perjantai 23. elokuuta 2013

Isän kuoleman jäkeen




Mun isä kuoli nyt kesäkuussa. Oon kirjoittanut kaksi postausta aiheesta. Ekan voit lukea tästä, ja toisen tästä.

Nyt ajattelin kirjoittaa että miten mulla on mennyt, ja ajatuksia tähän liittyen. Olis niin paljon ajatuksia mitä kirjoitan, että katotaan miten hyvin saan ne näpytettyä tähän.


Kesällä mulla oli yks aivan mahtava viikonloppu Inan ja Jannen kanssa. Tein viikonlopusta postauksen, jonka otsikoksi laitoin Niin elossa kun vain olla voi. Jälkeenpäin mietin, että mitäs hittoa, miten oon voinut kirjoittaa tollasen otsikon? Miten voin olla niin elossa kun vaan olla voi, kun mun isä on juuri kuollut? 

Noh, mä oikeasti olin todella elossa ja tosi onnellinen sinä viikonloppuna, mutta miten? Mun aivot totaalisesti blokkasi ikävät ajatukset. Aivot blokkaa surun ja kaiken.. Sitten taas kun tajuaa totuuden, on se kuin tiiliskiven isku naamalle.

Sitä vain ei tajua, ja sen myös unohtelee välillä. Esim. mä oon pari kertaa kotiin ajaessa miettiny sekunnin ajan että "Isä on kotona", jonka jälkeen muistaa totuuden, ja sitten tulee taas se isku kasvoille.
Äidillä on ollut samankaltasia juttuja. Hän kertoi, että oli tyylii miettiny "Arska vois varmaa leikata ruohon.." Ja sitten taas muistaa ja tajuaa..

Toi on musta aika ymmärrettävää. Isä oli mun elämässä 18 vuota, ja äidin elämässä taas 26 vuotta. Ei sitä vaan tajua että toinen voi yhtäkkiä muka olla poissa.

Silloin kun oli uurnanlasku, mietin vain, että ei isä voi olla tossa...

Mä kävin myös kattomassa isää vähän aikaa kuoleman jälkeen. En mennyt yksin niin kuin ensin olin suunnitellut, vaan äiti oli mukana, mikä oli tosi hyvä. Mä pidin isän kädestä kiinni tosi pitkään. Melkein voin vieläkin tuntea sen käden kylmyyden.


Ilman tärkeiden ihmisten tukea, ja varsinkin äitiä, en tiedä mikä mun tilanne nyt olisi. Varmaan olisin kaivertunut jonnekin mustaan kuoppaan enkä vieläkään olis sieltä palannut.

Mä puhun mielelläni tästä asiasta. Oon saanut sen isältä, puheliaisuuden. Ihmiset ehkä luulee että en pysty puhumaan, päinvastoin. Mulla on sitten mun omat hetket kun suren kunnolla. Kun pääsen kotiin omalle reviirilleni, itken ja suren, koska haluan tehdä sen rauhassa. 


Olen kuullut, on kaupunki tuolla
Yllä maan, päällä pilvien usvain
Luona välkkyväin taivasten rantain
Siellä kerran, ah, olla mä saan



Sanat ovat Olen kuullut on kaupunki tuolla kappaleesta. En tiedä kenen kappale tää on alunperin (enkä jaksa ottaa nyt selvää) Mutta itse oon kuunnellut Kari Tapion versiota. Kuuntele tästä.

Kappaleessa lauletaan kuolemasta tavallaan kauniisti. Kuolemaa ei esitetä kamalana asiana. Tää biisi soitettiin myös hautajaisissa, niin kaunis.


Arvostakaa sitä mitä teillä on! 
Arvostakaa sitä paljon. Arvostan sitä mitä mulla nyt on, äiti ja muut rakkaat. Arvostan sitä mikä mulla oli, isä. Ja kaikkea minkä häneltä sain.

