keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Puoli vuotta poissa




Tänään on tasan puoli vuotta siitä kun isäni kuoli. Tuntuu hullulta, etten oo nähnyt häntä puoleen vuoteen.

Taas mä kirjotan tästä aiheesta.. Mutta tämä on asia joka on mun mielessä joka päivä, ja siks myös heijastuu tänne blogiin. Jotkut ehkä kummastelee miten voin kirjoittaa niin julkisesti ja avoimesti tästä asiasta, mutta tämä tuntuu vähän terapeuttiselta ja helpottavalta jotenkin.

Tänään päätin alkaa siivoomaan kaappeja, ja tyhjentää turhaa roinaa pois sieltä. Löysin mun oranssipinkin päiväkirjan, jonka olin ostanut kesän alussa. Tarkoitus oli kirjottaa kesäloman jokaisesta päivästä, mutta niin ei ihan mennyt.. Olin aloittanut kirjoittamaan ensimmäinen päivä kesäkuuta (1.6.), ja kymmenentenä päivänä loppui teksti (10.6.).

Nämä kymmenen päivää olivat niin ihania, kirjoitusteni mukaan. Olin kirjoittanut kuinka kivaa oli ollut saada ajokortti juuri, ja kuinka paras kesätyö oli hoitaa Evi-vauvaa. Nämä kymmenen päivää olivat tosi lämpimiä, 25+ tai jopa 28+. Kirjoitin usein samalla kun otin aurinkoa pihalla. Oli ihania aikoja. Olin niin innoissani vasta alkaneesta kesästä, ja koko elämästä.

Sitten tuli se yhdestoista päivä, 11.6. Se oli aluksi ihan normaali päivä. Aamulla pyöräilin keskustan läpi vanhaankaupunkiin töihin, hoitamaan Eviä. Ja kun päivä oli pulkassa, näin että serkkuni Katja oli laittanut mulle viestiä. "Me tullaan nyt sun luo". Ajattelin että onpa kiva, kun tulee tollee tavallaan yllättäen vierailulle. Vähän ihmettelin kyllä että miks ei kysyny ennen että käykö mulle edes että tulee käymään, mutta kivalta silti tuntu.

Aloin pyöräilemään kotiin päin koska Katja, Nuutti ja Marina (Katjan äiti ja mun kummitäti) olivat jo melkein mun luona kuulemma. Kun käänsin pihalle, näin kun he tulivat takaa autolla. Nopeasti kun vilkaisin niin näin että Katja näytti jotenkin surulliselta. Mietin, että onkohan meillä joku ihme riita meneillään.. Varmaan mököttää mulle jostain, ajattelin.

Sitten tapahtui se kaikista hirvein asia mun elämässä.

Nään kun Katja ja Marina tulee ulos autoista, kyyneleet silmissä. Mun maailma pysähty ja tuntu että tää ei oo todellisuutta. Näin heti että joku on kuollut. Tiesin heti että se on joku mun perheestä..

En osaa mitenkään selittää sitä tilannetta. Jokainen sekunti tuntuu pahimmalta painajaiselta.. Muistan että Katja tulee mua kohti eikä sano vielä mitään..

Saan kuulla että se on isä, ja romahdan maahan.
Tän jälkeen haettiin pikkusiskoni kaupungista, kerrottiin hänelle (mikä oli kamalaa) ja mentiin kotiin äidin luo.


Tänään on tullut mietittyä kaikkia hyviä hetkiä isän kanssa erityisen paljon. Niitä on miljoona.

Oon kirjoittanut nuorempana tosi tosi paljon päiväkirjoja. On hauskaa hypätä 14-v Heidin mieleen ja ajatuksiin lukemalla vanhoja juttuja. Jos tulis vaikka tulipalo ja pitäs nopeati pelastaa jotain tavaroita, pelastaisin kaikki mun päiväkirjat. Ne ovat niin arvokkaita. 

Aion jatkaa siitä mihin jäin päiväkirjassa. Käännän uuden puhtaan sivun esiin ja täytän sen uudella tekstillä. Uusilla kokemuksilla ja ajatuksilla. Mulla on karsea ikävä, mutta vaikka suren, oon innoissani tulevasta. Valitettavasti se kuolema kuuluu tähän elämään, mutta ne hyvät yllätykset kuuluvat myös.

Elämä on varjoa ja valoa. Heippa!


