tiistai 4. joulukuuta 2012

Miespelko


Mä oon sellanen, joka ei ikinä valitsisi romanttista leffaa, vaan nauttii paljon enemmän kunnon raa'asta zombieleffasta. En kuuntele dramaattisia rakkauslauluja enkä haaveile että joskus menisin naimisiin.

Entäs toi otsikko sitten, Miespelko? Kiljun kun nään miehen. Ei, vaan.. Miten mä selittäisin. No voisin vaikka aloittaa kertomalla, että mulla ei oo koskaan ollu poikia kavereina. Ei ala-asteella, ei yläasteella, eikä nyt. Ja muutenkaan mun elämässä ei oo ikinä ollu ketään miestä. No entä isä? Ei oo oikein rakkautta tai turvaa herunut. Joten kuka on ollut mun mies-esikuva? Kuka on näyttänyt mulle että on kivoja miehiä olemassa? Disney leffojen prinssit varmaan. Ja nehän antaa todella realistisen kuvan miehistä.

Ai että mä nautin olla yksin ja sinkkuna, ihan koko sydämestäni! Meen ja tuun miten haluan enkä oo kenestäkään riippuvainen. En kaipaa ketään mun viereen. Mutta, haluaisin silti että voisin edes kuvitella seurustelevani jonkun miehen kanssa joskus. No mikä siinä sitten on niin vaikeeta? Luottaminen, ja pelko, että sattuu.


robitti3
kansi2
Todellinen omakuva Haidista. Kylmä, tunteeton ja sydämetön robotti!
Hehe no ei nyt ihan. Mutta tein tämän kuvan siis eilen. Istuin kahteen asti yöllä tätä väsäämässä. Meni vähän hulluksi. Ajattelin et se sopii hyvin tähän postaukseen.

Mut hei, en mä aina oo ollu kivisydän. Oon kerran ollut todella rakastunut ja päästänyt miehen tosi lähelle. Pusuttelin ja hellin, ja silloin ne kaikista ällöimmät rakkauslaulut ei edes kuulostanut niin kauheilta. Tää mies näytti mulle että ihania miehiä kyllä on olemassa. Hän on oikeestaan ainoa mies joka on ikinä ollut mun elämässä, ja on edelleen! Ja siitä oon iloinen.

Kyl mä tiedän et mä taas joskus saan pehmennettyä mun kivisydämen ja uskallan päästää jonkun lähelle. Toi joskus sana oli paras tossa. Ei ole siis kiirettä mihinkään. Nyt vaan nautin älyttömästi siitä että saan olla ihan yksin!

Heei vaan toivottaa roboHeidi!

43 kommenttia:

  1. Anonyymi12/04/2012

    ootko nää vähän lihonu 8--D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä kuvasta niin päättelet? tässähän oon laiha robotti ;D Mut joo, varmaa ehkä joo.

      Poista
  2. Heidi oot niin upean avoin ja toi kuva nostattaa kylmät väreet selkäpiihin! ♥

    VastaaPoista
  3. Jotenkin itelläni oli tollei että en voi kuvittella meneväni naimisiin! :)
    Iteki pelkäsin läheisyyttä.. mutta sitten yks poika sulatti sydämeni ja kaikki tuntui helpolta... JA uskon että sulle tulee olee samaa..
    Mutta oot upee tyttö ja moni ei uskalta puhuu näistä asioista näin!
    Rakkaus tulee kun se on tullakseen! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihana kommentti! onnea sulle:)) Kiitos!<3

      Poista
  4. Ihanaa että täältä blogimaailmasta löytyy joka joka on noin aito ja avoin. Tsemppii sulle kauheesti elämään! Oot varmasti sellainen ihminen jolle toivon vaan kaikkea hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih:) en halua että tää olis pelkkä kiiltokuvablogi. Kiiitoksia ihanasti sanottu :)

      Poista
  5. Anonyymi12/04/2012

    Haluaisitko kertoa lisää suhteesta isääsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan haluaisin, mutta sitten taas pitää miettii että miten paljon internettiin oikein laittaa.. En tiedä ihan.

