torstai 7. maaliskuuta 2013

"olen onnellisempi, jos olen hoikempi"

Heipähei jokainen! Nyt mulla on ihan oikeakin syy miksi en oo postannut. Siitä enemmän videopostauksessa jonka koitan huomenna keretä tekemään! Iloinen aihe on! En kummiskaan lupaa että se tulee, mutta koitan.

Ja sitten toiseen aiheeseen. Jos kelataan vuosi taaksepäin, niin ajattelin että olen onnelisempi jos olen hoikempi. Menikö se niin sitten? No ei todellakaan, olin onnettomampi kun koskaan ennen. Huomasin että aloin oireilemaan, kyse oli bulimiasta, tai ainakin sen poikasesta. En aio kirjoittaa kyseisestä sairaudesta sen enempää, jokanen varmaan tietää enemmän tai vähemmän mistä on kyse.

Ensin en ymmärtänyt yhtään mistä se oireilu johtu, enkä puhunu siitä. Ymmärsin kummiskin että mulla on ongelma, joka on hoidettava mahdollisimman nopeasti, eli hain siis apua. Olen käynyt juttelemassa aika paljonkin, ja toki on auttanut. Sitä ei edes voi ymmärtää, kuinka paljon lapsuus vaikuttaa tähän päivään. Oireiluun vaikutti tietenki myös se mun elämäntilanne silloin. Oli tapahtunut iso muutos mun elämässä kun erosin, ja söin myös liian vähän.
Mutta myös kaikki mitä on siellä alla, kaikki vaikeat asiat joita on pienempänä joutunut kokemaan, ja joita ei ole käsitellyt millään lailla, vain unohtamalla.
Ihminen tekee niin, että automaattisesti unohtaa ne pahat asiat, mutta jossain vaiheessa ne kummiskin tulee sieltä esiin, tavalla tai toisella. Ihmisen mieli on hyvin ihmeellinen ja kummallinen, ei sitä voi ymmärtää.

hajdi
Vartalo saattaa näyttää hyvältä, mutta mieli oli ruma ku mikä. Olin saanut vartalon johon olin silloin jotenkuten tyytyväinen, mutta olin silti hemmetin onneton ja masentunut, ei se ulkonäkö mitään iloa tuonut. Olin myös kaukana omasta itsestäni silloin. Nykyään en haluais poseerata auton edessä.. Toivottavasti tää aika alaston kuva ei herätä mitään vahvoja tunteita kenessäkään. Itseäni ei haittaa, vaikka tämä onkin nyt netissä.
Olen oma itseni tänään. Sellanen blondi punttimimmi taiteilijahörhöhöntti omantiensäkulkija.

Kerroin äidille, ja hän tietenkin suuttui ensin, koska ei ymmärtänyt. Vaikeaa on sellaisen ihmsien ymmärtää, jolla ei ole itse sitä ollut. Ei sitä ehkä edes millään voi ymmärtää. Siksi puhuin myös sellaisille joilla on ollut bulimia. Helpompi sellasille on jutella, jotka ymmärtävät täysin.

Entä tänä päivänä? Valehtelisin jos sanoisin että mulla ei olis sitä enään yhtään mun elämässä, mutta paljonpaljon paremmin menee. On ollut kausia jolloin olen ollut monia kuukausia ilman kohtausta. Tänä päivänä tunnen itseni paremmin. Tiedän miten mun mieli toimii, tiedän mistä asiat johtuu ja osaan sitä kautta välttää kohtaukset. Mutta moni varmaan tietää, että bulimia on sairaus jota ei sormia näpsäyttämällä saa pois. Saattaa mennä vuosia ja taas vuosia.

Mä tosiaan lopetin sen hoikkuuden tavoittelun, ja aloin syömään kunnolla. Pitihän sitä kans alkaa kunnolla syömään, kun aloitin kunnolla salitreenit. (viime keväänä siis) Lopetin myös sen rasvan pelkäämisen, saa sitä rasvaa olla kropassa, ja pitääkin..muuten on hyvin vaikeeta.
Esim fitnesslajehin voi verrata. Kaikki ovat nähneet kisakuvia lavalta. Silloin ollaan hyvin rasvattomassa kunnossa, mutta siinä kunnossa ollaan vain sen päivän. Kisapäivän jälkeen aletaan taas syömään kunnolla ja paino saattaa nousta sellaset 10kg jopa.

