sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Isä olisi halunnut että postaan, joten minähän postaan!

    Minä menossa moottoripyöräilemään isän kanssa.


Kaikki me sen tiedämme, että kaikki nukkuu pois joskus. Itse en silti ajatellut kuolemaa melkein koskaan, ennen tiistaita. Kun se omalle kohdalle osuu, että läheinen nukkuu pois, niin ei sitä vaan voi uskoa.

Olen itkenyt paljon, ja huomannut itkiessäni että toistan sanoja missä sä oot? Missä isä on nyt?

Isä välillä puhui aiheesta, siis että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Isä ei ollut yhtään uskonnollinen, ja sanoi vaan, että ihminen joutuu totaaliseen mustaan tilaan, jossa ei ymmärrä enään mitään. Ei vaan ole enää olemassa. Itse en ottanut kantaa keskusteluun, en jaksanut ajatella sitä.

Mut niin, toi oli vain isän mielipide. Eihän kukaan voi sitä tietää. Kaikilla saa olla oma mielipide asiasta. Itse haluan ajatella, että isä seuraa meitä kaikkia ja on jollain tapaa läsnä. Keho on poissa mutta sielu elää. Haluan ajatella että isä kulkee mukana ja seuraa miten elämässä pärjään.

Ainakin isä tulee vaikuttamaan päätöksiin joita elämässä teen. Mitä isä haluaisi?

Niin kuin otsikossa lukee, niin isä haluaisi että jatkan postailua normaalisti. Isä välillä sanoi että "postaa vielä vähän useammin." Blogi ei siis mene hiljaiseksi.

Isä haluaisi että jatkan treenaamista normaalisti. Isä oli pari kertaa mukana salilla, kun tein rintatreeniä. Kun nostin penkistä, niin isä oli siinä takana varmistamassa että saan kaiken ylös turvallisesti.
Tässä yks päivä jaksoin mennä salilille, ja treenasin rintaa. Ajattelin että isä on vieläkin siinä varmistamassa. Rauta todellakin nousi.
Tein myös leukoja. Ajattelin että isä kannustaa ja seuraa monta menee, ja uusi ennätyshän siinä tuli, 13 leukaa!. Isä sanoi että "syksyllä sulla menee 15 leukaa"  Katsotaan!

Isä haluaisi myös, että jatkan luomista. Maalaamista ja valokuvausta. Isä haluaisi myös, että oon paljon mun siskon ja äidin kanssa, sekä ystävien kanssa. Näitä kaikkia aion siis tehdä!

Oon viime päivät ollut täällä äidin luona yötä. On hienoa huomata miten paljon tukea mun äiti on saanut. Tää kämppä on oikeasti täynnä kukkia!

Myös minä oon saanut todella paljon tukea. Monet on ottanut muhun yhteyttä, ja kukkia on mullekkin tuotu.
Haluan myös sanoa, että siinä ei ole mitään vikaa, jos ei vaan keksi mitään sanottavaa. Siis, kun joku kertoo mulle että joku on kuollut, menen ihan mykäksi. Se on normaalia, että ei tiedä mitä sanoa.

Pelottavaa huomata miten itse reagoin tapahtuneeseen ja miten suren. Mulla menee tosi vaiheittain tää, välillä huutoitkua ja välillä olen rauhallinen. Nyt olen ollut todella rauhallinen, itkenyt vaan ihan pikkasen. Tuntuu että välillä blokkaan koko ajatuksen mun päästä.

Suuri kiitos voimista ja halauksista jotka ootte mulle lähettäneet!

49 kommenttia:

  1. Ihana teksti, paljon voimia sinulle Heidi <3 Hyvä kun pystyt bloggaamaan ja kertoa noinkin avoimesti asiasta, auttaa varmasti purkamaan asioita. Osan ottoni ! :(

    VastaaPoista
  2. Mullakin kesti kauan, että aivoni kykenivät ajattelemaan koko asiaa. Ne ohjasivat ajatukset automaattisesti jonnekin muualle, mutta ajattelin silloin, että se on vain kehoni tapa suojella itseäni. Ajattelen isää sitten kun pystyn. Nyt siitä onkin jo neljä vuotta eikä enää satu, vaikka välillä itkettääkin. Varsinkin tilanteissa, joissa tietää, että isä olisi ylpeä. Paljon voimia sinne <3

    VastaaPoista
  3. Harvoin kenenkään blogi herättää minussa näin vahvoja tunteita, mutta nyt minulle kyllä tuli tippa linssiin. Todella kaunis teksti! Paljon voimia sinulle! <3

    VastaaPoista
  4. Anonyymi6/16/2013

    voimia! Surua ei tarvitse unohtaa, mutta sen kanssa täytyy oppia elämään. Ja olet varmasti ymmärtänyt tämän oikein!

