sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tummanpunaiseen tykästynyt

Paita-Lindex, Farkut-Cubus, Kengät-Spiritstore, Pipo-Cubus

Cubuksessa oli ota 3 maksa 2. Olin jo valinnut kaksi juttua ja oli kolmannen vuoro. Näin tummanpunaiset farkut ja eka ajattelin, että emmää ehkä tykkää ja ei kuitenkaan tuu käytettyä tän värisiä. Annoin housuille kuitenkin mahdollisuuden ja onneksi annoin, koska näähän on aika kivat!

Kivat sunnuntait, kuullaan!


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kesän lemppari


Olipa kivaa nähdä pitkästä aikaa mun kaunista ihanaa kamua Elleniä! Juteltiin niin paljon kun kerettiin ja napattiin asukuvat.

Ellen oli just käynyt kampaajalla laittamassa hiukset reilusti lyhyemmiksi. Hitto ne näyttikin hyviltä! Tuli itellekin pieni ajatuksenkipinä että mitäs jos kävis tekemässä pientä tai jopa isoo muodonmuutosta hiuksille. Mutta taidan olla nössö enkä uskalla kuitenkaan. Ja tää on tämä haluan paljon muutosta syksyllä-vaihe vaan. Mutta en tiedä, eehkäpä.

Kimono-Bershka, Farkut-H&M, Kengät-Dinsko

Tämä kimonopaita mikälie on kyllä mun tän kesän lemppariostos. Löysin sen Barcelonasta Bershkasta. Selailin Choies.com nettikauppaa ja törmäsin siellä samanlaiseen. Click.

Mulla on huippukiva viikko edessä! Muunmuassa lennän Kuopioon, wooop! Huippua viikkoa teillekin!


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Minne matkalla?



Hello! 

Mulla on ollu jotenki outo ja pieni masisfiilis näinä päivinä kun ihmiset on palannut kouluun ja normiarki on alkanut. En oikein edes tiedä tai saa otetta siitä, että miksi.  

Tänään näin kolmea luokkalaista mikä oli toosi kivaa. Varsinkin koska yksi heistä, Sassa hyvä ystäväni, muuttaa lauantaina Pietarsaareen, eli kauas pois luotamme. Pohdin tässä, että mihinköhän kaikki muut luokkalaiset on matkalla? Tai mihin oon itse matkalla.

Ehkä siks mulla on ollut outo fiilis, koska mulla ei oo tänä syksynä mitään selkeetä arkeen ja kouluun paluuta niinku kaikkina muina vuosina. Pitää vain tehdä pari pientä juttua mitä en keväällä ehtinyt, ja thats it. Sitten oon valmis, media-assistentti siis. Sen jälkeen voin tehdä mitä ikinä haluunkaan, vaikka lähteä reissuun. Ja sehän on just siistiä, että voi tehdä mitä vain! Mut toisaalta se on pikkasen pelottavaa ja jotenkin niin uutta, kun ei ole sitä selkeetä kaavaa edessä. Mutta enemmän se on kuitenkin siistiä ja jännittävää.

Eli miks mun mieltä sitten painaa.. Hmm, ehkä nämä pimenevät illat vaikuttaa ja se, kun oon joka aamu herännyt niin kovaan sateeseen, että tuntuu että tulee katosta läpi. Ja se, kun mun elämän suurin piristys lähtee Tsekkeihin opiskelemaan..

Toisaalta syksy on just kiva. Syksyllä on paljon inspistä kaikkeen. Tänään vaatekaupoissa pyöriessä mä vaan imin itseeni inspiraatiota pukeutumiseen! (nahkatakit, farkut, mustat saappaat, pipot, tummanpunaiset huulet, oih..) Ja mulla on ihan kauheesti inspistä ja ideoita blogiinkin!

Ei tästä kirjottamisesta nyt tule mitään, en saa ajatuksia sanoiksi. En edes tiedä mitä itse ajattelen.. Mutta lyhyesti ehkä näin: tuleva syksy se tässä mieltä painaa, mutta samalla taas innostaa paljon! Ja en tiedä mihin olen matkalla, mutta eiköhän se selviä.

Nyt oon ainakin matkalla sänkyyn. Hyvät yöt ja kuullaan taas! 


perjantai 8. elokuuta 2014

Mikä fiilis!


Paita-Lindex, shortsit-vintage, laukku-Guess, kengät-Dinsko

Mikä fiiiiilis onkaan olla tänään ihan terveenä eilisen oudon sairastelun jälkeen, ja vielä vapaapäivää viettäen!

Ostin tän valkosen paidan tässä pari päivää sitten, ja heti kävi mielessä kuinka esim syksyllä yhdistän sen farkkuihin, mustiin korkkareihin ja punaisiin huuliin. Tää paita on niin simppeli mutta niin kiva, just sellanen mitä voi yhdistellä kaikkeen.
Tänään halusin yhdistää sen farkkushortseihin ja vaaleanpunaisiin huuliin, ja hitsi että mulla oli sellainen tässä asussa olen oma itseni-fiilis.