Miksi kerron tämän teille? Haluan vain sanoa, että kaikki ei aina ole miltä näyttää. Kuori on aina kuori, mutta siellä sisällä on?  Tiedän myös, että bulimia on aika yleinenkin sairaus, varsinkin nuorten keskuudessa, ja moni pysyy hiljaa asiasta.
Uskalla kertoa ja uskalla puhua siitä. Se voi olla hyvinkin pelottavaa, mutta hei, mä kerron nytten tuhansille. Et ole millään tavalla heikko tai huono ihminen, jos sinulla se on. Siltä se saattaa tuntua, mutta ei se niin ole.

Joltain ehkä tippu pieni kivi sydämestä lukiessa mun tekstiä ajatellen "ai heidilläkin on ollut" Mulle voi pistää viestiä niin puhutaan siitä. Ihan vain siksi sanon, koska tiedän että läheisille voi olla vaikeaa kertoa. Pelottaa että ne tuomitsee, huutaa, itkee, mitälie. Se onkin ihan normaalia että ne tekee niin. Ihminen reagoi pelkoon ja huoleen niin monella eri tapaa. Mutta tosiaan, tuntuu helpommalta jutella sellaselle joka on itse sen kokenut, koska tietää että ymmärtää. Eli jos joku siellä tuntee että haluais avautua niin viestii mulle vaan :)

Kevät on täällä ja kesäänkään ei ole enään pitkä aika. Monella on tavoitteena hoikempi runko kesäksi. Postaillaan kuvia naisista joilla vatsalihakset näkyy ja ovat hyvässä kunnossa. Sitä ehkä ajatellaan "Olisin niin onnellinen jos näyttäisin samalta kun hän" Olisitko tosiaan? Monet ehkä ihannoi fitneksen huippuja. Ei siinä mitään, niin minäkin. Rakastan kaunista ja lihaksikasta fysiikkaa. Mutta fitneksessäkin on niitä syömishäiriöitä, siitä ei vaan puhuta. Näytetään vaan ne hyvät asiat. Lue tämä teksti.
Huom. en väitä että fitnesslajit olisi huono juttu. Sanon vaan sen vielä, että kaikki ei ole aina miltä näyttää.

Tykkään vertailla ihmistä ja merta. Merihän on niin kaunis, varsinkin kesällä, se kimmeltää ja on lumoava. Mutta ainoa mikä näkyy, on se pinta. Sukellappa pinnan alle, mitä siellä näet? Siellä saattaa olla mitä vain. 

Mutta niin, älkää olko liian ankaria itsellenne. Nauttikaa vaan, jos haluatte. Tietty sitten jos tähdätään fitnesslavoille niin se syöminen on hemmetin tarkaa, mutta en usko että lukijoistani sinne moni on tähtäämässä, joten nauttikaa. Elämästä pitää nauttia. :)

Haha tuli mieleen.. Oliko teiänkin koulussa sillee, että kun oli pinaattilättyjä ruokana, niin sitä käytiin kilpailua että kuka niitä söi eniten? Muistan niin ne pinaattilättytornit, ja päälle laitettiin tietty myös iso kasa puolukkahilloa. Se oli niin hauskaa ja kivaa, eikä kukaan välittäny pätkän vertaa mitkä ravintoarvot niissä lätyissä oli tai paljonko nyt tulee energiaa tästä kaikesta. Jos siellä joku vieläkin syö pinaattilättytorneja huuda hep! Olet ihana, ja niin kaikki muutkin teistä. 

Vaikka ihailenkin kaunista lihaksikasta fysiikkaa niin oikeesti, rakastan kaiken kokoisia ja värisiä ihmisiä. Sanon sen nyt vaikka kuulostaiski kuin kliseseltä. Ei sillä kuorella loppujenlopuks olo mitään väliä. Yks kauneimmista ihmisistä jonka tiedän ei ole mikään hoikka, eikä se mitään haittaa, on ihana just sellasena ku on.

