sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivän ajatuksia



Isänpäivästä mulle tulee mieleen lapsuuden isänpäivät. Tehtiin aamupalaa ja vietiin se aamupala sitten sänkyyn lahjojen kera, ja herätettiin isä laulamalla. Näin me ollaan tehty aina.

Jos et ole lukenut isäni poismenoon liittyviä postauksia niin voit lukea ne tästä-> postaus1, postaus2, postaus3. Nämä kolme ovat blogini luetuimmat postaukset.

Tuntuu että annan niin positiivisen kuvan itsestäni blogissa.. Ja no, tietty hymyilen kuvissa ja niin mutta.. ÄH. Olen suurimman osan ajasta hyvin maassa. Arjen normaalit askareet tuntuvat välillä mulle todella raskailta. Tai mulla menee niin, että arki on tosi harmaata massaa.. Näin se on ollut isän kuoleman jälkeen. Joku päivä saattaa olla parempi siinä harmaan massan keskellä kyllä..

Joka kerta kun tajuan että mä en tule isää enää näkemään, ainakaan täällä maan päällä, muhun sattuu niin paljon. Sydäntä raastaa.

Oon melkein kokoajan yksin. Mun kämppään on helppo erakoitua ja jäädä masistelemaan sänkyyn. Näin mulle tapahtuu hyvin usein. Mulla ei ole ollut voimia olla hirveen sosiaalinen ja nähdä ihmisiä.

Mutta mun todellakin kannattaa viettää muiden ihmisten kanssa aikaa, se auttaa niin paljon!

Ensirakkaus kävi viikonloppuna kylässä, ja kun käveltiin keskustaan, pompin pitkin katuja hoilaten jotain barbie girliä ja muita hömppäbiisejä. Oon nauranut sydämeni kyllyydestä ja oi, tämän ihmisen kanssa olen parhaimmillani. Myös serkkuni Katja kävi nyt lauantaina mun luona, ja meillä oli niin kivaa. Olen niin kiitollinen näistä kahdesta ihmisestä, jotka tuntee mut varmaan paremmin kun minä itse tunnen itseni, ja saa mut loistamaan.

Oon kiitollinen ystävistä ja kavereista! Oon niin kiitollinen ihmisistä joihin oon blogini kautta tutustunut! Oon kiitollinen luokkakavereista, ja suuresti kiitollinen tästä blogista ja teistä lukijoista! Mulla on niin paljon mistä hymyillä ja olla iloinen. Tästä päivästä lähtien, aion miettiä enemmän teitä kaikkia, ja saada siitä voimani arkeen!

Oon niin kiitollinen isästä ja kaikesta mitä olen häneltä saanut, toivon niin että hän tietää sen.

22 kommenttia:

  1. Anonyymi11/10/2013

    Kaikki tuska helpottaa ajan myötä mutta muistot ei koskaan unohdu eikä niitä voi sulta viedä kukaan :)
    En tiiä ootko kuullu tätä mutta kuuntele ihmeessä silti! http://www.youtube.com/watch?v=v7Z6nQNJPiA
    Voimia Heidi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon sulle! En ole kuullut, mutta kuuntelen! Musiikki auttaa:) Kiitos voimista <3

      Poista
    2. On muuten kaunis kappale, kiitos <3

      Poista
  2. <3 tässä oma kirjoitukseni isälle, taivaaseen

    http://siskoksetmaailmalla.blogspot.fi/2013/11/tanaan-isalle.html

    VastaaPoista
  3. Anonyymi11/10/2013

    Niin kaunis postaus <3

    VastaaPoista
  4. sait kyyneleet silmiini <3 olet ihana <3 sä pärjäät kyllä!

    VastaaPoista
  5. voimia sulle... <3

    VastaaPoista
  6. samat isänpäivä ajatukset oli mullakin tänään .. miten ihanaa olikaan antaa iskälle lahja ja koulussa tehty kortti .

    mäen paljoa uskalla iskää ajatella koska tiedän murtuvani heti , toissa yönä itkin niin paljon ikävää että heräsin silmät umpeen turvonneena .
    kesällä ei kerenny asiaa edes ajatella mut nyt syksyä / talvea kohden ikävä iskää kohtaa kasvaa tän ärsyttävän syysmasennuksen myötä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..:(<3

      Mustakin tuntuu, että mä jotenkin koitan sivuttaa ne ajatukset kokoajan.. kun tiedän että siitä seuraa vaan itkua.. Kuolleiden päivä oli aika paha mulle.. sellasta itkua että tuntuu ettei saa henkeä.. Ja toi syysjuttu on niin totta!..äh.. mutta toivotaan että aika auttaa.. Niin paljon voimia sulle! <3

      Poista
  7. Anonyymi11/10/2013

    Du e min inspiration, du e så otrolit stark o fin.
    Massor med krafter !

    VastaaPoista
  8. Anonyymi11/10/2013

    oma äitini kuoli kun olin 9-10 vuotta. Eli noin kolme vuotta sitten. Koita kestää kaikki paranee pian ja muistel hyviä puolia isästäsi! voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eikä...:o<3 Oot ollut ihan liian nuori :( Paljon voimia sinnekin! Kiitos paaaljon! <3

      Poista
  9. Anonyymi11/11/2013

    varmasti hän tietää sen :)

    VastaaPoista
  10. Jaksamista sulle sinne ♥ Isäs on varmasti ylpee susta tälläkin hetkellä!

    VastaaPoista
  11. Voimia heidi sulle!:) Mun äitini kuoli aivosyöpään nejä ja puolivuotta sitten, kun olin 13-vuotias.;/ Olin itsekkin masentunut, mutta onneksi aika auttaa asiaan ja olen itse vahvistunut sen jälkeen tosi paljon. Nyt Osaa arvostaa elämää enemmän. Jään seurailemaan sinun inspiroivaa blogia <3
    aliccimo.blogspot.com

    VastaaPoista
  12. Anonyymi11/20/2013

    Nyt vasta sain aikaiseksi kirjoittaa tänne, vaikka ensimmäisen kerran meinasin jo tuolloin kesäkuussa. Olin juuri itse saanut tietää isäni sairaudesta ja kaikenlaiset ajatukset pyörivät päässä, myös kuolemasta, vaikkei tilanne akuutti ollutkaan - tai niin luulimme. Isäni kuitenkin kuoli yllättäen syyskuun alussa. Aina näitä sun postauksia lukiessa tulee itku kurkkuun, kaikki ajatuksesi ovat todella samankaltaisia itseni kanssa. Pahimpia hetkiä olleet nimenomaan nämä ensimmäinen isänpäivä ja pyhäinpäivä. Kauhulla odotan joulua, syntymäpäiviä ja muita juhlia jolloin koko perheen pitäisi olla koossa...

    Tiedän, että se ikävä vielä joskus helpottaa, muttei se helppoa tule olemaan. Paljon halauksia sinulle, olet usein mielessä! <3 -S

    VastaaPoista