sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Suru


Ajattelin kirjottaa tästä aiheesta, koska on ollut niin outo viikko jotenkin. Oon monia kertoja säpsähtänyt  ja kuvitellut näkeväni isän. Oon siis nähnyt ihmisiä jotka ovat muistuttaneet häntä. Samanlainen takki, samantyyliset hiukset, samantyylinen tapa kävellä ja samantyyppinen ruumiiinrakenne. Kun oon nähnyt näitä muistuttavia tyyppejä, oon ajatellut etttä kunpa sais vielä nähdä hänet, edes kerran. Halaisin niin kovaa.
 Välillä mietin, että kunpa olis ollut mahdollisuus sanoa viimeisiä sanoja. Kunpa se ei olis tapahunut niin yllättäen. Jotkut ovat sairaita pitemmän aikaa, ja tietää että se on lähellä, ja silloin ainakin tajuaa sanoa viimeisiä asioita. Mä tiedän, että ei noita todellakaan voi lähteä vertailemaan. Onhan sekin todellakin yhtä kamalaa, että tietää kuolevansa kohta. Mutta niin, kunpa olisin saanut sanoa tiettyjä asioita.. Kunpa olisin tajunnut sanovan jo paljon aikaisemmin. Kunpa hän kuitenkin tiesi, miten paljon välitän.

Välillä oon tosi surullinen, välillä oon vihainen, välillä itken, mutta suurimman osan ajasta oon tosi rauhallinen. Päivääkään en oo ajattelematta häntä, ja varsinkin nukkumaan mennessä mä mietin aina häntä.
Oikeestaan itken harvoin nykyään, ehkä liiankin harvoin. Nyt viikonloppuna ajoin serkkuni luo, ja siinä matkalla olin miettinyt isää koko matkan. Itku oli lähellä, mutta koitin pidätellä sitä. Kun tulin serkkuni luo, en kerennyt kun tervehtiä, ja sitten alkoi parkuminen. Onneks oli siinä rakkaimmat ihmiset kuuntelemassa. Itkemisen jälkeen tuli parempi olo, kun olin saanut purettua tunteita. Itkeminen auttaa. 

Aina kun mieleen juolahtaa se, että isä ei tuu näkemään mun saavutuksia elämässä, tuun entistä surullisemmaksi. Kun valmistun, kun löydän kivan työn, ja entä sitten, jos joskus saisinkin omia lapsia.. Pystyisinpä mä ajattelemaan, että hän tulee näkemään nää saavutukset. Mitä jos näkeekin?
Välillä musta on tuntunut, että isä on ollut läsnä. Ja tuntuu, että isä antaa mulle voimaa arjessa. Hän voi antaa voimaa ihan tavallisissa arkipäiväisissä jutuissa.  

Mä tiedän kuitenkin pärjääväni. Isä haluaisi että teen parhaani. 

41 kommenttia:

  1. Anonyymi3/02/2014

    Äh. Ei oo voimia kirjottaa omasta papastani mitään, mutta aivan samoja tunteita ja ajatuksia käyn läpi. Hän kuoli vuosi sitten. Yksi suurimmista ajatuksista on että kun vaan sais vielä kerran nähä rakkaan rakkkaann!!! Ei kukaan tajua tätä oloa ennen kuin itse menettää jonkun läheisen.. voimia...♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon voimia sinnekin, ja kiitos hirveesti kommentistas <3 kun saiskin vielä nähdä..mutta ehkä vielä joskus <3

      Poista
  2. Anonyymi3/02/2014

    Tuttuja tunteita. Suru on todella kokonaisvaltainen. Tunteet ovat pinnalla. Näkee 'näkyjä',kuulee 'ääniä',itkettää,voi yhtäkkiä tulla jostain ihan elävästi mieleen kuollut,voisi vaikka koskettaa. Kuvailit todella hyvin ne tunteet,mitä itsekin olen kokenut. Isäni kuoli 3.5v sitten. Hän oli sairas ja riutui pois,ja saimme hänet hyvästeltyä,mutta sittenkin se lopullisuus ja ikävä,mikä on. Voimia Sinulle eroikävään. Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo..näyt ja äänet tuttua.. Oon pahoillani, voimia! Ihanaa kuitenkin että sait hyvästeltyä. Kiitos paljon kommentistasi Anne! <3

      Poista
  3. Ihana postaus Heidi. <3 On niin vaikea kuvitella, millasta elämä olis ilman jotain niin tärkeää ihmistä.