Terveyttä, iloa ja keväisiä fiiliksiä teille!:)
 

63 kommenttia:

  1. tosi hyvä teksti taas kerran! sun blogi on ihan huippu :)

    VastaaPoista
  2. Oi, tää oli ihana teksti! Mulla itelläni ei kyllä oo ollu bulimiaa tai mitään muutakaan syömishäiriötä, vaikka anoreksiaa monet luuleekin, koska oon niin laiha ja no, alipainonen. Mut se johtuu siitä, että se tulee ns. geeneissä äitiltä, eli äiti ja siskoki on ollu ihan samanlaisia :D Kaunis toi ihmisen ja meren vertaus, tuntuu, että se sopii niin moneen asiaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon sulle!:) Ai..loukkaannutko kun jotkut niin luulee? Ja kiitos, niin mustakin :> sopii hyvin

      Poista
    2. Siis en loukkaannu! :D Vaikka kyllähän se vähän hassulta tuntuu, mutta eihän sitä voi tietää jos ei tunne :) Tai siis, että näkee vaan sen kropan ja laihuuden. Ja tsemppiä vielä sulle, vaikka bulimia ei vaikutakkaan sun elämään enään :)

      Poista
  3. oi vitsit tosi hyvä postaus ja ihan täyttä asiaa!! hyvä sieee :--)

    VastaaPoista
  4. Meillä oli toi pinaattilettujuttu ala-asteella varsinkin poikien keskuudessa! Jännitystä lisäsi se että kuka jäisi eka kiinni 5 letun maksimin ylityksestä :P

    VastaaPoista
  5. ihan mahtava teksti :) Sä kirjotat niin luonnollisesti ja aidosti, aina tekee mieli lukee nää tekstit monta kertaa! Oot niin kaunis in & out :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle ihana:)) Ai ihan moneen ekrtaan! luulin et tätä ei ees jaksa lukee kokonaan ku ton pitunen:D Kiitoksia :)))<3

      Poista
  6. Ihana teksti Heidi, toivottavasti joku muu saa myös taemppiä tästä. Ja tsemppiä myös sulle, ja ihanaa kevättä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amanda ja samoin!<3 Ja niimpä, toivon kans:)

      Poista
  7. Todella ihana teksti, Heidi. :) Kiitos että jaoit tämän.

    Itse voin sanoa, että kyllä se tarkka elämä vie helposti yli ja syömishäiriöön. Itselleni kävi niin ja puhuin ja puhun edelleen siitä avoimesti. Koska ei se ole noloa, ei se silleen ole oma vika. Ei oma vika ole sekään jos nousee kuume. Toki asioihin, syömishäiriöön ja vilustumiseen voi hieman kyllä itse vaikuttaa.

    Viime kesänä mun kroppa oli musta sillo iha ok, mut pinnan alla oli surua ja voimattomuutta, sekä kokoaja piti olla parempi ja parempi. Kroppahan huusi apua. Sitten aloin syömään. 7kiloa pomppasi lisää (nyt jo lähtenyt 2) mutta voi pojat, oon nykyään paljon onnellisempi ja lihaksikkaampi vaikka vähän rasvaisempi! ;)

    Oon koko elämänmuutoksen pitänyt tosi avointa blogia. Ihmisille pitää tuoda selvästi esille, mitä kaikkea vaarojakin on elämäntapamuutoksessa, miten helposti sen voi vetää yli jos ei harjota henkistä puolta kokoajan!

    kilot-kuriin.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!<3

      Niin..totta! Itehän en silloin vuos sitten uskaltanu kirjottaa ja kertoa siitä tänne, vaik tavallaan olis halunnu kertoa.

      Ihanaa kuulla! Sä oot tosi rohkee:) Mäpäs tuun kukkaamaan sun blogiin, ihme etten oo ennen löytänyt! Joten ihanaa ku kommentoit ja kiitos :)

      Poista
  8. Voi miten mahtava ja rohkea teksti!

    VastaaPoista
  9. Anonyymi3/07/2013

    Ihana lukee tällästä, koska itse kärsin bulimiasta kaikessa salassa, enkä uskalla hakea apua. Tää tosiaan piristää, tajuan et ehkä voin joskus päästä siitä eroonkin... kiitos heidi ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että...kauan on ollut? Eikö kukaan tiedä? Sä todellakin voit, tsemppiä sulle sinne!!!<3

      Poista
  10. Voi Heidi. Oon niin häkeltyny tästä tekstistä, oot kirjoittanu niin kauniisti, mutta samalla kaunistelematta asioita. Oon jotenkin ylpee susta ku kirjoitit tämän, oot ihana ihminen ♥ Ja juuri tuollaisena Heidinä mihin oon tutustunukkin. puspus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inaseni<3 Kiitos paljon ihanasta kommentista, ja samat sanat, säkin oot ihana ihminen <3

