä pidemmäksi tuulen ja aaltojen takia.

Wifin saan seuraavaksi sitten, kun saavun Panama Cityyn. Oon innoissani matkasta ja kaikki jotka ovat käyneet San Blasilla ovat kehuneet maasta taivaisiin. En vaan ole koskaan ollut noin kauan puhumatta mun tyttöystävälle, joten se että ei voi olla missään kontaksissa on ainoa asia mistä en oo innoissani. Mut kyllä mä tuun nauttimaan ja nopeastihan se menee.


Aika sanoa Kolumbialle heippa. Kuullaan seuraavaksi kun olen Panamassa! Bye!

3 kommenttia:

  1. meinaatko käydä venezuelassa?:) suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
  2. mä meen pohjoiseen päin koska lennän meksikosta miamiin ja siitä kotiin. Eikö venezuela oo aika vaarallinen kans? missä kaupungeissa kävit? Mutta kiitos suosituksesta! :)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi2/29/2016

    Vaikka netissä peloteltiinkin tuntui se oikein turvalliselta! Olimme aluksi pienessä satamakaupungissa nimeltään ocumare de la costa, johon tykästyin todella paljon. "Hotellin" (Posada De La Costa Eco-Lodge) omistaja oli lontoolainen herra, joka osasi hyvin auttaa ja neuvoa tarvittaessa. Olimme kuulemma ainoat eurooppalaiset turistit varmaan kymmeneen vuoteen:D
    Tuo kylä oli niin pieni että varmaan kaikki asukkaat tunsivat toisensa, joten se tuntui hyvin turvalliselta jopa illalla liikkuessa. Oli mahtavaa päästä tutkimaan tuollaista paikkaa joka on niin kaukana turistoitumisesta kuin mikään ikinä voi olla! Kaikki kylän asukkaat olivat todella ystävällisiä ja tulivat hyvin tutuiksi sen viikon aikana.
    Muutamaksi yöksi menimme vielä pääkaupunkiin, Caracasiin. Siellä emme kovin myöhään liikkuneet ulkona mutta oikein turvalliselta sekin tuntui. Paljon huomiotahan siellä herättää vaalea iho ja piirteet, ja myös länsimainen ruumiinrakenne, mutta päiväsaikaan ei kyllä kertaakaan joutunut pelkäämään mitään:) Ihan mahtava paikka sekin!
    JOS joskus päätät sinne päin suunnata, suosittelen vaihtamaan rahaa koruliikkeissä. Saat paikallista valuuttaa kaksinkertaisen määrän tällöin! Me luimme tämän vinkin netistä vasta kun siirryimme Caracasiin, mutta sieltä varasimmekin hienoimman hotellin mitä olen koskaan nähnyt ihan pilkka hintaan! Suosittelen kyllä lämpimästi joskus käymään! Muutamiin ihmisiin olen törmännyt tässä reissumme jälkeen ja Venezuela on kyllä sellainen paikka jolle sydämensä menettää kaikki siellä vierailevat!

    VastaaPoista