      Poista
  6. mullakin oli yläasteella pitkän seurustelusuhteen jälkeen kauan aikaa semmonen samantapanen miespelko mutta sitten tapasin mun nykysen miehen ja mun sydän helty joten oota vaan ku se oikea kävelee vastaan niin kyllä se sydän pehmenee, i promise! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi ihanaa:) kiitti kommentista:)

      Poista
  7. Hienoa että osaat nauttia sinkkuudesta :)

    VastaaPoista
  8. Nykyään tuntuu olevan siistiä sanoa olevansa kylmä ja tunteeton. Mulla on siihen vähän erilainen suhtautuminen. Itelläni on maailman hienoin isä ja kavereina ollut poikia aina — enkä silti osaa seurustella. Kohtelen joskus ympärillä pyöriviä miehiä tosi töykeästi. Mun sydän ei oo koskaan särkynyt enkä edes tiedä, miltä se tuntuu, mut oon tehnyt sen monelle muulle. Ja musta se kaikki tuntuu tosi kauhealta ja mua suoraan sanottuna vituttaa, kun musta heitetään aina sellasta "heheh meri kylmä ja tunteeton"-läppää. Mä haluaisin tosi paljon laskea sen suojuksen alas ja päästää jonkun jäbän lähelle: se meillä taitaa olla yhteistä. Mua on vaan tosi paljon mietityttänyt, mistä se "kylmyys ja kovuus" todella johtuu — koska kuten huomattu, sun ja mun tarinat on hyvin erilaiset ja silti lopputulos on hyvin samanlainen. :) No juu, tässä kommentissa ei varmaan oo päätä eikä häntää, mut aihe on kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi12/04/2012

      Tää teksti oli ihanku minun suusta! Mulla on aina ollut älyttömän paljon poikia kavereina, mut jotenki se aina vaan jää siihen ystävyyteen, en vaan "osaa" ihastua kunnolla. Eikä minunkaan sydän oo koskaan särkyny, mutta ite oon kyllä ollu melkonen sydäntensärkijä. Ja minustakin aina sanotaan, että oon niin "kylmä ämmä", mutta oikeesti mua vaan pelottaa, että satutan itteeni jos päästän jonkun miehen liian lähelle.
      Mutta onneks sinkkuna on kivaa, ja ehkä joskus löytyy vielä sellanen mies, joka vie jalat alta:D

      Poista
    2. no tämä sopii munki kohalle! mun seurustelusuhteet on kyllä ollu no melkein aina pitkiä ja aika vakaviaki sillee mut sit oon vaan jossain vaiheessa kyllästyny ja periaatteessa vaihtanu vaan miestä.
      viime keväällä viimeks ja silloin kerkesin jo päättää että nyt pysyn sinkkuna kunnes oikeesti jaksan seurustella ja ajatella niiku jotaki perhettä yms, mut kappas vaan ehkä kuukauden päästä seurustelin jo.
      ainut syy minkä keksin on se että oon jotenki liian kaveri monelle pojalle, ja siinä vaiheessa ku ne huomaa et kaikki tytöt ei esitäkkään koko ajan jotaki vaan osaa olla oma ittesä nii sillon ihastutaan ja mua alkaa ärsyttää : D jollaki tavalla tietysti nautinkin tästä, oon koko pienen ikäni tullu paremmin poikien kaa juttuun.
      jospa tää nyt tästä etenis ja ikinä en oo kirjottanu näi pitkää kommenttia! :D
      ps. varsinki toi merin eka lause iski, julmista naisista on tullu jotenki muotia vaikka uskotaanpas nyt kaikki, ei se oo siistiä vaikka tykkäänkin biisistä marina and the diamonds - heartbreaker

      Poista
    3. Anonyymi12/04/2012

      Mitä!? Tää teksti vois myös olla mun suusta. Mun elämässä on ollut myös ihania miehiä :) Mutta silti mussa on joku joka sanoo ei enkä uskalla heittäytyä tai päästää ketään lähelle.

      Poista
    4. Musta on jotenkin tosi siistiä että kun tänne kirjoittaa jotain niin moni pystyy samaistumaan. Tulee hyvä fiilis siitä, ettei oo yksin:)

      Kiitos teille kaikille kommentoimisesta!:)<3

      Poista
  9. Anonyymi12/04/2012

    Mä oon elämäni aikana sekoillut niin ihanien ja renttujen jätkien kanssa,että olen muuttunut jo aika kyyniseksi tosirakkauden suhteen :'D Vielä viime viikolla tapailin yhtä jätkää ja nyt tuli stoppi sillekin mun tahdosta.Nyt on sellainen olo,etten enää löydä ketään yhtä hauskaa ja hyvää kuin hän :'/
    Kärsin itsekin jonkinlaisesta miespelosta sillä viihdyn kyllä enemmän sinkkuna kuin seurustelevana!
    ...Täältä löytyy siis kohtalotoveri sulle ;'>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinkkuna on hyvä olla!:) Tehdään miten parhaimmalta tuntuu:> Kiitos kommentista!