      Poista
  11. Anonyymi3/07/2013

    Vau... oot kyllä rohkee tyttö! Toivottavasti tästä on jollekkin apua :) Itselläni itsetunto ongelmia on ollut koko ikäni ylipainon takia, ja toi lause "olen onnellisempi jos olen hoikempi" käy kyllä lähes tulkoon joka päivä mielessä. Ehkä mä vielä joku päivä olen onnellinen ja tyytyväinen itseeni, olin sitten laiha tai en. Oot ihana ja tsemppiä <3

    Pinja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pinja:) Oi että, toivottavasti<3 Muista, että mulla oli himpskatin huono itsetunto vaikka näytin tolta kun tossa kuvassa. Hyvä olo tulee sisältä:) Samoin <3

      Poista
  12. Anonyymi3/07/2013

    Kyyneleet vaan valu poskia pitkin, kun luin tätä tekstiä. Huh. Kuin omasta elämästä olisi lukenut. Ja kun sanoit, että sulle saa laittaa viestiä niin mä nyt laitoin. Haluaisin tietää, että mihin mun pitää ottaa yhteyttä, jos haluan apua? Tarkoitan niinkun psykiatria tai ravintoneuvojaa tai jotain sellaista kenen kanssa säkin kävit juttelemassa. Mulle ois nyt tosi tärkeetä ammattiapu, että saisin puhua kaikista mulle tapahtuneista jutuista, mitkä on johtaneet tähän tilaan, että stressaan syömisistä ja ne hallitsee mun elämää ja vie multa tien onnellisuuteen. Oot ihana, kun avoimesti kerroit sun ongelmista, ja autoit mua jo ainakin sen verran, että tajusin avuntarpeeni. Oon ite porvoolainen ja olisi kiva tietää mihin nyt lähden soittamaan tai ottamaan yhteyttä, jos täältä haluan apua saada? Olet ihana, tiedä se. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että kommentoit mulle! Mähän käyn helsingissä koulua, ja mä eka menin puhumaan koulun terkkarille, ja se ohjas mut sitten koulun psykiatrille. Olen itsekkin miettinyt, että mistä päin porvoota saa apua syömishäiriöihin. Varmasti saa kyllä, ei siit oo kiinni! Jos käyt jotain koulua, niin tee säkin niin että käy eka terkkarin puheilla, sitten hän varmasti ohjaa siitä eteenpäin! Tosi hyvä että nyt uskallat ja haluat apua, tosi hyvä!:) Hei laita mulle viestii vaik sähköpostiin jos haluut enemmän puhuu. knuuttila.heidi@gmail.com
      Tai jos haluut pysyy ihan anonyyminä niin tuu uudestaan tänne kommentoimaan ja kerro että onks sulla mahdollisuutta mennä koulun terkkaille ja sillee, mua oikeesti kiinnostaa!

      itse olet!<3

      Poista
  13. Anonyymi3/07/2013

    nyt tuli kyllä kyyneleet silmiin.. ihanaa että voit paremmin, toivoisin vaan että uskaltaisin itsekin hakea apua. valitettavasti oman heikkouden ja avun tarvitsemisen myöntäminen on ollu aina mulle vaikeeta. tälläset onnellisesti tai ainakin onnellisemmin päättyneet tarinat lisää toivoa ja lohduttaa. ihanaa kevättä ja aurinkoisia päiviä sulle! <3

    VastaaPoista
  14. Anonyymi3/07/2013

    mua rupee aina iha hirveesti itkettää ku luen sun postauksias, kirjotat iha sika hyvin ja tosi aidon olosesti sellai tunteella.
    ehkä mä sit oon iha hyvä tämmösenä. muttta voi ku sä olet ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, ihanaa että herättää tunteita! Ja kiitos kehuista :)