    VastaaPoista
  5. Anonyymi6/16/2013

    ääh tiedän mitä käyt läpi ja huomaan, että suhtaudumme isiemme kuolemaan jotenkin aivan samalla tavalla! että vaikka tärkeä ihminen on poissa elämästämme, oma elämä jatkuu silti. sehän se on tärkein asia muistaa kuolemantpauksen jälkeen. ja se helpottaa kun pystyy näin julkisesti blogissakin puhumaan. kaikki eivät tähän kykene. tuntemattomienkin osanotot helpottavat. voimia sulle todella paljon! ♥

    VastaaPoista
  6. Voi miten kauniisti ja aidosti kirjoitettu. Sun isä on aina sun rakas ikä eikä muuksi tuu milloinkaan muuttumaan. Ihana, että kunnioitat isäsi ajatuksia ja mielipiteitä ja haluat tehdä asioita mistä tiedät hänenkin tulleen onnelliseksi tai mitä hän oli sinulle kehottanut tehdä. Halauksia sinne ja heinäkuussa sitten nähdään ja vietetään mahtavaa laatuaikaa! ♥

    VastaaPoista
  7. Voimia sulle. En osaa ees kuvitella tilanteen kauheutta... En oo ollenkaan mikään vollottaja enkä KOSKAAN ennen oo herkistynyt esimerkiks kirjan, blogin tai muun tekstin edessä, mut tän luettuani kyllä kihosi kyyneleet silmiin. Surullinen mieli sun puolesta. Koita jaksaa. <3

    VastaaPoista
  8. voi paljon voimia!!
    oma isäni kuoli pari vuotta sitten ja jotenkin osaan samaistua suhun.. todella ihanasti kirjoitettu<3

    VastaaPoista
  9. Paljon voimia rakas Heidi. En osaa edes kuvitella miltä läheisen kuolema tuntuu. Oma elämänikin on ollut tämän viikon ajan yhtä hullunmyllyä,mutta tämä sinun postaukseni pani minut miettimään,että asiat voisivat olla huonomminkin.
    Olet hurjan rohkea ja sinnikäs ihminen.

    VastaaPoista
  10. Voimia Heidi paljon! ♥ Sä olet vahva tyttö! Itse pystyin tekstiin samaistumaan, sillä serkkuni kuoli viime syksynä. Asian kanssa oppii elämään, mutta se vaatii hieman aikaa ja uskallusta jatkaa vain eteenpäin. Todella kauniisti kirjoitettu! Suuret halit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi6/16/2013

      serkku ei ole sama asia kuin isä! mun isä kuoli yks ja puoli vuotta sitten ja mua ainakin sattu se kun monet sano että ''joo tiiän kyllä miltä tuntuu, mun mummi/pappa/täti/kissankumminkaima on kuollu''
      multa on kuollut myös mummi, pappa, ukki ja eno joten tiiän kuin se sattuu, mutta se ei vaan ole _lähelläkään_ sitä miltä tuntuu kun toinen vanhemmista kuolee!!