Toinen ihan hyvä vinkki multa vois olla, että älkää riidelkö. Ehkä helpommin sanottu kun tehty.. 
Itse riitelen todella harvoin. Mutta isän kanssa me saatiin usein riitaa aikaseksi. Isä aina sanoi, että ollaan molemmat niin samanlaisia persoonia, että siksi niitä riitoja syntyy.

Noh, mä riitelin myös isän kanssa vikan kerran kun hänet näin. Arvatkaapa vain, pyörikö se kokoajan mun päässä ekat päivät ja viikot kuoleman jälkeen.. Mua silti helpottaa se, että illalla puhuttiin puhelimessa. Isä oli tosi rauhallinen ja mäkin olin, sitten me sovittiin. Tää puhelu helpottaa todellakin.

Vaikka mulla oli paha mieli siitä että riideltiin, niin koitin silti muistaa, että eihän isä sitä todellakaan ajattele. Me jotka tänne maan päälle jäämme astelemaan, mietimme näitä asioita. Mitä jos ei oliskaan riidelly, mitä jos olisi tehnyt asiat toisin ymsyms. Se on ihan turhaa loppujenlopuksi.

Me tasamaan tallaajat jäämme tänne pohtimaan ja suremaan, mutta ikuiseen uneen vaipunut ei sure, ei pohdi, ei kärsi. Hänellä on hyvä olla, se täytyy muistaa.

Kannattaa myös sanoa ihmisille että välittää ja rakastaa. Ettei sitten jää pohtimaan mitä jäi sanomatta. Itse en oikein ehkä näyttänyt isälle miten tärkeä hän on, eikä näistä asioista puhuttu. Mutta unissani sanon sen hänelle, halaan ja sanon. Näitä unia näen usein.


Tiiättekö mitä, mä voisin kyllä näpytellä tässä aina vaan lisää ja lisää aiheesta, mutta nyt saa riittää. Kouluhommat myös odottaa mua tuolla.


Kiitos jos jaksoit lukea. Heippa! 

74 kommenttia:

  1. hirmu kauniisti kirjoitettu teksti! :) ei tollasta menetystä voi kuvitella ku vasta sitten kun sen on ite kokenu! jaksamisia ja voimia sulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Vilma! Niiin..en mäkään voinu kuvitella yhtään enkä uskonu että näin aikasin tapahtuu... Kiitos<3

      Poista
  2. Anonyymi8/23/2013

    Kiitos, tää teksti oikeasti pistää ajattelemaan..♥

    VastaaPoista
  3. Anonyymi8/23/2013

    taivas ja jumala on totta ja sun isä on nyt hyvässä paikassa, tsemppiä kaikkeen ihana heidi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen saa olla siitä omaa mieltä:) Kiitos paljon! :)

      Poista
  4. Anonyymi8/23/2013

    mun isä kuoli viime 2012 talvella :( nää sanat kosketti sydäntä tosi paljon kyynel vieri poskee pitkin tätä tekstiä lukiessa tuli mieleen iha oma isä ja ne surunajat kun tajusin että se on pois :( <3

    VastaaPoista
  5. Niin kauniisti ja koskettavasti kirjoitettu.♥ Halaus ja voimia sulle arkeen.♥

    VastaaPoista
  6. Itkin ihan kauheesti ku luin tätä. Tulee semmonen epätodellinen olo, ja aattelen vaan että "voisinpa ottaa puoletkaan tosta surusta omille harteilleni ettei tota kaikkee tarvis kärsiä yksin"... :-( Voin vaan kuvitella miltä toi kaikki tuntuu, itse pelkäsin vasta äärettömän paljon oman isän puolesta ja itkin senkin takia monta iltaa, mutta toihan ei voi olla mitään verrattuna sun tuskaan! Voimia sinne. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostan sitä että ajattelit noin, kiitos paljon sinne sulle ihana <3 Mä pärjään kyllä, aika auttaa vähän.. Kiitos vielä <3