80 kommenttia:

  1. Anonyymi12/11/2013

    Nousi pala kurkkuun, kun näin otsikon. Tiesin heti, mitä postaus käsittelee. Muistan, kun kirjoitit isäsi kuolemasta puoli vuotta sitten. Hullua, että siitä on jo niin pitkä aika - tai pitkä ja pitkä, oikeastihan puoli vuotta on vain murto-osa ihmisen elämästä. Murto-osa se on myös surutyössä.

    Vaikutat niin vahvalta ja positiiviselta ihmiseltä, että niitä hyviä yllätyksiä on luvassa varmasti roppakaupalla.

    Halusin kai vain toivottaa tsemppiä. :)

    Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä..hullua, sinä sen sanoit! en voi ymmärtää..

      Kiitokset sulle noista sanoista!! Piristit mua, kiitos! :)

      Poista
  2. ihan kamalaa :( voin vaan kuvitella kuinka hirveetä on ollu olla tossa tilanteessa kun sait tietää ja kerroitte siskolles.. tsemppiä heidi, hyvät muistot säilyy kuitenkin aina ja sen oot onneks tajunnutki!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se oli hirvein asia mun elämässä tähän mennessä.. Olet oikeassa, kiitokset sulle! <3

      Poista
  3. Kyynel silmässä täällä.. haluan vaan sanoa, että mitä ikinä tapahtuukaan niin sä tuut aina loistamaan aurinkoisuudellasi Heidi. <3 Ja sen takia tuut pärjäämään aina elämässäsi. Hymyä läpi kyynelten. Mä en voi ymmärtää miltä susta tuntuu tai mitä kaikkia tunnevyöryjä oot joutunu käymään läpi maailman raskaimman menetyksen, mutta se miten sä puhut sun tunteista on kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. just kun viime päivinä on tullut mietittyä että mitä oikein elämässä teen, tuunko pärjäämään ymsyms, nin arvaa piristikö kommenttisi?! kiitos paljon Ina! niin se on, että se aurinkoinen elämänasenne varmasti potkii pitkälle:) Kiitos paljon tästä ! <3

      Poista
  4. Ei löydy edes mitään sanoja. Pistää aina niin paljon ajattelemaan ja arvostamaan nämä tekstit. Hali<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus niitä on vaikee löytää.. Kiva että pistää ajattelemaan :) Kiitos halista<3

      Poista
  5. Anonyymi12/11/2013

    Minäkin muistan, kun luin postauksen isäsi kuolemasta. Vaikka en edes tunne sinua, itkin silti. Pala nousi kurkkuun tätäkin lukiessa. Tuntuu vaan niin väärälle, että isäsi vietiin niin aikaisin. Mutta silti vaikutat niin vahvalta ihmiseltä. ♥ Ihailen sinua paljon. :) Paljon voimia sinulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi..:(<3 niin tuntuu.. ei voi ikinä tietää milloin täältä lähtee.. siks pitää elää eikä vain olla elossa!:) Ja kiitos noista sanoista, kiitos kovasti! <3

      Poista
  6. Anonyymi12/11/2013

    Voimia sinne! Saa ja pitääkin olla surullinen. Kyllä se tulee jollain tasolla helpottamaan, kun tollaisen asian kanssa on vaan pakko oppia elämään. Ja niin kuin edellinen anokin sanoi, vaikutat tosi positiiviselta ihmiseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos voimista! niin..pakko se vain on.. nyt jo oon jotenkin oppinut.. Kiitti kommentista :)

      Poista
  7. Menee ihan kylmätväreet tätä tekstiä lukiessa :(

    VastaaPoista
  8. Tosi kauniisti kirjoitettu jälleen kerran Heidi:) Uskon että kirjottaminen auttaa tosi paljon! Tsemppiä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Kata<3 niin tekee, saa vähän purkaa ajatuksia! Kiitos!