      Poista
    2. Anonyymi6/16/2013

      niin ja hirveästi voimia ja haleja heidille<3 mää en tiiä miltä susta tuntuu vaikka munkin isä nukkui pois, jokainen kokee asiat niin eritavalla, ettei surua voi verrata.
      oot niin ihanasti kirjottanu aiheesta näissä kahessa postauksessa, molemmilla oot saanu mut itkeen. ole jatkossakin rohkea ja avoin ja pyydä apua jos siltä tuntuu.
      anna itsellesi aikaa just sen verran kun tarviit<3 eikä ole väärin hymyillä välillä, oon varma että sun isä haluaisi myös ilon säilyvän vaikkei surua voikkaan poistaa:)

      Poista
    3. ano2, toi oli ihan mielettömän hyvin sanottu!
      multa ei oo nukkunu pois ketään läheisiä ihmisiä, mutta oon usein aatellu että jos niin kävis niin mulle varmaan tulis tosi huono omatunto jo pelkästä hymyilemisestä ja nauramisesta, kun joku tyyppi on just vähän aikaa sitten kuollu, mutta jos sen aattelee tolleen että se ihminen ois varmasti toivonu että sä vielä naurat ja elät täysillä niin se varmasti auttaa!! voimia heidi<3

      Poista
    4. Kiitos kaikille! <3 <3 <3 Omasta mielestä kenenkään surua ei saa lähteä vertailemaan toisen suruun. Ymmärrän ekan anonyymin pointin, ja et miks suhun sattu kun sulle sanottiin niin! Mut tosiaan, surua ei voi verrata, ja jos mun serkku kuolis, niin se olis kyllä ihan yhtä paha kun isän kuolema, koska serkku on paras ystävä ja vietän sen kanssa eniten aikaa.

      Poista
    5. Anonyymi6/23/2013

      joillekkin serkun kuolema ei tunnu missään ja joillekkin se on valtava menetys .. itellenikin oli :( eka ano , tiedän tunteen noista kissankamoista yms , yks ' kaveri ' vertas mun isän kuolemaa sen kuolleeseen koiraan........

      Poista
  11. Voi miten upea ja koskettava postaus! Tsemppiä hirmusesti ja voimia! <3

    VastaaPoista
  12. Isän kuolema jakoi ainakin mun elämän kahtia - on aika ennen kuolemaa ja aika kuoleman jälkeen. Mutta aika parantaa haavat, vaikka se kuulostaakin kliseiseltä :/

    Paljon paljon voimia Heidi<3

    VastaaPoista
  13. tosi kauniisti kirjotettu, sait mut kyyneliin! tsemppiä ja voimia sulle!!

    VastaaPoista
  14. todella koskettava ja kaunis teksti, niin aidosti kirjoittu, voimia ja haleja ihan kauhiasti sulle <3

    VastaaPoista
  15. Anonyymi6/16/2013

    Apua en osaa sanoa mitään. Kyyneleet tuli silmiin, osanotto ja paljon voimia sinne! <3

    VastaaPoista
  16. Anonyymi6/16/2013

    osanottoni ja paljon voimia sinulle ja perheellesi<3

    VastaaPoista
  17. voi sua :( Voimia <3

    VastaaPoista
  18. Voi Heidi. Paljon voimia ja rakkautta sulle! En voi edes kuvitella mitä oot just käymässä läpi. Ei sitä vain voi ymmärtää. Vetää sanattomaksi ja saa arvostamaan sitä, että mulla on vielä oma isä tallella.

    Osannottoni kultapieni.

    VastaaPoista
  19. Voi ei! Otan osaa. Paljon voimia sulle sekä sun siskolle ja äidille myös ♥ Eihän tässä muuta oikein osaa sanoa. Pärjäilkää. ♥

    VastaaPoista
  20. Anonyymi6/16/2013

    Tää oli eka kerta kun aloin itkemään lukiessani jonkun blogia. Osanottoni ja todella paljon voimia sulle ja sun perheelle <3

    VastaaPoista
  21. Anonyymi6/16/2013

    oo onnellinen ( niinkun mäkin olin ) siitä että suremista ei tartte lopettaa heti kerran itkemisen jälkeen vaan saa surra niin paljonkun haluaa . voin myös sanoo et hautajaisten jälkeen helpottaa - ainakin hieman . sunkin on helpompi puhua isästäs ja kaikki jutut / asiat ei laita itkettämään . kyllä sää pärjäät! oot vahva tyty =)

    VastaaPoista
  22. Upea teksti! Kyyneleet tuli silmiin kun luin tätä. Osanottoni ja paljon voimia sinulle! <3