      Todellakin olet, paljon haleja ja kiitos <33

      Poista
  15. Anonyymi3/07/2013

    Ihanaa lukea kun joku ajattelee tänä päivänä vielä tolla tavalla. Musta itestä tuntuu että mulla ois BED tai joku muu syömishäiriö. Jaksan aina korkeintaa laihduttaa kuukauden ja sitte alkaa se järkyttävä ahmiminen ja kilot tulee takasin enkä pysty hallitsee sitä ahmimista ja ahistaa koko ajan kun eiole laiha ja lihaksikas kroppa. Arvostan sua erittäin paljon kun pidät ihmisiä kauniina ilman sitä fitnes kroppaa, mikä on jokaisessa weheartit kuvassa ja sosiaalisessa mediassa. Harmi ku nykypäivänä siitä on tullut joku buumi ja mikään muu ei voi olla enään kaunista ja harmittaa kun on itekki siihen sortunu ja ajattelee väkisinkin jokaisen ruuan ravintoarvoja ja kattelee peilistä miltä masu näyttää. Mutta hyvää kevään jatkoa sulle ja toivottavasti säkin parannut lopullisesti näistä typeristä sairauksista! :) <3

    VastaaPoista
  16. Anonyymi3/07/2013

    Sä olet kyllä ihan käsittämättömän rohkea mimmi, kun uskallat puhua blogissasi tällaisistakin asioista, vieläpä omilla kasvoillasi. Hienoa että olet uskaltanut hakea ja ennen kaikkea saanut apua, se ei ole aina niin helppoa. Mutta been there, done that, se kulkee elämässä mukana, vaikka kuvittelisikin voittaneensa sen hetkellisesti. Se puristaa vaikeina hetkinä kurkkua, tukahduttaa hengityksen ja väittää tuovansa lohtua. Sille joutuu sanomaan ei, sitä saa ihan tosissaan kieltää. Silti se voittaa kerta toisensa jälkeen. Periksi antaminen on niin helppoa, kun sitä vain kuvittelee pääsevänsä entistä helpommin ja nopeammin kauniiksi. Suosituksi. Rakastettavaksi. Tiedät varmaan mitä tarkoitan.
    Tsemppiä sulle ja kiitos, että uskallat olla oma itsesi.

    VastaaPoista
  17. Hirveän surullista lukea tällaisesta asiasta ja itselle se on jotenkin todella vaikea käsittää, kun ei ole koskaan ollut epävarma omasta kropastaan. Oon kai poikkeuksellinen tyttö, mutta mun mielestä kenenkään ei tulisi kokea epävarmuutta omasta kropastaan tai ylipäätään omasta itsestään. Voi kunpa sitä saisi taottua kaikkien päähän, mutta ihmismieli vie vallan välillä järkipuheiltakin eikä sille kukaan mitään mahda:( onneksi apua voi saada kunhan sitäkin vain uskaltaisi pyytää. Tarkoitan ihan muitakin ikäviä asioita kuin syömishäiriöitä.

    Musta nää kaikki ulkonäköön liittyvät asiat on noussu ihan uudelle tasolle tässä viime aikoina. Nykyään törmää entistä useimmin käsitykseen ettei voi olla nimenomaan onnellinen ellei ole sellainen ja tällainen. Onnellisuus rakentuu ihan eri asioista kuin ulkonäöstä. Toki se, että näyttää hyvältä tuo itsevarmuutta ja on parempi fiilis. Jokaisen pitäisi vain mielestäni tuntea itsensä upeiksi sellaisina kuin he ovat niin kliseistä kuin se onkin. Oon huomannut, että kun terveelliset elämäntavat muuttuvat pakkomielteeksi niin silloin ei mene hyvin. Törmään yhä useammin treeniblogeihin, joissa puhutaan ainoastaan ruokavaliosta ja treenamisesta (tajuan kyllä että se aihepiiri on niissä blogeissa keskeinen eikä siellä höpötetä muita asioita). Ei vaan jotenkin itsellä mene jakeluun, miten tärkeää jollekin voi olla sali ja maitorahka. En tiedä olisinko ollut surullinen vai vihainen siitä, kun luin kuinka joku tyttö blogissaan kertoi siitä kuinka pettynyt oli itsensä, kun hän oli syönyt pari palaa suklaata. Ite oon sitä mieltä, että tasapainoinen elämä ilman pakkomielteitä tekee onnelliseksi. Itse liikun silloin kuin huvittaa ja syön aina mitä huvittaa. Kun antaa itselleen luvan syödä pullaa ja jättää menemättä salille, niin siitä ei tarvitse potea huonoa omatuntoa. Huomenna on taas uusi päivä, jolloin voi tehdä toisia valintoja.