      Poista
  9. Anonyymi12/11/2013

    Kirjotat niiiiin hienosti! Ja oot muutenkin aivan ihana ja todella vahva tyttö. Kaikkea hyvää sun elämään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiiiitos, niin kiva kuulla! Kaikkea hyvää sullekin! ♥

      Poista
  10. Anonyymi12/12/2013

    Sulla on tosi taitava tapa kirjoittaa! Yleensä en tekstejä jaksa blogeissa kauheasti lukea loppuun, mutta sun kirjoitustyyli on niin hyvä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! tätä on niin kiva kuulla! tai siis, ku ite en huomaa et mulla olis mikää erityinen tyyli tai mitään.. Mut monesti oon saanut kuulla että mulla on kiva kirjotustyyli, tai sit taas saan kuulla että mun teksteistä huomaa että äidinkieli on ruotsi ja kirjoitan välil jotain hassusti :D Mutta niin, kivaa kuulla että jaksat lueskella! :)

      Poista
  11. Osaat kyllä kirjoittaa ihanasti näinkin vaikeasta asiasta! Oon aina ajatellut, et tollaset asiat tuntis jotenkin etukäteen tai aavistais jotenkin, mut ilmeisesti se ei mee niin..

    Oot kyllä vahva tyttö! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! niin, en kyllä tuntenut sitä yhtään, paitsi tietty heti kun ne kyyneleet näin.. Kiitti Sara! ♥

      Poista
  12. Ei haittaa yhtään vaikka näitä postauksia on useampi. Kirjoita ihmeessä, jos se helpottaa! Ihanaa, että oot silti innoissas tulevasta. Oot vahva tyttö, tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvä! se helpottaa kyllä todella :) Kiitos paljon Alina! ♥

      Poista
  13. Halusin kirjottaa jotain. Tekstikenttä ihan tyhjänä. Painoin jo melkeen ruksia, kunnes tuli fiilis et jotain on kirjotettava, sen verran teksti sai aikaan kylmiä väreitä ja ihon kananlihalle. Ihan hirmusen kaunis teksti. Sun ajatusmaailma on täynnä kultaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tiiän ton tunteen kun haluis kirjottaa jotain muttei tiedä mitä! Kiitos kun kommentin kuitenkin laitoit, kiitos Krista ♥

      Poista
  14. Anonyymi12/12/2013

    Jälleen kerran niin ihana teksti Heidi!

    "Mulla on karsea ikävä, mutta vaikka suren, oon innoissani tulevasta. Valitettavasti se kuolema kuuluu tähän elämään, mutta ne hyvät yllätykset kuuluvat myös." < Tuo on aivan totta. Eivät ne läheiset jotka ovat lähteneet täältä ennen meitä, todellakaan halua sitä, ettei me täällä osattaisiin enää nauttia mistään vaan aina pitäisi murehtia huomisesta. Elämä tuo aina jotain uutta ja odottamatonta eteen. Hyvä taikka paha voi aina vaania siellä nurkan takana, koskaan ei siis voi tietää mitä tapahtuu. Tärkeintä on just se että elää hetken kerrallaan ja ottaa vastaan sen mitä annetaan! Järki ja tunteen sopivassa balanssissa niin moni asia on paljon helpompi käsitellä :)

    ps. ihana kun kirjoitat näitäkin asioita tänne blogiin aina välillä, kun olen itsekkin menettäny toisen vanhemmistani niin itselläni helppoa samaistua näihin sinun teksteihin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle! :)

      Näin se menee, isä ei todellakaan haluisi että vaan masistelen päivät pitkät peiton alla! Kirjoitit siis niin hyvin ton, just näin! Tällä hetkellä odotan innolla tulevaa, eiköhän elämällä oo mulle hyvää annettavana! :)

      Kirjoittaminen auttaa, en halua blogini olevan pelkkää pintaa. Olen huomannut että näistä postauksista ihmsiet tykkää, varmaan just ku moni osaa samaistua, niin kun säkin..pahoillani :( Kiitos kommentistasi! Ja ihanaa joulun odotusta! ♥

      Poista
  15. Voi, kirjoitat niin ihanasti :) Sulla on upee taito välittää sun tunteita kirjoittamalla! Hurjasti jaksamisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon tästä kehusta! en ikinä ite oo ajatellu et olisin jotenkin taitava kirjottamaan..en tiiä, se teksti vaan tulee kun tulee. Isä oli kyllä hyvä kirjoittamaan että sieltä se varmaan tulee :) Kiitos Hanna ♥

      Poista
  16. Anonyymi12/12/2013

    multa kuoli kesällä isäpuol suoraan silmien edessä. se oli maailman kauheinta. joku viikko sitten tuli postia poliisilta oikea kuolinsyy.. saanko mä udella mikä sun isälle tuli?:o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eikä..!:( saa udella. me ei tiedetä varmasti, kun ei hänellä mitään siinä ennen ollut.. ylipainoa kyllä ja niin, sydän sinä petti kai..mut mekään ei olla sitä kuolinsyytä vielä saatu..