    Mun poikaystävä lähti tänään vaihtoon, ja on ollut niin itkuinen päivä. Senkin takia et hän joutu hyvästellä isoäitinsä, jolla tuskin on voimia elää enään kun tulee takaisin Suomeen. Ikävä on surullinen juttu ja vie voimia, mutta toisaalta se kertoo siitä et joskus on ollut tai on edelleenkin elämässä ihminen, jolla on valtava merkitys ja josta välittää - se on arvokasta.

    Sillon ku on kova ikävä, niin pitäs ajatella, et mitä ite haluais toisen tekevän samassa tilanteessa. Jos ite istuskelis tuolla pilven päällä, niin en toivois mitään muuta kun sitä, et mulle tärkeät ihmiset eläis niin täysillä kun vaan mahdollista.

    Välillä pitää vähän ikävöidä ja saada itkeä. Se auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Essi <3 mäkään en osannut kuvitella ennenku se tapahtu..

      Voih... :( Varmasti ollut todella haikeeta!

      Ja totta joka sana minkä kirjotit, kiitos! Mä en saa kirjotettua mitään järkevää just nyt, muuta kun kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Anonyymi3/02/2014

    sä pärjäät varmasti. virtuaalihalaus heidi♥ oot mahtava persoona.

    -kassu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näääääin paljon! <3

      Poista
  5. Olipa ihanasti kirjotettu postaus. Voimia täältäkin<3

    ps. hyppäsin kattoon kun näin sun kommentin mun blogissa! En pahimmissakaan kuvitelmissa osannut tätä odottaa! KIITOS<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3

      HIHII kivaa että sä ilahduit! :)) Mielelläni kommentoin lukijoiden blogeihin! :)

      Poista
  6. Anonyymi3/02/2014

    Osaat niin hyvin kirjoittaa! Sait mut itkemään ja täällä nyt vuodattelen kyyneliä. En osaa sanoa oikein muuta kuin, että olet ihana, olis ihana tuntea sut <3

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Ja mä tutustun mielelläni uusiin ihmisiin! :)

      Poista
  7. Anonyymi3/02/2014

    Voimia sulle kauheasti! Itse käyn samoja tunteita läpi edelleen, vaikka oma isäni kuoli kohta 12 vuotta sitten. Mutta eihän sille mitään mahda, rakasta ihmistän tulee varmasti kaipaamaan ja ikävöimään aina. Mutta tsemppiä, kyllä se tulee ajan kanssa helpottamaan, ainakin itselläni niin on käynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mahda ei, aina tulee olemaan ikävä, mutta kiva kuulla että se kuitenkin ajallaan helpottaa. Kiitos paljon! <3

      Poista
    2. Ja tsemppiä sulle!

      Poista
  8. Voi ihana Heidi♥ Hirveesti taas voimia sulle. Sun isä on varmasti susta ylpeä, aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paaaljon! <3 Mä uskon kyllä kans että on :) <3

