sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Vihasta rakkauteen Jamaikalla

 

NONIIN heipähei! Tässä olisi kaikenlaista kerrottavaa, aloitetaas.


Psssst whitey

Saavuin Jamaikalle 17pvä helmikuuta tiistaina, Montego Bay nimiseen kaupunkiin. Oli hämmentävää ekaa kertaa elämässä olla kaupungissa jossa oli _ainoa_ valkoinen. Ei näkynyt ketään muuta. Jotenkin kuvittelin Montego Baysta, että turisteja olis paljon enemmän, mut ne on varmaan kaikki semmosissa luksusresorteissa lähellä rantaa. Mä taas majailin tosi kaukana rannasta.
 
Tiistaina illemmalla lähdin hakemaan jotain syötävää lähimmästä kaupasta. Kauppaan oli vain parin minuutin kävelymatka, mutta jo niin lyhyen matkan ajan sain kuulla lukuisia huuteluita. "Pssst psst whiteyyy come here sexy baby can I be your boyfriend dont be afraid psssstt whitey whiteyyyyyy dont be aftraid do you wanna have fun please please baby why not pretty girl" Ei ei ja ei.. Olin varautunut johonkin tämmöseen, että valkoisena ja vielä vaaleahiuksisena herätän huomiota, mutta en kuitenkaan kuvitellut että se ihan tommosta olis...


Mutkia matkassa

Sitten tuli oi niin ihana keskiviikko... Kävelin kaupalle ja taas samat huutelut.. Jotkut jopa pysähtelee autoilla ja tulee juttelemaan, aivan liian lähelle. Eikä ymmärrä kun sanon että mulla on mies ja mua ei kiinnosta. No enivei, menin kauppaan ja koitin maksaa kortilla, mutta he ei ottanut vastaan korttia. Joten mun täyty ottaa taksi lähimmälle pankkiautomaatille joka oli downtownissa.

Niinku kerroin pari postausta aikasemmin, niin tämä automaatti söi mun kortin. Siinä vaiheessa ei paljoo hymyilyttänyt.. Ja tässä vaiheessa mulla ei ollu dollarin dollaria käteistä... Kävely takaisin hostellille olis kestänyt päälle tunnin.. Kerroin jonossa odottavalle pariskunnalle mun tilanteesta ja kyselin että mitä oikein tekisin. He sitten anto mulle sen yhden dollarin taksiin vaikka en edes pyytänyt. Tyylii vedet silmissä kiitin heitä.

Pääsin takasin hostellille ja soitin heti sulkupalveluun, ettei mun korttia voi enää käyttää.. Ja niin, mähän olin tätä reissua varten hankkinut toisen kortin, mikä on fiksua. Mutta niin fiksu en ole ollut että olisin kirjoittanut koodin johonkin hyvään paikkaan. En löytänyt sitä mistään.. Varmaan oli jäänyt kotiin. Jep huolimaton kun on nii saa kärsiä..

Soitin varmasti megakalliin puhelun (koska melkein 3e min..) suomeen pankkiin. He sano kans ettei mitään voi tehdä. He voi lähettää mulle koodin uudestaan mutta siinä menee pari viikkoa..


Turhautunut ja väsynyt

Tässä vaiheessa olin niin turhautunut ja melkein vihasin Jamaikaa. Kadulla oli turvaton olo enkä yksin halunnut enään lähteä mihinkään. Mietin että mitäs hittoa teen. Käteistä ei ollut yhtään. Katsoin jo lentoja takaisin Miamiin, koska siellä pystyy kaikkialla ostamaan kortilla ilman että laittaa koodin. Joten siellähän olisin voinut vinguttaa korttia.

Päätin kuitenkin että torstaina lähden vielä juttelemaan sinne pankkiin jonka automaatti mun kortti imas. Kysyin että voisko he nostaa mun kortilta käteistä jos vaan näytän henkkarit. Noup. Kysyin että olisko tota vanhaa korttia edes saanut takas. Noup.


 
Kiitollinen ja helpottunut
 
Mutta oi onneksi mä oon tavannut maailman parhaimpia tyyppejä tällä reissulla.. Oon jossain aikaisemmassa postauksessa kertonut että mä tapasin Costa Ricassa kaks ruotsalaista tyttöä joiden kanssa oli tosi kivaa. Malin ja Julle siis, jotka näkyivät viime postauksessa. He oli saapunut torstaina kans Jamaikalle ja mä kerroin heille mun tilanteesta. He sano että voi auttaa mua ja nostaa mulle käteistä että pärjään. Oi mikä kiitollisuuden määrä taas...  Eli Malin nosti mulle käteistä ja mä siirsin rahat nettipankin kautta hänen tilille heti.