    VastaaPoista
  18. Ihanaa huomata että oot kirjottanu näistä asioista tännekin, oonki miettiny että mitenhän sulla nykyään menee. Oot ihana, toivottavasti nähdään taas pian <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kivaa kuulla et oon ollu ajatuksissa :) Kuules samoin vaan, ja niimpä <3

      Poista
  19. Anonyymi3/07/2013

    paaaljon sydämiä sulle kun uskalsit kertoa tästä kaikille!

    Oon tasan samaa mieltä että kaikki ihmiset on kauniita just sellasina kun ne on. Sisäinen kauneus tekee ulkoisesta kuoresta aina vielä kauniimman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takasin sinne!<3

      Ja niimpä! Ja toisinpäin, joku ulkosesti kaunis ihminen voi olla luonteeltaan ihan mätä, ja se tekee sit kokonaisuudesta ruman

      Poista
  20. Koskaan en oo tainnut sun blogiin kommentoida vaikka pitkän aikaan oon seuraillutkin.Nyt kuitenkin kirjoitit aiheesta joka koskettaa mun elämää tälläkin hetkellä,osaan samaistua tuohon ja toi vertaus merestä on mahtava!sun kirjoitus sai mut taas uskomaan parantumiseen,hoidossa siis olen!:)Kiitos ja olet mahtava,paljon voimia sulle!<3

    VastaaPoista
  21. Anonyymi3/08/2013

    hep !

    VastaaPoista
  22. Anonyymi3/08/2013

    HEP!

    Kiitos tästä, sait mut värisemään kylmistä väreistä! huh
    <3

    VastaaPoista
  23. Anonyymi3/08/2013

    On tullut koettua kantapään kautta, että laihduttaminen ei todellakaan tuo onnea. Siihen on vaan helppoa paeta, kun ei halua ajatella mitään muuta. Iltaisin voi ennen nukkumaanmenoa suunnitella seuraavan päivän syömisiä ja treenejä ja mielessä pyörii vaan numerot. Kaloreita ei saa syödä yli tuhatta ja koko ajan on kylmä ja väsy. Ja silti sen kestää, koska se tyydytys vaa'an numeron pienenemisessä on vaan niin suuri.

    Onneksi sain asiani ajoissa järjestykseen, enkä ikinä mennyt edes alipainon puolelle. Ei kai se ulkopuolisesta olisi vaikuttanut edes sairaalta (ei mustakaan sillon), mutta nyt kun mietin noita aikoja, en edes muista mitään tapahtumia: muistan vaan sen kamalan ahdistuksen ja sen, ettei kuitenkaan tuntunut miltään. Oksentaminen oli hyvä ratkaisu, jos oli syönyt leivän, vaikka piti olla hiilariton päivä. En oikeen edes ymmärrä, miten ajauduin tollaseen ajatteluun... sillon vaan tuntu, että kaikki kaatuu päälle. Taisin olla oikeasti sekaisin.

    Jotenkin mä silti koko ajan tiesin, että kyllä asiat joskus järjestyy, ja pian ne järjestyikin oikeen kunnolla :D oon niin ilonen, että noi ajat on takana, enkä halua enää ikinä kokea mitään samanlaista. Parasta on vaan olla tyytyväinen siihen mitä on. Vaikka kroppa ois miten täydellinen, vaikka muut ihailisi mun ulkonäköä miten paljon, se ei oikeesti tee mua onnellisemmaksi. Jos itse pidän itsestäni, oon kaikkein onnellisin.

    VastaaPoista
  24. Anonyymi3/08/2013

    itellä on kans vähän samanlainen tilanne ku sulla. vuosi sitte muhun iski pieni syömishäiriön poikanen, ja viisi kiloo putos yhtäkkii. en silti oksentanu koskaa, mut söin vaa liian vähän. onneks toukokuussa, just ennen ku kesäloma alko, koulun terkkari pyys mut yllättäen punnitukseen, ku se oli saanu kuulla joiltaki et oon laihtunu. sitte sain lähetteen verikokeisiin, ja mulle annettiin vitamiinipillereitä. kesän aikana paino ei noussu eikä laskenukkaa, ja syksyllä sain lähetteen keskussairaalaan lasten poliklinikalle ja ravintoterapeutille.
    mua on auttanu tosi paljon se, että oon käyny nyt kuukauden välein siellä sairaalassa, ja saanu ohjeita ravintoterapeutilta. vanhemmat on ymmärtäny aika hyvin tän tilanteen, mut välillä kyllä ahdistaa se ku ne tarkkailee mun syömisiäni, mut tiedän et se on mun omaks parhaakseni.
    nyt painan jo kuusi kiloa enemmän ku vuosi sitte, ja oon tyytyväinen mun vartaloon. vaikka en varmaan koskaan enää suhtaudu ruokaan niin hyvin ku nuorempana, ni oon ilonen et selvisin näinki hyvin tästä, ku tiedän kyllä mihin kunnon syömishäiriö voi johtaa.