      Poista
  7. Voiettä, mikä ihana teksti. Kirjotat tosi ihanasti ja aidosti, ja oot myös tosi urhea, kun tälläseen pystyt. Ite en pysty edes kuvittelemaan.. Kyyneleet silmissä tätä luin, voimia sulle vielä jatkossa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon, kirjoittamisen kans isältä perinyt :) Kiitos <3

      Poista
  8. Anonyymi8/23/2013

    otan osaa <3 en tiedä miten sun isä lähti, mutta osaan kumminkin samaistua koska isäni kuoli ollessani 10vuotias ja siitä tuli nyt heinäkuussa 7 vuotta.. ja lisäksi äidilläni on syöpä toivon todella että se saataisiin hoidettua :(.. mutta pärjäile!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Isä lähti yllättäen ja emme tiedä tarkemmin edes syytä.. Pahoitteluni! Oot ollu hirveen pieni ja se oli varmasti ihan kamalaa..:( Toivon parasta sulle ja äidilles! Kiitos!

      Poista
  9. Osan ottoni, itseläni ei ole isä kuollut.. Mutta poikaystävä yöll viereen. Näitä on aina jotenkin tosi vaikea/koskettava lukea kun palautuu omat muistot päähän niin voimakkaana. Jos kiinnostaa minulla on itselläkin kirjoitus kokemastani, voimia <3

    http://onmyboarddd.blogspot.fi/2013/06/198-mista-minut-on-tehty.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eikä.....kamalaa :( Pahoitteluni! Käyn todellakin lukasemassa! <3

      Poista
  10. Anonyymi8/23/2013

    Vau, ihanaa tekstiä! Mun rakas iskä kuoli parisen viikkoa sitten sydänkohtaukseen. Mulle tuli muutama kyynel ku luvin sun tekstiä, mutta Kiitos! Susta näkee et onnellinen pystyy olemaan, vaikkei rakasta isää enää olekkaan:) Kiitos hirmusesti, kaikkea hyvää sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia sinne! Ja osanottoni<3! Mun isä tais myös kuolla sydänkohtaukseen, tai no me ei tiedetä tarkemmin syytä vielä, kun se tapahtu niin yllättäen, mut uskomme että sydämen siin on pitäny pettää..

      Me molemmat selvitään! Kaikkea hyvää myös sulle! :)

      Poista
  11. Ihana teksti ! <3
    Et varmaan ole kertonut miksi näin ikävästi kävi, etkä varmaan haluakkaan kertoa. Mutta tuliko tämä poismeno yllätyksenä vai oliko se ns tiedossa?
    Oma vaarini nukkui toukokuussa pilvien päälle, mutta tämä oli tosi helpotus. Hän oli kärsinyt jo useamman vuoden vaikeasta altsaimeristä eikä hän tuntenut enään mitään eikä ketään. Kuihtui vain silmissä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3

      Voin kertoa! Yhdessä postauksessa mainitsin, että emme tiedä vielä syytä kuolemaan, ja että se tapahtui ihan kokonaan yllättäen.. Olisin toki tässäkin postauksessa voinut sen mainita koska kaikki ei ehkä oo sitä ekaa lukenut.

      Oi.. Sun vaarilla on nyt hyvä olla.

      Poista
  12. Voi, ihana sie! Tosi kiva postaus taas kerran! Kirjotat niin kauniisti.. :)

    VastaaPoista
  13. oot kerrassaan upee!! aivan ihana teksti♥

    VastaaPoista
  14. Anonyymi8/23/2013

    Kuinka koskettavaa tekstiä. Tuli itselläkin aivan tippa linssiin. Hirmuisesti voimia sulle ja sun perheelle<3!!

    VastaaPoista
  15. Anonyymi8/23/2013

    voimia sulle <3 ihana teksti!