      Poista
  10. Anonyymi12/04/2012

    Mulla on aina ollu vähän sama juttu. En koskaan oo kunnolla osannu haaveilla mistään häistä tai romantiikasta. Sitten tuli yks mies ja sulatti mut pikku hiljaa. Tietysti päästin sen miehen "tyhmyyttäni" menemään ja rikoin itteni siinä samalla varmaankin pahemmin kuin ikinä. Mutta se mun "tyhmyys" oli syvää pelkoa. Pelkoa tulla satutetuks ja ehkä myös pelkoa että satutan, koska tuo mies on mulle yks tärkeimpiä ihmisiä ikinä koko maailmassa. Se oli sellasta pelkoa, jota en vieläkään osaa selittää, mutta joka kuitenkin voitti kaiken muun ja peitti sekunnissa kaikki positiiviset tunteet alleen.

    Mutta nyt ainakin tiiän ja opin, että kyllä se sattuu vaikka miten varois ja työntäis niitä ihmisiä pois. Mutta niin, mun pointti oli ehkä se, että kyllä se sellanen kivisydänkin sulaa kun tulee oikeenlainen tyyppi vastaan, jota oikeesti kiinnostaa ja joka jaksaa sulatella sitä sydäntä vähän pitempään ja rakentaa luottamusta. :) Pitää vaan uskaltaa päästää ihmiset lähelle. Se on pelottavaa, mutta sen arvosta.

    VastaaPoista
  11. woow toi robottikuva on ihan mahtava! Oot kyllä tosi upee ja ihanan avointa teksiä! :)

    merisocean.blogspot.com

    VastaaPoista
  12. Mulla oli ennen myös eräänlainen miespelko, tosin aivan erilainen kuin sinulla. Menin aina ihan hämilleni kun joku kaksilahkeinen puhui mulle tai ees sanoi moi, en tiennyt miten päin olla ja tuntui et ne puhu ihan eri kieltä kun mä. Ainoat silloiset poikapuoliset ystäväni olin tuntenut 5-vuotiaasta saakka ja niille juuri ja juuri uskalsin puhua. Sitten vuosi sitten tapasin tämänhetkisen poikaystäväni ja kaikki muuttui. Hänelle oli helppo puhua heti alusta alkaen ja tulin paljon rohkeammaksi myös muiden poikien suhteen. Kerran kesällä ajellessani poikaystäväni+kolmen hänen ystävänsä kanssa pohdin, että kuinka paljon vuodessa olen muuttunut miesasioiden suhteen.

    Noh, tulipa stoori mutta halusin tämän kokemuksen jakaa :)

    VastaaPoista
  13. Vauu magee kuva! :)

    VastaaPoista
  14. Anonyymi12/04/2012

    sairaan makee kuva! ja tosi kiva teksti johon voin vähän samaistua!!

    VastaaPoista
  15. Täältäkin löytyy kohtalotoveri.. :D Oot ihana kun oot noin avoin! Hyvä sä♥

    VastaaPoista
  16. Anonyymi12/04/2012

    tuhat huutomerkkiä ja kymmenen jotain muuta. oikeesti, hei ei vois olla paremmin sanottu! tai että oot jotenki niiin hyvällä tavalla osannu muotoilla ajatukset tekstiks. en mä osaa sanoo mitää edes, muutakuin että just perfect :D<3
    ja tiiätkö. kun ehkä haluais seurustella, mutta pelkää itekkin sitä ajatusta että uskaltais päästää ketää nii lähelle, päästää ketää tuntee itteens nii hyvin, päästää ketää näkee omaa herkkyyttä? ja sitte jos joutuu pettyy nii tulee se olo että miksimiksimiksi menin ikinä luottamaan kun kuitenkin se pelko oli olemassa, tavallansa varoittamassa. yhtä sekava kommentti kuin kirjoittajansa ajatukset, mutta menköön nyt, en jaksa pyydellä anteeks :D