    VastaaPoista
  25. Anonyymi3/08/2013

    Koskettava teksti! Ihana että halusit avautua meille lukijoille tästä, olen ylpeä sinusta(: Hauskaa kevättä!(:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, ihanaa kun tykkäätte! Ja samoin sinne!:))

      Poista
  26. osaat kyllä kirjoittaa ihan tosihyvin jotenkin niin luontevasti!(: Itelänni ei ole mitään syömishäiriötä, mutta tunne kyllä ihmisiä kellä on ja sen takia on hyvä että uskalsit jakaa tän täällä sillä tiiän että ne ihmiset joilla on syömishäiriötä niin helpointa on kun joku muu joka on kokenut saman niin kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kiitoksia :)) Niin, totta varmasti.

      Poista
  27. oot upea nainen, mun esikuva:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi että, kiitos sinä ihana siellä <3

      Poista
  28. Oon ylpee susta, Heidi. Tosi ylpee! Oot rohkea, ja paras ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydäntä lämmittää tällanen kommentti, Kiitos Valtteri <3

      Poista
  29. Sulle on haaste, jos tykkäät sellasia tehdä! http://eltsyi.blogspot.fi/2013/03/11-vastausta-kysymysta-ja-haastetta.html :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Käympäs kurkkaamassa :))

      Poista
  30. Anonyymi3/10/2013

    ihana ja rohkea sinä! ihanaa et on olemassa kaltaisia bloggaajia, jotka ei aina kirjottele turhanpäiväistä roskaa, vaan hyviä syvällisiä kirjoituksia!

    :)sitä tulee nii helposti ajattelleeks et ku toi näyttää noi kauniilta,laihalt ja hyvältä nii hän on pakostakin onnellisempi. Mut ei se välttämättä oo nii, niinkuin sanoit se on vain pelkkä kuori. Itellä on ollu komplekseja vartalon kanssa, oon pitäny itteäni tosi lihavana,vaikka olenkin suht normikokoinen. Mielestäni ihminen on kauneimmillaan kun hän on iloinen ja raikas, kokoa ja väriä kattomatta!

    VastaaPoista
  31. Anonyymi3/11/2013

    Voi vitsi miten uskomaton nainen oot. Niin harvat bloggaajat kertoo mitään ongelmistaan tai huonoista asioista elämissään. Eihän se tosiaan ole pakollista ja oma päätös mutta on niin kiva lukea blogia joka on niin aito. Muutenkin mua huolestuttaa kun 15v. tytöt lukee blogeja ja kuvittelee sen näiden bloggaajien elämien olevan ainoastaan sitä mitä ne kirjoittavat.. eli täyttä luksusta, kauneutta ja laihuutta. Pysy aina tollasena :) -Salla

    VastaaPoista
  32. Anonyymi3/16/2013

    Pakko korjata tota fitnesskisojen jälkeistä painonnousua, ei ole mitenkään tavatonta että paino nousee kisojen jälkeen jopa 15-20 kiloa :D Kisapaino on täysin rasvaton kunto ja siihen +10 kiloa on vielä pientä, joillakin tulee jopa viikossa takaisin kun tulee nesteitä kroppaan jne :) Ei muuta, keep going. Hyvä blogi :)

    VastaaPoista
  33. oot ihana heidi♥ pystyin samaistumaan monessa kohtaa. mullakin karkas muutama vuosi sitten syöminen käsistä, ajatukset pyöri vaan miten onnellisempi olisin laihempana, kaikki on paremmin ko puntarin lukema pienenee. paskat, oon täysin samaa mieltä sun kans, sillon on onnettomampi kun millonkaan. naisessa saa olla mistä ottaa kiinni! harmi vaan kun se ajatus tuntuu hautautuneen kaiken instagramissä ynnämuissa vilisevien fitnesmallien taakse...just siks niin ihanaa, että joku puhuu asioista toiseltakin kannalta!