    VastaaPoista
  16. Ihana ja koskettava teksti! Mun isä kuoli 5 vuotta sitten ja joskus vieläkin on vaikeeta uskoo että se ei enää oo täällä. Onneks muistot säilyy ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! pahoitteluni.. nii, varmaan.. Ja niimpä <3

      Poista
  17. ihanasti kirjotettu<3 meinas tulla tippa linssiin, mutta koska oon just bussissa nii nielin kyyneleet. paljon voimia sulle ja sun perheelle!

    VastaaPoista
  18. Tä oli ihan ensimmäinen postaus mitä sulta ikinä luin, mut päädyinkin lukemaan kaikki tohon sun isän kuolemaan saakka. Kirjoitat ihanasti, tuntuu samalta kun selaisi omia ajatuksia taaksepäin. Mun todella läheinen pappa lähti parempaan maailmaan juuri tuonne pilvien päälle pari päivää ennen sun isää. Mutta mua ainakin lohduttaa, että tiiän että siellä on hyvä ja sieltä he voivat antaa voimia meille tänne maan päälle.
    Ite oon ainakin oppinut elämää arvostamaan niin paljon enemmän, itseasiassa tuntuu kuin vasta olisin alkanut elää. Mun pappa aina toivoi, että kokeilisin kaikkea uutta ja omia siipiäni ja niin teinkin, kun lähdin vaihto-oppilaaksi jenkkeihin ja täällä mä nyt olen. Turvallista tietää, että mulla on oma enkeli nyt, ketä suojelee. Niin on silläkin! Paljon voimia sulle, ihanaa kun pystyt kirjoittamaan tästä tänne blogiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana kommentti! Ensinnäkin, superia että löysit tiesi tänne, tervetuloa :) Ja osanottoni! Kirjotit niin kauniisti.. toi että he lähettävät voimia meille <3

      Oon iloinen sun puolesta! Itsekin koitan elää niin kuin isä varmaan olisi halunnut. Kiitos! Ja voimia myös sulle, nauti reissustasi!

      Poista
  19. Anonyymi8/23/2013

    oot aivan ihana ja niin oikeassa. mun ystävä kuoli täs vähän aikaa sitten, ja se sai kyl arvostamaa tätä elämää ja kaikkia ihmisiä täällä ihan eri tavalla. sait kyyneleet silmii täl tekstillä, mä en ookaa osannu ajatella et hänen on hyvä olla nyt, mut niihän se on.
    kiitos ku toit sun ajatuksias näin rohkeesti esille, ne lohdutti muakin, rakkautta ja voimia sulle <3

    -maiju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osanottoni! :(

      Ihanaa että lohdutti! Kiitos itsellesi kommentista, ja lähetän takaisin paljon rakkautta ja voimia ♥

      Poista
  20. Anonyymi8/23/2013

    dont be pussy about it. Aika hyvä neuvo ja loppujen lopuks ihan tottakii. kaikki on neutraalii, hyvää tai pahaa ei oo olemas. t. padre

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäköhän tällä tarkoitit..

      Poista
  21. nnortsi8/23/2013

    :') niin kaunis teksti!
    oot kyllä ehdottomasti yks verbaalisesti lahjakkaimmista bloggaajista, ja niin ihanan aito! kaikki noi tekstit mitkä täällä blogin sivussakin on suosituimpina, ne on ollu nimenomaan mun lempipostauksia. niiden perusteella oot mielettömän vahva, sydämellinen ja todella viisas ihminen, kuuntelet selvästi sydäntäs:) pidä kiinni niistä ominaisuuksista ja pysy just noin aitona kuin oot, koska parempi et voisi olla!
    vielä paljon voimia ja haleja sinne suuntaan<3

    VastaaPoista
  22. Anonyymi8/23/2013

    mulla tuli kyyneleet silmiin... kauniisti kirjoitettu ja todella todella paljon voimia sulle!♥