Mitä tästä opimme? Sen että tällaiselle matkalle kannattaa ottaa AINAKIN kaksi korttia mukaan. Ei koskaan tiedä noista automaateista. Ja kannattaa olla niin fiksu että kirjaa koodinsa johonkin hyvään paikkaan..
 

 Nyt oli vain päästävä Malinin ja Jullen luokse Kingstoniin eli Jamaikan pääkaupunkiin. Hostellilla tosi rento ja Super ystävällinen poika halusi antaa mulle sen verran että mulla oli varaa siihen bussiin... Kuinka tyhmältä tunteekaan itsensä kun toisten pitää lainata. Ja kuinka vaikeelta se tuntu olla ilman rahaa. Ja joillekin se on ihan arkipäivää..

Mä hyppäsin minibussiin. Maailman söpöin pikkupoika katto mua silmät suurena koko matkan ja äitiä hävetti kun poika tökki mua ja halus multa huomiota. Haha, musta se oli vaan hauskaa. Lapset kattelee usein ihan ihmeissään, ja ymmärtäähän sen. Tämmöne ihmeellinen valkoinen ja vielä valkohiuksinen otus kun on.


Kingston

  Kingstoniin saavuin kun oli jo pimeetä. Kun hyppäsin ulos bussista piti alkaa selvittelemään miten löydän hostellille koska rahaa taksiin ei ollut. Kaupunki oli hektinen ja niiin täynnä porukkaa. Taas olin ainoa valkoinen ja herätin paljon ei toivottua huomiota. Onneksi kuitenkin monet ystävälliset ihmiset autto mua eteenpäin ja neuvo mut taas seuraavaan bussiin, koska näin myohään en kuulema enään saanut kävellä yksin. Kun lopuksi loysin hostellille ja näin Malinin ja Julian niin olin niin helpottunut että itkin. Kuinka hyvältä tuntuikaan nähdä heidät.. Huhhu.

En haluais sanoa tätä, mutta Jamaikalla ei kyllä naisen kannata liikkua yksin. Kuinka kamala on ajatus, että me naiset ei voida liikkua joissain paikoissa yksin?!?! Sen ei todellakaan saisi olla niin.

Ähh en kuitenkaan nyt halua antaa teille huonoa kuvaa Jamaikasta.. Ollaan myös tavattu vaikka kuinka paljon ihania tyyppejä ja riippuu vaan paljolti siitä että missä sä liikut..


Mahdollisuus Jamaikalle

Perjantai oli tosi jees. Aamulla pomppaan ylös sängystä kun kuulen että jotkut tytöt puhuu suomea pihalla. Heti pakko mennä utelemaan että keitä he on ja mitä tekee Jamaikalla ymsyms. Yki tytoistä oli ollut Jamaikalla jo kuusi viikkoa. Muut kaksi taas oli juuri saapunut Jamaikalle.
 
Tässä vaiheessa alkushokki Jamaikasta oli mennyt ohi. Jullen ja Malinin kanssa kaupungilla kävellessä oli tosi jees olo. Paljon huutelua edelleen, mutta paljon mukavempaa kun ei yksin ollut.

Perjantaina käytiin Bob Marleyn entisessä kodissa joka nykyään toimii museona. Kuinka makee ja epätodellinen olo olikaan kävellä reggaen kuninkaan kodissa.. Opin myös paljon uutta hänestä. Kuvia sisältä ei valitettavasti saanut ottaa.

Perjantaina illemmalla lähdin suomalaisen Ellan kanssa tsekkaa yhdet reggaejuhlat. Juhlat pidettiin jonkun reggaelaulajan pihalla. Oli paljon puita ja tiivis kotoisa tunnelma. Juhlassa esiintyi joku nais-reggaelaulaja ja oi että, kaikki vaan jammaili ja nautti musiikista. Ekaa kertaa tunsin että meitä ainoita valkoisia ei mitenkään ihmeellisesti huomioitu. Juhlassa näytti olevan monia rastafareja ja oli vaan jotain niin erilaista ja makeeta. Aitoa oikeeta Jamaikaa todellakin! Tuun aina muistaa. Kivaa kun Ella kysy mua mukaan tänne. Tän jälkeen aloin jo tykkäämään Jamaikasta ja mietin, että nyt annan tälle maalle mahdollisuuden!