      Poista
    2. Anonyymi12/13/2013

      toi on kauheeta just ku yht äkkiä eikä niiku kerkee siinä mitään sanomaan niin mun äitille jäi just sellanen olo et miksei se sanon edes heippa.. voimia !

      Poista
  17. Voi kuinka kauniisti ja tyhjentävästi oot kirjottanut Isästäsi. En voi kuin toivottaa teille perheesi kanssa tsemppiä tulevaan. Kyllä se siitä, päivä kerrallaan :-) Itse olen joutunut antamaan rakkaan siskoni sekä rakkaita ystäviä pilvien päälle, joten suru on valitettavasti ollut suuri osa elämääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon sulle! niin se varmasti menee :) oon pahoillani.. en mitenkään voi kuvitella miten selviäisin jos oma sisko lähtisi.. Tsemppiä sullekin ♥

      Poista
  18. Oon kyllä niin pahoillani :( Ja ymmärrän täysin tuon että aiheesta haluaa kirjoittaa uudelleen ja uudelleen. Jos se vaan yhtään auttaa, niin antaa mennä <3 Tuo sun kuvailema tilanne kuulostaa kyllä niin hirveältä huh huh, en osaa ees kuvitella. Haleja puspus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sita kommentista! mäkään en osannu ennen kuvitella sitä.. ainahan sen näkee leffoissa, mutta se on leffoissa nii normi juttu ja nii.. ei sitä osaa omalle kohdalle kuvitella.. Kiitos tuesta! ♥

      Poista
  19. Tää teksti sai mulle kylmät väreet, osaat kirjoittaa niin ihanasti ja tiedät kaikki oikeat sanat. Kyynel tuli silmään kun luin loppuun asti. Olet ainoa bloggaaja jonka tekstejä jaksan lukea, olivat ne sitten kuinka pitkiä tahansa! Rakastan sun blogia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti Sanni! Kiitos paljon ♥ Tällaset komemntit motivoi mua paljon! Ihanaa, kiitos!

      Poista
  20. Anonyymi12/12/2013

    Heippa! On pakko kyllä sanoa, että kirjotat upeeta tekstiä. Kyyneleet nous heti silmiin tän luettua. Ite ymmärrän paremmin kuin hyvin sun tilanteen, sillä oma isä kuoli 1,5 vuotta sitten. Olin kuitenkin osannu ite varautua ja valmistautua asiaan jo pitkään, joten en osaa ees kuvitella millasena shokkina sulle tieto tuli! Halusin kuitenkin sanoo, että vaikka itelläni on vieläkin ihan kamala ikävä, niin asiat oikeesti paranee! Suru ei ole enää niin suuri ja pystyn nyt jo ilolla miettimään kaikkia ihania kokemuksia isäni kanssa ja jossain vaiheessa säkään et tuu miettimään asiaa enää niin suurella surulla. Aika parantaa haavat on todellakin totta! On mun mielestä tosi ihailtavaa, että pystyt kirjottamaan näinki vaikeesta asiasta tänne blogiin ja saada muutkin ihmiset samastumaan sun tilanteeseen. Itelleni tuli tosi lämmittävä tunne kun tietää että joku muukin on samassa tilanteessa. Vaikutat myös niin ihanalta ja sympaattiselta ja sun tekstejä on aina ihanaa lukea! Tsemppiä ja voimia sulle tosi paljon tulevaisuuteen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipähei! Kiitos tästä kehusta! Ja oih, oon pahoillani :( Se tuli tosiaan joo ihan puskista... olisinpa tiennyt edes vähän ennen, että olisin voinut sanoa joitan asioita.. Mutta tää sun kommentti helpotti mun oloa, lämmitti! Kiitos joka sanasta, ja tsemppiä sulle mys tulevaan ! ♥

      Poista
  21. <3 Olet Heidi mielessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥♥♥ kiitos niin paljon Anna!