    VastaaPoista
  23. Ihana kirjoitus <3
    Ja tuo tunne kun muistaakin... Hyhhyh. Oman exäni/ystäväni kuolemasta on nyt n. puolitoista vuotta. Hänellä oli tapana useamman kerran viikossa soittaa minulle keskellä yötä ja vieläkin jos yöllä piippaa puhelin niin ensimmäisenä ajattelen, että "Mitä hittoa se X nyt ta..." ja sitten muistan. Toki se tunne on muuttunut musertavasta sellaiseksi ontoksi, mutta varmaan kun noin läheinen ihminen kuin rakas vanhempi kuolee, niin se tunne tulee aina välillä läpi koko elämän. Onneksi on totta, että sen kanssa oppii elämään, mutta ei se sen kamaluutta poista.

    Hirveästi voimia <3 Ainakin kaikkien isojen menetysten läpi oppii sen, että kaikesta toden totta selviää.

    VastaaPoista
  24. Melkeen aloin itkee! Oon jossain tunteellisuus-tilassa muutenkin niin voi hitsi tää postaus oli jotenkin niin koskettava. On hienoo nähdä miten vahva oot ja ainakin pystyt ajattelemaan muitakin asioita. Kadehdin vähän sitä piirrettä jossain määrin. Sulla on suuri sydän (kuten aikasempikin kirjoittaja sanoi sun olevan sydämellinen) ja se näkyy. :)

    VastaaPoista
  25. Mä en yleensä kovin helposti liikutu, mutta tuli kyllä kyynel silmään tätä lukiessa. Halauksia ♥

    VastaaPoista
  26. Anonyymi8/23/2013

    Voi kuinka kaunis teksti. Meni kylmät väreet ja tuli itkukin koska voin kuvitella noi sanat omikseni. Mun isä kuoli 3,5 vuotta sitten.. voimia ja jaksamisia sulle ja koko sun perheelle, "ikävän ja surun läpi kuultaa onnelliset muistot" vai miten se meni! :-)

    -eve

    Vaikutat tosi ihanalta persoonalta blogisi perusteella:')

    VastaaPoista
  27. Anonyymi8/23/2013

    kyyneleet kyllä valu kasvoille ! Aivan ihanaa tekstiä ja vielä ihanempi ihminen olet <3 voimia ja tsemppii sulle jatkoon!

    VastaaPoista
  28. Mun isäni on myös kuollut 5 vuotta sitten ja voin hyvin samaistua tohon sun tilanteeseen.. Asian läpi käyminen vie paljon voimia, mutta jälkeenpäin ajatellen se opettaa myös arvostamaan arkipäiväisiäkin asioita. Sulla on mahtava taito kirjoittaa myös kipeistä asioista! Voimia sulle!

    VastaaPoista
  29. koskettava <3 valui kyyneleet pitkin poskea. musta tuntuu että sä oot pienen elämäs aikana kokenu tosi paljon, silti oo uskomattoman vahva nainen!

    multa ei oo kuollu isä, mutta multa on kuollu mun mumma, joka oli yks mun elämän merkittävimmistä ihmisistä. toiseksi multa on kuollut mun oma lapsi kun hän oli 11vko vanha. sydän ei unohda eikä ikävä katoa, sen kanssa oppii elämään.

    paljon voimia sulle! oot ihana.

    VastaaPoista
  30. Anonyymi8/23/2013

    Itkin kun luin tota tekstiä :( <3 osanottoni, ihana <3

    VastaaPoista
  31. mun iskä kuoli toukokuussa ja tää mitä kirjotit oli ihan kuin mun omasta suusta . mää riitelin iskän kanssa monesti , saman asian takia kun tekin - oltiin niin samanlaisia . onneks saatiin kumminkin tutustua ja elää heidän kanssaan , kaikilla sitä mahdollisuutta ei ole koskaan ollut . kyllä me pärjätään :) meillä on äidit ja sisarukset!