    VastaaPoista
  23. Anonyymi6/17/2013

    Kyllä sitä itsekin muistaa miten ei osannut oikein sanoa mitään kun kuuli vaikka ystävältä, että sen läheinen on kuollut. Ei sitä kykene itse käsittämään ja voi vaan silloin yrittää sanoa "Mä voin vain kuvitella miltä susta tuntuu". Ei, ei sitä voi kuvitella ennen kuin omalle kohdalle sattuu. Se on jotain aivan käsittämätöntä ja on niin tavattoman vaikea sisäistää miten lopullista kuolema on. Itsellänikin kuoli vähän päälle kuukausi sitten yksi elämän tärkeimmistä ja rakkaimmista ihmisistä, eikä sitä osannut laisinkaan odottaa. Yhä sitä odottaa kyseisen ihmisen pamahtavan ovesta sisään. Itse olen samaa mieltä, että vaikka keho on poissa niin sielu on yhä mukana joka paikassa minne menee. Vahtimassa, lohduttamassa, ohjaamassa ja juurikin olemassa se tukipilari. Itsekin tunnen kyseisen ihmisen läsnäolon ja rakkauden vaikkei sitä näekkään. Kyseinen henkilö myös haluaa elämän jatkuvan, vaikka suru ei koskaan lakkaa. Siitä voi tulla vain siedettävää.

    "Our love is like a wind - I can't see it, but I can feel it".

    Paljon voimia sinne suuntaan. Itsekin tiedän miltä tuntuu kun jonain hetkinä ja päivinä elämä voi tuntua suhteellisen normaalilta mutta pian huomaat juurikin itkeväsi itkuhuutoa ja pienikin vastoinkäyminen saattaa tuntua maailmanlopulta. Se kuuluu suruprosessiin. Ajan myötä helpottaa ja läheinen on aina ajatuksissa ja läsnä, eikä sydämestä se paikka lähde koskaan. Paljon ajatuksia ja lämpöä sinne suuntaan! <3

    - Jenna

    VastaaPoista
  24. Anonyymi6/17/2013

    täällä istun keskellä kauppakeskusta ja kyynelet tuli silmiin. muista et sun isi on susta ylpee mitä ikinä teetki!

    VastaaPoista
  25. Jag e så stolt över dig<3 Du e en så fin människa! Massor, massor, massor me kramar o kärlek ti dig <3

    VastaaPoista
  26. Jag e så stolt över dig<3 Du e en så fin människa! Massor, massor, massor me kramar o kärlek ti dig! <3

    VastaaPoista
  27. aivan ihana teksti, vetää ihan hiljaseks ja tekee vaan mieli tuijottaa koneen ruutua.. oot ihana, paljon voimia <3

    VastaaPoista
  28. Voimia! <3 Ihana Teksti!(:

    VastaaPoista
  29. Anonyymi6/17/2013

    Paljon voimia sulle!♡
    Mun isä kuoli kuukausi sitten. Syy siihen oli aivokasvain.. Se todettiin puolitoista vuotta sitten ja en pysty sanoin kuvailemaan sitä elämäni pelottavinta puoltatoista vuotta. Se oli ihan kamalaa tietää, että enää ei ole mitään tehtävissä. Mutta nyt ei voi muuta kuin jatkaa elämää eteenpäin. Sitä sunki isä varmasti toivois!
    "Suru hellittää ajanmittaan, mutta ikävä jää."
    Voimia Heidi!

    VastaaPoista
  30. Anonyymi6/17/2013

    hei mulla ois yks postaus vinkki sulle :) siis jos jaksat vaa tehdä, kaiken tän keskellä :(! mutta niin, tää siis poikkeaa ihan tästä tekstistä jne. Mut kuitenki, voisitko tehdä postauksen sun eri urheilukamoista, juoksuhousuista, urheilutopeista jne. ja kertoo vähä miten kannattaa niinku käyttää, pestä jne :). En osaa sanoo, mut voi olla aika vaikee tehdä :D mut tee, jos jaksat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yleensä ikinä kommentoi blogeihin, mutta nyt kiehahti. Toisen ISÄ on juuri nukkunut pois ja täällä toivotaan "postausta urheilukamoista". Oon sanaton. Siis ihan oikeasti sanaton.
      Häpeä itseäsi, anonyymi. Kaltaisesi säälimättömät, välinpitämättömät ihmiset ovat ihmiskunnan alhaisinta kastia.