      Poista
  22. Ihanasti kirjotettu, taas! Voin vaan kuvitella ton tunteen, ku oot saanu kuulla asiasta ;< Hirveesti taas jaksamisia, vaikka uskonki sun pärjäävän joka tapauksessa! Oot upee nainen, ja haluunki kiittää sua siitä, että kirjotat tätä blogia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi... kiitos SULLE itsellesi näistä sanoista! ♥♥♥

      Poista
  23. Anonyymi12/12/2013

    minun otsikko olisi 2-vuotta poissa. Päivääkään ei ole mennyt etteikö mielessä. Ei se vieläkään tunnu oikein todelliselta, vieläkin välillä tekee kipeää ja itkettää kun alkaa liikaa miettimään. Niin kuin nyt. Mietin myös paljon minne kuolemaan jälkeen mennään, onko jotain paikkaa, missä Isä on nyt? Ja miten ihminen vai vain yhtäkkiä lakata olemasta. En ole vähääkään uskonnollinen ihminen mutta, jotenkin "taivas" tuntuu lohduttavalta ajatukselta. Isäni menehtyi suhteellisen nuorena, 50-vuotiaana, täysin odottamatta. Ehkä siksi hyväksyminen on niin vaikeaa.. voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( pahoillani...! Ja eikä... täähän oli ihan niinku ite olisin kirjottanu tän! Oon miettiny ihan täsmälleen samoja asioita, JA isä kuoli myös tasan 50-vuotiaana, ihan liian nuorena siis! Ja täysin odottamatta myös!! Paljon voimia sulle myös, ja kiitos paljon! ♥

      Poista
  24. Anonyymi12/12/2013

    Pysähdyttävä teksti, voimia Heidi!

    VastaaPoista
  25. <3 tärkeintä on toimia niin, mikä tuntuu itselle hyvältä. Toiset haluaa kertoa, kirjoittaa. Toiset piiloutua ja miettiä vain itsekseen. Jotkut siltä väliltä. Mutta tässä surutyösi lomassa olet varmasti isona tukena nyt ja tulevassa heille, jotka vastaaviin tilanteisiin joutuvat. Hyvä vain nähdä, että suurimmankin surun aikana elämä jatkuu ja voi siinä samalla olla myös onnellinen ja sen menetyksen kanssa ihan oikeasti oppii elämään ja siitä tulee osa ihmisen omaa tarinaa :) Se on aina lohdullista nähdä.

    Isosti voimia jouluun <3 kaikessa ihanuudessaan se aina vaan jaksaa korostaa sitä, ketkä sieltä uupuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee! Tuntuu tosi hyvältä että voisin auttaa ja tukea joitain näillä mun teksteillä.. Tämä kaikki vaikuttaa paljon siihen minkälainen ihminen mä oon nyt.

      Kiitos kiiitos Jenny! ♥ Ihanaa joulun odotusta!

      Poista
  26. Tää postaus oli ihan tajuttoman koskettava ja kyyneleet nous silmiin parin ekan rivin jälkeen :( Tiiän miltä tuntuu menettää itelle läheinen ihminen - sitä ei vaan osaa hyväksyä ja se tuntuu maailman epäreiluimmalta asialta :( Muistan kun luin sen sun postauksen, jossa kerroit isäs kuolleen. En tunne sua, mutta silti aloin itkee, eikä siitä tullu loppua ollenkaan. Tiesin kuitenkin jo sillon sen, että sä jos kuka tuut selviimään. Sut on luotu hymyilemään ja olemaan onnellinen :) Ja niin kauan kun me muistetaan meille rakkaita ihmisiä, ne ei oikeesti oo lähteny meidän viereltä minnekään. Paljon voimia sulle ja sun perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oih..:( Tiesin kuitenkin jo sillon sen, että sä jos kuka tuut selviimään.Sut on luotu hymyilemään ja olemaan onnellinen :) <-- kosketti mua, kiitos niin paljon! ♥ Ja niimpä, ne on aina mukana. Kiitos Kati, ja paljon paaaljon voimia sulle myös! ♥

      Poista
  27. Anonyymi12/12/2013

    voimia!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
  28. Anonyymi12/12/2013

    oot niin vahva ! itken täällä

    VastaaPoista
  29. Anonyymi12/12/2013

    Tämä teksti oli todellakin tosi pysäyttävä ja laitto tajuumaan että mikä oikeesti on tärkeetä.. Paljonpaljon voimia sulle Heidi !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ tärkeintä on rakkaus, läheisimmät :) Paljon paaaljon kiitoksia!