    VastaaPoista
  32. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  33. osanotot vielä, heidi <3 !
    voin niin tuntea suuren surusi ja kaipuusi sillä itsekin menetin isäni
    viime toukokuussa. vaikka se miten epäreilulta ja väärältä tuntuukin,
    elämä vaan menee näin.. jokaisen meidän on joskus täältä lähdettävä.
    onneksi on ystävät ja muu perhe lähellä ja tukena. voimia sulle vielä <3

    VastaaPoista
  34. Anonyymi8/23/2013

    Voih.. Mä itken täällä niin vuolaasti etten pitkään aikaan! Multa ei ole koskaan kuollut ketään. En siis tiedä miltä se tuntuu. Kaikki mitä oot kirjoittanut täällä isästäsi, niin kauniisti kirjoitettu. Isäs varmasti lukee näitä postauksia sieltä pilven reunalta ja kertoo siellä enkelikavereilleen kuinka ihana tytär hänellä on! Ja taputtaa kun saat ne 15 leukaa. En osaa sanoa muuta, iso halaus sulle ♥

    VastaaPoista
  35. Mä ymmärrän sua täysin sillä, että vietit hauskan viikonlopun ja vasta myöhemmin tajusit, että miten oot voinut pitää hauskaa kun sun isä on kuollut. Saatoit syyllistää itsees siitä et miten oli mahdollista, että sulla oli hauskaa? En tiedä, tunsitko syyllisyyttä, mutta sitä ei kannata ajatella sillä tavoin. Kaikki käsittelevät suuret muutokset eri tavalla. Suruprosessi on jokaisella aivan erilainen, eikä ole oikeaa tai väärää tapaa surra. Etenkin noin läheisen ihmisen menetys on NIIN suuri asia, että on aivan normaalia ensin sulkea se pois mielestä. Se ei ole väärin. Sillä mielestä pois sulkemisella suojelet itseäsi. Annat itsellesi aikaa valmistautua asian käsittelyyn. Ja käsittelet sen kun aika on kypsä.

    Älä myöskään piinaa itseäsi miettimällä riitoja. Riidat kuuluvat elämään. Ja sateen jälkeen paistaa aurinko. Teillä oli varmasti sun isän kanssa hetkiä, jolloin riitelyn jälkeen just se aurinko paistoi. Et riita oli puhdistanut ilmaa.

    Tulipas tästä romaani, tarkoitukseni oli tulla vain sanomaan, että voimia sulle ♥

    VastaaPoista
  36. Voi kaimaseni. Kiitos että olet jakanut sydäntäsi avoimesti meille. Haleja ja voimia sinne. <3

    VastaaPoista
  37. Kyyneleet vaan valuu ku lukee tätä:( Voimia sulle ja koko perheellenne, en voi kuvitellakkaa miltä toi tuntuu! Kirjoitat aivan upeasti ja ihailtavan rohkeasti sekä avoimesti, mikä on hienoa, sillä tän lukeminen saa ainakin mut miettimään elämää vähän eri kantilta ja arvostamaan niitä jokapäiväisiä "pikku" juttuja vähän enemmän..

    VastaaPoista
  38. Ihan hirmu ihana postaus, ja kauniisti kirjotettu. Kyllä huomaa kuinka paljo rakastaa nitä ihmisii jotka on tässä lähellä. Tai tajusin sen ainakin lukiessa tätä tekstiä :'( Voimia kaikille sun läheisille! ♥

    VastaaPoista
  39. Tosi kauniisti kirjoitettu, mullakin tuli oikeen tippa linssiin.. Oot vahva nainen, isäsi on varmasti ylpeä kaukana jossain :)

    VastaaPoista
  40. Mulla alko tätä lukiessa soimaan päässä Kim Lönnholmin "Minä olen muistanut" ;_; oot uskomattoman vahva! ♥