Oon ollu tänä kesänä tosi paljon töissä, ja siellä sitä ollaan tummat pitkät housut, musta paita ja nuttura päässä. Ehkä just siks tuntu erityisen hyvälle pitkästä aikaa laittaa hiukset rennosti auki ja pukea päälle jotain valkoista.

Tämän postauksen julkaisemisen jälkeen aion mennä salille,  s-a-l-i-l-l-e. Aah, oon niin kaivannut sitä paikkaa. Melkein on jo unohtunut miltä treenaaminen tuntuu..

 Ja mitä muuta mä keksisin tänä ihanana vapaapäivänä? No vois vaikka ostaa kasan herneitä, mansikoita sekä yks granaattiomena ja vaan löhötä sängyssä ja selailla blogeja. Kuulostaa ihan parhaalta. En sen enempää tarvitse siihen, että tästä perjantai-illasta tulee itselleni ihan täydellinen.

Huippua fiilistä teille tälle perjantaille!


sunnuntai 3. elokuuta 2014

perjantai 1. elokuuta 2014

Yli vuosi kuolemasta



Kun olin Barcelonassa, mun isän kuolemasta tuli vuosi täyteen. Vuosi! 


Kun kone kiihdytti ja nousi maasta, laitoin silmät kiinni ja nautin siitä tunteesta. Sitten mietin, että miltä se on tuntunut kun isä on lähtenyt täältä ihan oikeasti? Onkohan se tuntunut hyvältä. Pari kyyneltä tippui poskelta.

Oli välilasku Riikassa ja lentokentällä oli Victorias Secret kauppa. Mä etsin mun pikkusiskolle jotain kivaa tuoksua ja ruiskuttelin niitä testilapuille. Nappasin Hennalle tuoksun mukaan ja hyppäsin koneeseen kohti Barcelonaa.
Koneessa alkoi olemaan tylsää, niin mä keksin piirtää sellaselle tuoksutestilapulle mun perheen. Äiti keskellä ja me kaksi tyttöä äidin molemmin puolin. Ja meidän yläpuolella isä joka hymyilee. Niin mä näen perheeni.

Barcelonassa oli mahtavaa. Olin lähtenyt ihan yksin reissuun, pienelle kolmen päivän seikkailulle. Tiedostin kuitenkin koko ajan, että silloin 11.6 kuolemasta tulee vuosi. Eli silloin kun vietän vikan kokonaisen päivän reissulla.

Sitten se tulikin, yhdestoista päivä. Tutustuin sinä päivänä yhteen poikaan kenen kanssa meillä oli vähän yhteistä. Hänen isä oli kuollut kun hän oli nuori, ja äiti ei voinut/halunnut pitää huolta lapsestaan, joten hän oli ollut ilman vanhempia lapsesta saakka.

Olin aina miettinyt, että miten sellaiset pärjää joilla ei oikeasti ole kumpiakaan vanhempia. Ja siinä mun edessä sellainen poika seisoi, hymyillen ja viettämässä huippua kesää interrailaten.

Poika kysyi, että kauan aikaa mun isän kuolemasta on. Vastasin "huomenna tulee tasan vuosi". Olin siis unohtanut vuosipäivän. Se oli just silloin eikä huomenna. En ymmärrä miten se oli mahdollista, koska koko ajan oli päässäni soinut kasetti yhdennestätoista päivästä.

Oli varmasti tarkotus että mun ei pitänyt muistaa ja tajuta, että se oli tapahtunut just silloin vuosi sitten. Mun oli tarkoitus viettää ihan huippu vika päivä Barcelonasssa, ja niin teinkin!

Se Barcelonasta..

Miten muuten on mennyt? No ihmeellisen hyvin. En mä kyllä vieläkään oikein tajua enkä osaa ajatella että muka ei nähtäis enään. Oikeastaan luotan siihen, että kylläpäs vielä nähdään.

Ja mä en oo yksin. Niin monilla muillakin on ollut vaikeata mutta silti porskuttavat menemään hymy huulilla. Esimerkiksi tämä Barcelonan tuttavuuteni, hän on kyllä inspiroinut mua niin paljon! Myös nyt kesällä festareilla mua on tultu rohkeasti moikkaamaan ja tultu sanomaan, että he ymmärtävät mua, koska ovat itse saman jutun kokeneet. Kiitos teille jotka olette tulleet puhumaan siitä asiasta! Arvostan sitä suuresti että uskallatte tulla puhumaan siitä, ja saitte mut tuntemaan että en todellakaan ole yksin.

Ja te kaikki lukijat olette olleet mukana tässä tän vuoden aikana. Kiitos kaikista kommenteista ja tuesta.

Vuoden aikana oon kyllä paljon kirjottanut aiheesta. Se on auttanut. Laitoin tähän alle linkit kaikkiin postauksiin jotka olen isästä kirjottanut. Ne on tossa alhaalla siinä järjestyksessä kun olen ne kirjoittanut. Ite en uskalla lukea noita, mutta te voitte jos haluatte.












Ja häh, Elokuuko nyt muka jo? Outoaaaa miten aika rientää! Vietetään ihan huippu elokuu!