      Poista
  9. voi herranen aika.. aloin pillittää saman tien ku aloin sun tekstiä lukea..oon niin suunnattoman pahoillani sun puolesta.. mun oma isä on elossa mutta silti ihan liian usein käyttäydyn kylmästi ja välinpitämättömästi isää kohtaan ihan vaan siksi etten oo koskaan tullut toimeen isän uuden naisystävän kanssa. . kuinka typerää eikö? nyt vasta tajusin ja koin jonkun heräämisen sun tekstin myötä siitä ettei mikään oo itsestään selvyys ja elämä ei mee niinku on luullut. mun isä on tässä ja nyt, rakastaa ja välittää musta.. meillä on siis kyllä tosi läheiset välit, oon vaan itessäni huomannut jonkunlaista kylmyyttä isää kohtaan ja vielä naurettavista syistä. anteeksi tälläsestä avautumiskommentista, sä vaan sait mut tajuamaan.. ei mulla varaa tuhlata enää yhtäkään päivää siihen etten näyttäis rakkauttani isälleni olemalla idiootti.. ja heidi sä saat itkeä ! sä saat itkeä ja ikävöidä vielä 20 vuoden päästäkin<3 ja tiedän että sun isä näkee sut joka päivä ja vaikket tietäis niin jollain tavalla vaikuttaa sun elämässä niin että se on mukana koko ajan :') ihan superpaljon voimia sulle, oot vahva nainen ja kiitos sulle kun avasit mun silmät! <3

    VastaaPoista
  10. Anonyymi3/02/2014

    Tätä lukiessa tuli ihan itku. Oot tosi todella vahva, kun jaksat tuollasten kokemusten jälkeen vielä ajatella positiivisesti. Joka kerta postauksiasi lukiessa ajattelen että oot kyllä upea tyttö, vaikutat niin aidolta ja hyväsydämiseltä. :) Paljon jaksamisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä ihanasta kommentista, kiitos paljon! ♥

      Poista
  11. Huh meinas päästä itku kun luin tän. En voisi kuvitella elämääni ilman läheistä ihmistä. Ihailen sun vahvuutta ja avoimuutta asian suhteen. Ihanaa että osaat olla elämästäs innoissas vaikka oot käsitellyt ja tuut käsittelee koko elämäs noin raskasta asiaa. Tietysti jokainen kuitenkin tulee menettämään läheisimpänsä joskus.. Oon havahtanut näistä sun kirjotuksista aina arvostamaan läheisiäni ja siitä että ne on mun vieressä tällä hetkellä ja koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Voimia hurjasti<3 Mäkin jollain tapaa uskon, että kyllä ne läheiset ovat henkisesti läsnä kuoleman jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, ihanaa että sulle on tullut mun kirjotuksista tollanen reaktio! <3 Se on se kaikista tärkein, perhe! Kiitos paljon tästä kommentista Linda! <3

      Poista
  12. Anonyymi3/02/2014

    määkin niin tahtoisin nähdä iskän vielä .. ois niin paljon sanottavaa , halaisin ja pyytäisin anteeks miten hirveä olin ennen iskän sairastumista . kauheeta ajatella etten oo nähny iskää kohta ( toukokuussa ) vuoteen , tuntuu ihan eiliseltä .

    paljon voimia <3 kylläme pärjätään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä niin saamaistun tähän.. ja jep, eiliseltä tuntuu täälläkin. Kiitos voimista ja takasin sinne! ♥ Me pärjätään!

      Poista
  13. Anonyymi3/02/2014

    ♥ aloin itkeä kun tätä luin. itsellä on todella vaikea aika meneillään elämässä ja tälläkin hetkellä kyyneleet vaan virtaa.. panjon voimia sulle! isäsi olisi susta todellatodella ylpeä!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paaaaljon voimia sinnekin suuntaan!♥♥♥