    VastaaPoista
  34. Anonyymi3/23/2013

    En oikein tiedä mitä kirjoittaisin sulle, mutta haluaisin kirjoittaa jotain... itse oon sairastanut bulimiaa enemmän ja vähemmän nyt hmm, 5 vuotta. Ja oon myös ollut masentunut kaks kertaa pitempään (siis n. 10 vuotta), masennuksesta mun bulimiakin kai osittain lähti. Ja elämän muutoksesta, kun kaikki mun kaverit hylkäs mut ja olin yhtäkkiä täysin yksin. Oikeastaan mulla on kai välillä ollut anoreksiankin piirteitä, mutta lähinnä bulimiaa. Oon laskenut vähintään 6 vuotta kaloreita, ja voin sanoa että melkeinpä joka päivä. _joka päivä_. Mä en enää osaa mitään muuta, ja se on aika karmeaa. Mietin joskus että pystynkö koskaan lopettamaan, mutten ainakaan nyt näe sitä vaihtoehtona.

    Kun sairastuin ensimmäisen kerran bulimiaan, laihduin yhteensä n. 15 kiloa... ja kyllähän ihmiset huomas mutta mä en itse kyllä huomannut mitään. Sillon myös lenkkeilin ihan helvetisti. Tällä hetkellä mulla menee paremmin, mutten uskalla vielä sanoa päässeeni kaikesta eroon, koska välillä vieläkin vaan hairahdun. Niin, ja sen jälkeen kun sain bulimian kuriin, oon lihonut melkein kaiken takas. Oon vielä normaalipainoinen, mutta lähempänä ylipainoa kuin alipainoa. Harmillisinta on, etten usko osaavani laihtua ja syödä terveellisesti ehkä koskaan enää. En haluaiskaan siis oikeastaan laihtua, mutta kiinteytyä koska oon niin laihaläski ettei rajaa! mutta tuntuu etten vaan osaa. Ja pelkään että jos yritän niin alan vaan taas pelleillä.

    En oikein tiedä mitä mä halusin tällä tekstillä kertoa, ehkä sen että et oo ainoa. Oot tosi rohkea kun kerroit tästä blogista, olisinpa mäkin yhtä rohkea että voisin kertoa edes yhdelle ihmiselle kaikesta tästä! Ja toisekseen oon niin samaa mieltä sun kanssas, laihuus ei tuo onnea, ainakaan jos sen saavuttaa väärillä keinoilla. Mutta onnea ja toivottavasti pääset taudista eroon mahdollisimman pian, jos jää kiikkiin niin onkin vähän pitempi tie edessä :(

    VastaaPoista
  35. Anonyymi3/23/2013

    Aivan ihana teksti heidi ! Tosi arvostettavaa että uskallat avautua niin monelle ja vielä noinkin henkilökohtasesta aiheesta, monikaan ei varmasti pystyis... sun teksti kosketti mua tosi paljon koska itselläni on bulimia enkä ole siihen vielä apua hakenut.. surullista miten niin monille nykyään tulee syömishäiriöitä :(
    mut jatka samaan malliin oot upee !!

    VastaaPoista
  36. Eikä siis oot aivan ihana. Tai siis noi pinaattilettutornit oli ihania! :D
    Tosi hyvä teksti, heti ku meen kotiin nii pakko tehä kyl pinaattilettutorni!!!

    VastaaPoista
  37. Luin uudestaan tän sun postauksen ja oon ihan myyty tälle tekstille.. toi vertauskuva merestä oli niin kaunis ♥ Sä oot Heidi fiksu ja ihana ihminen :)

    VastaaPoista
  38. Anonyymi10/31/2013

    Osui ja uppos! Ois mielenkiintosta ihan oikeasti tietää, kuinka paljon meitä oikeesti on? Suurin osa elää bulimian kanssa salaa vuosikausia. Kiitos tästä, sait kyyneleet aikaiseksi. Kuin olisi lukenut omaa päiväkirjaa, jos sellaista koskaan olisin sattunut pitämään. Olen uusi lukija ja täytyy kyllä sanoa, että kertakaikkiaan vaikutat ihanalta ja blogisi on huippumatskua! Miten kaunis toi meri-vertaus :')

    VastaaPoista