Negril/Treasure beach

Lauantaina Malin Julle ja minä lähdettiin Kingstonista Negriliin. Reppureissaajina me ei makseta kalliita kuljetuksia vaan liikutaan samalla tapaa kun paikallisetkin ja jooh, niissä bussimatkoissa on kyllä kans aitoa fiilistä. Bussit tungetaan niin täyteen kun vaan pystyy. Olin etupenkillä liimaantunut toisiin kiinni jalat jossain ihan kippurassa laukkujen välissä. Haha ei siinä mitään. Mutta turvaväleistä tai turvavöistä ei oo tietoa tuolla. Ja ne kaahaa kun mitkäki rallikuskit säällä kun säällä ja kurveissakin.

Negrilissä yövyttiin kolme yötä tosi kivoissa majapaikoissa. Koska oltiin kolmestaan niin otettiin aina privatehuone ja jaettiin se kolmella. Yks päivä Malin täytti 21 ja Jullen kanssa herättiin aikaisin tekemään oikeen kunnon lettuaamiaiset.

Negrilin 7 mile beach on superkaunis ja vesi ihan käsittämättömän kirkasta. Mutta rannalla ei saa olla rauhassa yhtään. Sulle kaupataan kaikkea kokoajan. Me ollaan heille rahaa.
 
Sitten seuraavaksi lähdettiin Negrilistä Treasure Beachille. Matkan varrella oli vaikka mitä agressiivisia ja vaikeita tyyppejä..

Treasure beachille saapuessa oltiin ihan ihmeissään kuinka erilainen se oli kaikista muista paikoista. Rannalla ei ollut melkein ketään muuta. Sai olla _rauhassa_. Mitä ihmettä, tuntui kun ei olisi edes Jamaikalla enää ollut.


Vähän luksusta

Perjantaina lähdettiin treasure beachilta takaisin Kingstoniin, koska Malinin ja Jullen oli aika lentää Kingstonista Miamiin lauantaina.

Tsekattiin jos reggae hostellilla olisi tilaa, mutta ei ollut. Seuraavaksi mentiin tsekkaa joku hotelli ja joooh, herranen aika mikä sviitti jonka parvekkeelta oli älytön näköala.. Huone oli 100 dollaria yöltä, mutta saatiin jakaa se kolmella. Eli 33 per nuppi. Aika hullua että reggaehostellilla maksettiin 25 dormista ja nyt vain 8 dollaria kalliimmalla meillä oli näköala koko Kingstonin yli.

Ja yöllä kun koko kaupunki oli valaistu.... En tiiä millo viimeks oon nähnyt jotain niin kaunista.

En oo ihminen joka kaipaa luksusta. Musta maanläheisimmissä paikoissa on paljon enemmän fiilistä. Mutta kyllä tämä yksi yö teki oikein hyvää. Ja Malinille ja Jullelle varmasti myös. Ovat reissanneet tuplasti sen ajan kun mitä minä ja yöpyneet vain hostelleissa. Oli hienoa päättää meidän yhteinen reissaaminen vähän ylellisemmin.
 
 
Kuvassa poika joka anto mulle rahaa bussiin. Voi kun tietäisinkin nimen että voisin vielä kiittää..

Patsas Marleystä hänen oikeassa koossa. Takana näkyy taloa jossa hän asusteli.
 
Ricks Cafe. Oli täynnä meluavia amerikkalaisturisteja.
 
Maailman makein mimmi.

Käytiin black riverilla kattomassa krokoja. Mulla on pelkästään 50mm linssi mukana tällä reissulla ja sen takia mun pitää mennä tosi lähelle että saan kelvollisen kuvan. "Hei olisko mahdollista että mennään vielä vähän lähemmäksi että saan hyvän kuvan?" kysyin häneltä joka ohjasi venettä. "Okei mutta sun täytyy tehdä se nopeasti, me ei haluta että se hyppää veneeseen" Haha. Vähän säikähdettiin sitten kun se parin kuvan jälkeen hyppäsi pois tosta. Megasiisti eläin!
 
Judys house niminen hostelli Negrilissä oli kauniin puutarhan keskellä.
 
 Pelican bar. Söpöön baariin mennään veneellä.
 
 
Aamulla sanottiin vaikeat heipat ja mulla oli loppupäivän meidän sviitti itselläni. Aamupala tuotiin oikein huoneeseen, haha hassua. Loput päivät vietin sitten kingstonissa yksin.
 