      Poista
  14. Anonyymi3/03/2014

    Voi että miten koskettava postaus..
    Menetin oman isäni haimasyövälle pari pitkältä tuntuvaa vuotta sitten. Eka vuosi meni aika sumussa, itkeskelin usein ja saatoin romahtaa keskellä päivää pienistäkin asioista, jotka vain muistuttivat isästä. Nyt pystyn jo kertomaan asioita maailman parhaasta isästäni hymyillen, mutta silti se kaipuu ei lopu koskaan. Ikävä on valtava.
    Sanotaan että asioilla on jokin tarkoitus. En keksi yhtään fiksua tarkoitusta sille, että menetin yhden elämäni tärkeimmistä ihmisistä aivan liian varhain eikä nähdä enää koskaan. SItä on niin vaikeaa ymmärtää ja se on niin väärin. Siksi olen myös välillä itkenyt ja raivonnut yhtä aikaa, mutta kyllä se vaan niin puhdistaa.
    Superisti haleja ja voimia sinne, vaali sinäkin ihania muistoja ja jaa niitä elämäsi ihmisten kanssa. Kyllä sä jaksat ja pystyt, oot vahvempi kuin uskotkaan!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon pahoillani.. Ja tutulta kuulostaa.. Varsinki toi että ei löydä mitään tarkotusta ja että tuntuu tooosi epäreilulta. Munkin isä oli vaan 50v, eli iiihan liian nuori kuollakseen. Mutta hei, ootko varma että te ette enää koskaan tapaa?

      Kiitos jokaisesta sanasta, kiitos paljon! Superisti voimaa sinnekin!

      Poista
  15. sä pärjäät ihan varmasti, oot mahtava persoona.<3 En oo sulle kovin montaa kertaa kommentoinu, vaikka oon lukenut todella todella kauan! nyt oli ihan pakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, kiitos paljon Emilia <3 Kiitos kun kommentoit!

      Poista
  16. Voimia sekä hyville että vaikeille hetkille ♥!

    VastaaPoista
  17. Anonyymi3/03/2014

    http://www.youtube.com/watch?v=v7Z6nQNJPiA

    VastaaPoista
  18. Anonyymi3/05/2014

    voimia <3

    VastaaPoista
  19. Kaunis kirjoitus :). Jouduin itse kokemaan raskaan menetyksen viikko ennen 18-vuotis syntymäpäiviäni, kun sain kuulla suolistosyöpää sairastavan mummini lähteneen taivaan rauhaan. Sillä hetkellä tuntu kun maailma olis kadonnut jalkojen alta enkä oikeen tiennyt miten suhtautua, mummi oli poissa, mutta hän oli myös saanut päätöksen kivuilleen. Hän on ollut mulle aina kuin toinen äiti, ja tulen hänet aina sellaisena muistamaan. Koen paljon samoja ajatuksia ja tunteita mitä säkin olet kokenut. Toivoisin niin että rakkaimpani pääsisi näkemään minun elämäni suurimmat ilonhetket ja voisin viettää vielä niitä hänen kanssaan. Paljon voimia ja kaikkea hyvää myös sinulle tulevaisuuteen Heidi! :)

    VastaaPoista
  20. Tämän postauksen luettuani en edes muista enää mitä kautta löysin blogiisi. En ole koskaan ennen lukenut blogiasi, mutta silti kun luin tämän postauksen huomasin kyyneleiden vierivän poskilleni.
    Todella kauniisti kirjoitettu. Vaikutat vahvalta ihmiseltä ja vain tämän yhden postauksen luettuani voin sanoa, että arvostan asennettasi suuresti.
    Kaikkea hyvää sinulle! <3

    VastaaPoista
  21. Voisinpa tulla antamaan sulle halin <3 tosi koskettava kirjoitus ja ymmärrän noi ajatukset. Itsellä taas äidin saattohoidon aikaan (2vk) välillä toivoin,että ois lähtenyt yllättäin, oli niin kamala katsoa vierestä kun oma rakas äiti kuihtuu silmissä. Mutta jälkeenpäin kun ajattelen,niin ei tuo yhtäkkiä tapahtunutkaan kuullosta sen paremmalta vaihtoehdolta. Menettäminen on aina hankalaa ,tapahtui se sit varoitusajalla tai ei.
    Jos kiinnostaa niin tuu ihmeessä vastavierailulle :
    http://jouua.blogspot.fi ♥

    VastaaPoista