      Poista
  30. Anonyymi12/12/2013

    Liikuttava teksti, sait minut melkein itkemään, mutta kylmät väreet teksti sai aikaan. Voimia jouluun ja jaksamista muutenkin ! (:
    -Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon! Ihanaa joulun odotusta sulle Tiia! :)

      Poista
  31. Muistan lukeneeni sen postauksen, missä kerroit isäsi kuolleen ja kyynel tuli. Luin tämänkin ja kyynel tuli. En osaa pukea tunteitani ja fiiliksiäni sanoiksi, joten sanon vain, että olet Heidi upea ja vahva! Haleja ja voimia sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oih.. Kiitos Laura näistä sanoista, kiitos paljon! <3 ihanaa joulun odotusta sulle!

      Poista
  32. Mä itken tällä hetkellä. Tämä todellakin kosketti jälleen kerran ♥ Rakas, jaksamisia ! Rakkaan poismeno on kamalinta ikinä.. Me selvitään kuitenkin yhdessä. Pus ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih Erika...♥ Kiitos paljon rakas! ♥ Me selvitään!

      Poista
  33. Tätä on niin vaikea kommentoida, kun ei osaa sanoa mitään järkevää. Ajatuksissa olet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ymmärrän ton! mutta enemmän kun tarpeeks on toi että olen ajatuksissa, kiitos Enni! <3

      Poista
  34. Täällä ainakin kyyneleet vieri pitkin poskia, kun luin, tosi koskettava teksti.. :( Paljon haleja sulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voih..:( Kiitos paljon haleista ja kommentista! <3

      Poista
  35. Anonyymi12/13/2013

    Itken..en pysty, en kykene, eikä tuu mielee mitä kirjottaisin. Mut ymmärrät varmasti ku sanon vaa et mun oman papan kuolemasta tulee kohta vuosi.Ihana teksti, vahva sinä!! Voimia jokaiseen päivään. Suru ei lopu koskaan, mutta kai se joskus helpottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ymmmärrän, ei tarviikaan sanoa mitään muuta kun että voimia, oon kiitollinen näistä kommenteista! <3 Ja paljon voimia sullekin arkeen!

      Poista
  36. Anonyymi12/16/2013

    Huh, tuntuu ettei isäs kuolemasta voi olla puolta vuotta.. tuntuu, että kirjotit siitä ihan vasta ensimmäisen kerran. Voimia sulle♥ (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niimpä!!! samaa mäki oon meittiny.. puol vuotta.. mtien ihmeessä?! Kiitos suuresti! ♥♥

      Poista
  37. Oon monta kertaa avannut tän postauksen ja yrittänyt kirjottaa jotain. Samassa tilanteessa eletään, kun oma isä vietiin aivan yllättäen samoihin aikoihin. Puoli vuotta.. Niin pitkä aika, joka silti tuntuu kuin eiliseltä. Lohduttavaa kuitenkin tietää, että omat tunteet ovat ihan normaaleja. Paljon voimia teidän koko perheelle<3

    VastaaPoista
  38. Anonyymi12/18/2013

    Isäni kuolemasta on kulunut jo seitsemän vuotta ja vieläkään en osaa uskoa sitä todeksi. Tunnistan itseni täysin postauksistasi.

    VastaaPoista
  39. Mun on pitänyt aikaisemmin kommentoida näihin, mutta teen sen vasta nyt. Nää postaukset saa mut aina heräämään siihen todellisuuteen, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Siks mun tekee mieli heti näitä lukiessa kertoo rakkaimmille ihmisille, että välitän niistä ja pistää viestiä että aja varovasti jos poikaystävä tai perhe lähtee autolla johonkin yms ja esim sopia riita jos semmoinen on päällä. Sä kirjoitat tosi hyvin ja on varmasti terapeuttista puhua tästä traagisesta asiasta blogissa, onhan se suuri osa elämää ja vaikuttaa suhun joka päivä! En voi muuta sanoa kuin, että voimia sulle ja sun koko perheelle :)

    Tietkö se on niin ihmeellistä, että vaikka kuolema on itsestäänselvä asia ja kuuluu elämään niin silti sitä ajattelee viimeistään silloin kun joku läheinen poistuu viereltä. Ite oon huomannut että oon yrittänyt aina sivuuttaa sen ajattelun, sillä siitä tulee paha olo.

    VastaaPoista