Sainko Jamaikalta mitä halusin?  Reggaeta menin maahan kuuntelemaan ja sitä sain. Mutta sain myös paljon enemmän. Ihmisiä jotka toivottavasi pysyy mun elämässä. Ilman Malinia ja Jullea Jamaika olisi kyllä ollut jotain aivan muuta.
 
Huomenna kotiin. En ymmärrä.

25 kommenttia:

  1. Anonyymi3/08/2015

    Jäi nyt vähän epäselväksi eli siis koko loppu jamaikan reissun lainasit muilta rahaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo eli malin nosti sen verran että pärjään ja mä sitten tietty heti siirsin ne hänen tilille. Vikana päivänä mun koodi sitten tuli niin nyt on kaikki hyvin!

      Poista
  2. En vaan tajuu että siun reissu on lopussa, vastahan lähdit sinne! Toivottavasti sait reissusta irti kaiken sen mitä lähdit sieltä hakemaan (ja vielä enemmänkin), eikä vastoinkäymiset onnistuneet pilaamaan fiilistä. Tervetuloa takaisin Suomeen ja kotiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ÄLÄ MUUTA SANO! Sain paljon enemmän! Kiitos paljon! :)

      Poista
  3. Ei mitään sanottavaa<3 Tervetuloa takaisin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiitos! ❤ lento lähtee vasta myöhään huomenna niin vielä vähän kerkeen huomenna nauttia. Toki haluun kans kotiin. Oudolta tuntuu..

      Poista
  4. Anonyymi3/08/2015

    Oot kyllä niin huippu, huhhuh! Kuvat on upeita, ja muutenkin; sun reissus vaikutti huikeelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseppäää! Kiiitos paljon!!! Kiva jos tykkäsit seurailla :)

      Poista
  5. Anonyymi3/08/2015

    Hei vähän outo kysymys mutta monetkoha alkkarit täytyy ottaa mukaan kun reppureissaa kuukausia, siis mua aineski ällöttäis jos ei vois joka pv laittaa puhtaita... :D ei oo pakko julkasta tätä jos on liian outo..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha ei oo outo! mutta niin, hostelleissa on usein pesula että voi viedä vaatteet pesuun ja pesuloita on muutenkin aika hyvin aina. Itellä ehkä 20 mukana :D

      Poista
  6. Anonyymi3/08/2015

    Semmonen kysymys treenitrikoista. Onko sulla koskaan tullu vastaan semmosta, et trikoot ois vyötäröstä hyvät, mut reisistä liian tiukat. Sitten taas kokoo isompi ois reisistä mukavammat, mut vyötäröstä liian löysät ja juostessa laskevat jalassa ja haaroihin tulee haaremihousuja muistuttava "pussi". Otatko tässä tilanteessa pienemmän vai ton isomman koon? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. höhhhh nyt en voi auttaa sua tässä kun mulla ei oo ollu ksokaan tätä probleemaa!

      Poista
  7. No huhhuh! Onneks kävi kuitenkin onni onnettomuudessa!:) Ihania kuvia ja tosi mielenkiintosta lukee näitä postauksia sieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no älä muuta! kiiitoksia ja kiva kuulla! :)

      Poista
  8. Anonyymi3/09/2015

    Näytät näissä kuvissa älyttömän onnelliselta! Ja oohhh toi rusketus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näät aivan oikein...... <3 ehkä ikinä ollu noin onnellinen..

      Poista
  9. oot niin rohkee ja semmonen reipas, vaikka oli noin kauheita vastoinkäymisiä! sun reissua on ollu niin mahtavaa seurata ja luulen että muistelet hyvällä vielä noita vastoinkäymisiäkin, koska myös ne osaltaan varmaan teki sun seikkailusta oikeen seikkailun! vaikutat niin mahtavalta tyypiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kivaa että oot tykännyt seurata! Ja toi on kyllä niiiin totta! kaikki meni niinku pitikin. Oi kiitos! Niin kyllä sinäkin! :)

      Poista
  10. Anonyymi3/09/2015

    On kyllä ollu todellinen ilo lukea näitä postauksia:-) Kiitos paljon, kun jaoit matkasi myös meidän kanssa, olet rohkea ja ihailtava nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tosi ihanaa kuulla! :) kiitos kun seurasit! ja oi, kiitän!

      Poista
  11. Sulla on kyllä ollut ihan uskomaton reissu ja nämä kuvat on niin upeita ♥

    VastaaPoista
  12. Anonyymi3/13/2015

    Nää kuvat on aivan mahtavia!! :)♥

    VastaaPoista