      Heidi, syvimmät osanottoni sinulle menetyksestäsi.

      "Ihminen tarvitsee ihmistä
      ollakseen ihminen ihmiselle,
      ollakseen itse ihminen.

      Lämpimin peitto on toisen iho,
      toisen ilo on parasta ruokaa.
      Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
      olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

      Ihminen tarvitsee ihmistä.
      Ihminen ilman ihmistä
      on vähemmän ihminen ihmisille,
      vähemmän kuin ihminen voi olla.

      Ihminen tarvitsee ihmistä."

      Poista
    2. Anonyymi8/12/2013

      Häpeä! Et kyllä yhtään osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Alhainen kommentti,toivottavasti edes mikroskooppisen kokoisella aivosolullasi käsität,että tuollaista ei mitenkään voi tällaisessa tilanteessa sanoa.

      Sanoinko jo,että hävettää sun puolestasi?

      Poista
  31. Osanotot täältä myös! :( En osaa edes kuvitella kaipuuta jota varmasti tunnet, mutta ihanaa, että pystyt kuvitella isäsi edelleen elämääsi. Ei isäsikään varmasti teidän haluaisi jäävän suremaan liian pitkäksi aikaa, sitä ei kukaan halua rakkaimmilleen. Paljon jaksamisia ja voimia sinulle ja perheellesi, onneksi muistoja ei kukaan vie koskaan pois.

    VastaaPoista
  32. Siinä oli lueteltuna aika paljon elämää, miten aiot jatkaa. Se on tosi hienoa että löydät voimasi elää, asioista joita isäsi varmasti todellakin toivoisi sinun tekevän. Myös sureminen on vain käytävä läpi, muuten menee jossakin vaiheessa täysin toimintakyvyttömäksi. Joten anna vain jatkossakin huutoitkuille aikaa. Toivon paljon hyvää sinulle ja perheellesi. Ihan varmasti se isäsikin siellä tyttärestään ylpeänä seurailee elämääsi. <3

    VastaaPoista
  33. Voi ei mulla tuli itku tätä lukiessa! Voimia ihan kauheesti <3

    VastaaPoista
  34. Miten mulla on mennyt tämä postaus ohi.. En pysty edes kuvitella, miltä tuo tilanne oikeasti tuntuu et menettää toisen vanhemman - se tunne kun se oikeesti osuu kohalle. Kuolemaa kun ei vaan voi ohittaa.

    Kirjotit tosi ihanasti tuon tekstin. Tais olla täyttä rakkautta teiän isä-tytärsuhde ja on edelleen. Mä toivon sulle äärettömästi voimia <3



    VastaaPoista
  35. itku tuli, niin pahalta tuntuu sun puolesta! niin paljon sanottavaa, muttei kuitenkaan sanoiksi puettuna. haluan vain toivottavaa sulle voimia kaikkeen, tähän hetkeen, huomiseen , ylihuomiseen, jaksamista jokaiseen hetkeen♥

    VastaaPoista
  36. SUURI KIITOS KAIKILLE! <3 <3

    VastaaPoista
  37. Anonyymi6/23/2013

    On vaikeeta yrittää löytää sanoja, jotka edes vähän auttaisi eteenpäin (sellaisia tuskin on olemassakaan), mutta siitä huolimatta ihan mielettömästi voimia ja jaksamista sulle ja teidän koko perheelle ♥ ihan aidosti sydämen pohjukoista!

    VastaaPoista
  38. Mulla soi Aviciin wake me up when its all over ja samalla luin tätä tekstiä, arvaa aloinko itkemään. Ajatuskin sun tuskasta kauhistuttaa, en haluu kokee sitä koskaan. Hirmusesti voimia sulle, tekstistä huomaa että tuut pärjäämään elämässä ja oot vahva, älä kadota tota asennetta koska se vie sua eteenpäin. Tä blogi on aivan ihana <3

    VastaaPoista
  39. Hemmetti, ensimmäistä kertaa tuli olo, etten tiedä mitä sanoa! Pystyn sanomaan vain, että voimia ihan hevetisti <3 Liikutuin, kun luin tätä tekstiä. :'(

    VastaaPoista