    VastaaPoista
  41. itekki riitelinn oman äidin kanssa samana päivänä, kun hän vajosi koomaan.. onneks kuitenkin ehittiin nähä viellä viimesen kerran sairaalassa parin tunnin ajan ja olla normaalisti, kertoa että rakastetaan toisiamme ja pitää kädestä kiinni, joten voin olla hyvillä mielin tästä asiasta. onneks on muistot ja aina unissa tavataan <3 ja tärkeintä on että on ystävät ja perhe tukena tämmösissä tapauksissa! voimia sulle vielä <3

    VastaaPoista
  42. Voi Heidi, oon onnellinen siitä että sulla oli hyvät välit sun isään. Itse en saanut kokea samaa, mun vanhemmat eros kun olin 3-vuotias ja suhde isään oli hyvin hyvin etäinen, mikä harmittaa mua nyt kun isää ei enää ole. Syytin itseäni todella pitkään tapahtumasta, vaikka eihän parantumattomasti sairaan ihmisen kuolema voi olla mitenkään 14v tytön vika.

    En osaa tavallaan kaivata isääni kun ei hän minun elämässäni oikeastaan koskaan edes ollut. Kuolemasta tulee pian kuluneeksi 6 vuotta ja nykyään tunnen vain helpotusta - isä pääsi tuskistaan ja hänellä on nyt hyvä olla. Tietenkin tulee hetkiä jolloin olisi ihanaa, että isä olisi täällä vielä. Lähinnä surettaa se, että jos joskus saan lapsia niin isä ei ole heitä näkemässä jne.

    Mutta aika parantaa haavat ja kultaa muistot. Paljon voimia surun keskellä<3 olet aivan ihana.

    VastaaPoista
  43. Anonyymi8/25/2013

    Mä en kauheen usein kommentoi postauksiin, mutta tähän mun on pakko kommentoida: sä oot aivan upee ihminen, vahva ja varmaan tosi monen esikuva. Tää teksti on upee, tosi koskettava ja sai mut kyyneliin, voimia sinne sulle<3 Oot kyllä aivan upee likka!!

    VastaaPoista
  44. Ihana Heidi. Oot tosi fiksu ja upea.
    Kaunis ja koskettava teksti ja jollain tapaa myös tosi lohdullinen.
    Kaikkea hyvää! <3

    VastaaPoista
  45. Aloin itkemään. Sä oot niin käsittämättömän ihailtava ihminen Heidi rakas. Paljon voimia ja halauksia sulle sinne, myös teidän koko perheelle. Sun isä on ylpeä susta. ♥

    VastaaPoista
  46. Moikka!

    Mä löysin instagramista ihan sattumalta sun käyttäjän ja kattelin kuvias läpi :) pakko ihan ekaks sanoo et ihan mahtavaa kun kattoo sun reissukuvias, kun oot lähteny kiertää maailmaa! Käsittääkseni viel yksin, ihan super rohkeeta!:) mahtavia kuvia vielä kaiken lisäks! Vaikka oot ihan vieras mulle, nii silti arvostan sua nyt jo :)

    Toiseks ihmettelet varmaan miks ihmeessä tuun kommaa sun vanhaan postaukseen. Noh Aattelin tulla sanoo että pystyn samaistuu suhun täysin. Mullakin faija lähti täältä ku olin 18, eli 3 vuotta sitten. Oon käyny läpi luultavasti samoja juttuja ja tunteita kun säkin. Ja käyn edelleen, Joka päivä tää asia on mielessä, mut elämää on vaan jatkettava, ei täst muuten mitään tulis.
    Itekki haluisin iha tosi paljon lähtee reissuu maailmalle ja nauttii elämästä nyt kun voi! Sä tunnut niin tekevän :)

    Ihana blogi ja tosi kivoja instagram kuvia, aioin ehottomasti jatkaa molempien seuraamista!

    Keep you head up and stay positive, it will take you far :)♥

    VastaaPoista