    VastaaPoista
  17. Anonyymi12/04/2012

    Itsekäään en päästä poikia lähelle, mutta se ehkä johtuu juuri sitä, että minulla on aina ollut poikia ystävinä. Olen liikkunut paljon poikaporukooissaja osaan poikien seurassa olla luonteva, mutta en yhtään enempää kuin ystävä :D Ja onhan se ihmeellistä sitten muiden tyttöjen kesken olla, kun he juoruavat ummet ja lammet kuinka söpöjä ja ihania ne pojat, mutta minä taas puhun hiljaa, koska tunnen heidät :D
    Ihanaa tekstiä olet kirjoittanut ja tuo kuva on aivan upea! :)

    VastaaPoista
  18. Kaikkien noiden kilometrikommenttien keskellä sanon vaan, että voin samaistua tohon sun tekstiisi niin paljon JA, että en voi kuin ihastella tuota kuvaa. Upea! :)

    VastaaPoista
  19. Anonyymi12/05/2012

    mulla on täysin sama tilanne ku sulla:) oli ihana huomata, etten olekaan ainoa, kun olen aina ajatellut olevani ainoa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että huomasit!:) Mustakin ihanaa että moni pystyy samaistumaan:)

      Poista
  20. Anonyymi12/05/2012

    Sulla on niin paljon samoja ajatuksia kuin mullakin. Mutta mulla on ehkä se, että en halua/ uskalla heittäytyä vakavaan suhteeseen siinä pelossa, että minä olisin se joka joutuu laittamaan poikki jostain syystä ja satuttaisin poikaa pahasti. Mutta on toki sekin että pelkään että mun sydän särkyisi. Pystyn kyllä olla poikien kans ja tuun hyvin juttuun niiden kanssa, mutta jotenki vaan seurustelu joidenkin niiden kanssa tuntuu niin oudolta mulle, että parempi vaa kun on kaveri! Tuli vähän sekava teksti, mutta halusin vaan kirjottaa jotain kun tuli semmonen jännä olo kun luki tota sun tekstiä ja huomasin niin paljon samaa mussa! :)

    VastaaPoista
  21. ymmärrän sua tosi hyvin! oon aika samanlainen. Mutta tällä hetkellä oon päästänyt yhden lähelle ja oon ihan ♥ :))

    VastaaPoista
  22. Oho paljon kommentteja! Kiitos kaikille!

    VastaaPoista
  23. Anonyymi12/06/2012

    Samaistun suhun vaikka mun tapaus ei olekaan ihan samanlainen. Ihanaa huomata näistä kommenteista ettei ole ainoa, jolla on tämän tyyppinen ongelma. Mulla on tosi kivoja poikia kavereina ja paras ystävä onkin poika. Tämän pojan kanssa onkin tullut draamaa juuri siitä syystä, että hän on halunnut seurustella kanssani ja mä oon perääntynyt ja oikeen säikähtänyt rakkaudentunnustuksia. Vaikka todella paljon hänestä pidänkin, niin en silti pysty seurustelemaan hänen kanssaan. Voi olla tietenkin ettei hän ole mulle "se oikea". Onhan tässä näitä poikia ollut, mutta silti en ole ikinä seurustellut vakavasti. Pelottaa varmaan, että sydämiä särkyy ja ei pysty luottamaan tarpeeksi. Vaikka sinkkuna oonkin viihtynyt, mutta jotenkin alkaa säälittää oma itsensä, 19-vuotias ikisinkku :D Mutta ehkä jonain päivänä löydän vielä jonkun, joka vie jalat alta ja saa mut unohtamaan kaikki epäilykset ja pelot...

    VastaaPoista
  24. Anonyymi2/24/2013

    Täällä 24-vuotias jolla kavereina kyllä miehiä ja miehet on ok, ainakin siis niin kauan kun eivät osoita kiinnostusta. Heti ku alkaa silmissä ja eleissä näkymään se että kiinnostusta löytyisi, niin tämä flikka ottaa jalat alleen ja juoksee karkuun. En sanoisi että pelkään loukatuksi tulemista, se ei mua pelota. En tiedä mikä siinä vaan on niin pelottavaa päästää miestä lähelle. Sinkkuna olosta nautin, eipä siinä mitään. Kyllä sitä silti huomaa välillä haaveilevansa että olisi joku jonka viereen käpertyä ja joku jota halia.

    VastaaPoista