torstai 10. marraskuuta 2011

ensirakkaus

En ole oikein pystyny kirjottamaan eräästä asiasta. Mutta nyt tuntuu että haluan kirjottaa, vaikka se vähän vaikeata tulee olemaan. Joka postaukseen on myös tullut kysymyksiä aiheesta, joten ajattelin kertoa.

Tiedossa siis rakkauslässynlää tekstiä. Toivottavasti moni ei pidä sitä huonona juttuna, kun tulee aika henkilökohtaista tekstiä.

IMG_0842
Vuosi sitten olin risteilyllä. Yöllä neljän aikaan istuin laivan tanssipaikassa yksin, ja näin miehen. Mutta se ei ollut ihan mikätahansa mies. Mun on vaikea kuvailla miltä musta tuntu kun tän miehen näin. Hymyilytti kauheasti, ja tuntu ihan ihmeelliseltä. Mun oli pakko mennä puhumaan hänelle.

Se tummahiuksinen hymyilevä sinisilmä muutti kaiken. Sinä yönä alkoi elämäni paras vuosi.

IMG_0872
Tapailtiin usein, ja edettiin ihan rauhassa. Oli ihanaa. Joka ikinen hetki. Olin alussa aika ujo, mutta joka tapaamisen jälkeen alettiin tuntea toisemme paremmin ja mä opin olemaan hänen kanssaan ihan oma itsei. Joka kerta aloin tykkäämään hänestä enemmän ja enemmän. Ihastuin. Mua kummiskin vähän pelotti..

IMG_0859
Talvi meni tapaillen ja tutustuen. Kevät tuli, ja ihana kesä. Paljon onnellista aikaa yhdessä.. Kohta en enään pelännyt, vaan elin hetkessä, ja nautin jokaisesta hänen kanssaan.

Nyt syksyn alussa tajusin jotain.. En ensin uskaltanut sanoa sitä ääneen itselleni, enkä kertoa kavereilleni. Mutta niinhän se oli, että mä rakastin. Kohta tiesin sen varsin hyvin, mä tosissani rakastin.

IMG_0850
No.. Mitä mulle nytten on käynyt? Voitte varmaan arvailla.. Henkilö johon päättömästi rakastuin kertoi olevansa epävarma, ja ei tiennyt haluaako jatkaa. Enään ei siis ole mitään... Helposti sen saan kirjotettua, mutta en tosiaankaan voi uskoa sitä. Syitä eroon on, mutta ne kaikki olisi hyvin korjattavissa.

Olen voinut tosi huonosti. Herääminenkin on tuntunut tosi vaikealta, ja koulussa on mennyt tän takia huonosti, mutta ei siitä sen enempää. Haluan tähän lisätä, et tää henkilö on kummiskin halunnut auttaa mua paljon.

jz
Koko tän vuoden ajan olen kertonut kaiken tälle ihmiselle, ja hän mulle. Joka ikinen päivä, hän on tiennyt jokaisesta liikkeestäni. Hän oli se jolle kerroin kaiken ja johon pystyin luottamaan täysillä. Tämä henkilö myös auttoi mua kaikessa ja oli niin hyvä mulle kun vain voi olla.

Se on aivan liian iso muutos mulle, että asiat ei enään ole niin.

En halua ajatella, että hän ei ole enään kutittamassa ja laittamassa mut nauramaan. Ja että hän ei ole siinä vierellä, jotta voisin käpertyä onnellisena viereen.

DSC00515
Elämäni paras vuosi tosiaan. Joka aamu heräsin niin älyttömän onnellisena. Te lukijatkin sen huomasitte. Usein sain teiltä kommenttia että "vaikutat niin onnelliselta", "onnellisuus paistaa ihan ruudun läpi". Totta, onnellisempi en olis voinut edes olla.

Se mitä meillä oli, oli vaan niin ihanaa ja ihmeellistä. Meillä oli aina hauskaa yhdessä. Naurettiin paljon, ja meillä oli ihan omat hassut juttumme. En voi tässä näin sanoin kuvailla minkälaista meillä oli. Voin vaan sanoa että mahtavaa.

DSC01826
Huh! Nyt väsyttää. Oon väsänny tätä postausta ihan saakelin kauan. Tuntuu vaikeelta kirjottaa, mut toisaalta haluisin kirjottaa tosi paljon lisää. Saitte vaan tietää murusen verran elämäni parhaasta vuodesta.

Jollain samanlaisia kokemuskia ja haluaa jakaa ne kanssani?

Sydänsurut kuuluvat elämään, tiedän. Mutta tää tuli aivan liian aikaisin, olin vastarakastunut, ja ihan liian onnellinen.

83 kommenttia:

  1. eikä ihana postaus!!:) toi vika kuva on niin sulonen !:):)

    VastaaPoista
  2. oi oot ihana, hyvin sait sun tunteet laitettuu tekstin muotoon. En tiiä pitäskö nyt sanoa jotain "voi ei, otan osaa" tai jotain muuta sellasta, mutta noin on niin helppo sanoa tarkottamatta sitä tosissaan. Joten sanon nyt näin, että tiedän hyvin mitä tunteita käyt nyt läpi, koitahan taas noussa sieltä ajan kanssa<3

    VastaaPoista
  3. On ihanaa miten avoimesti pystyt tästä kirjottamaan. Oot vahva ja kypsä ihminen ♥

    VastaaPoista
  4. mua koskettaa tää postaus! ihan hirveenä. kirjotit ihan mahtavasti kaikista noista sun tunteista :) ja tiedän kyllä tunteen.. ite ihastuin/rakastuin väärään ihmiseen ihan liian nopeesti ja palavasti ja sitte yhtäkkiä, silmänräpäyksessä koko meijän juttu oli ohi.. en osaa käsitellä asiaa vieläkää ja se on hirveen hankala aihe mulle! vaikee kirjottaa blogiin, vaikee ajatella, vaikee muistella, vaikee puhua... esitän kaikille urheampaa mitä oikeesti ookkaan! sisältä oon ihan pirstaleina, osaan vaan peittää sen niin tehokkaasti. vaikee pukea tunteita sanoiksi! mut halusin vaan viestittää tällä sulle, ettet oo ainoo jolla on vaikeeta tällähetkellä.. seki on niin hankalaa ku en periaatteessa oo väleissä sen toisen osapuolen kans. tai no oon mä sillain, viime viikonloppuna hengailtiin samassa porukassa ja päällisin puolin kaikki oli okei mutta sisällä kaipaan sitä tunnetta, niitä hetkiä, muistoja, läheisyyttä, koko ihmistä, niin paljon ku sielu sietää! huhhuh kohta hävettää ku oon purkautunu täysin tuntemattoman ihmisen postaukseen näinki henkilökohtasella jutulla ja tuhat tuttua voi lukee tän.. :)

    VastaaPoista
  5. voi ei.. ihan alko itkettämään tää teksti, voi kamala :( paljon haleja ja voimia sinne <3 tiiän miltä tuntuu ja se on kaikista kamalinta mitä ihminen voi tuntea.. why do all good things come to an end? :( halihalihali

    VastaaPoista
  6. love is infinite, don't worry. time will heal the wounds and faith will find you the way.

    VastaaPoista
  7. Voi ei :--( Kamalaa. mutta löydät varmasti jonkun yhtä hurmaavan<3

    VastaaPoista
  8. Ikävää että sun ensirakkaus päätty tolleen! Mutta ajattele Haidi positiivisesti, oot nyt tosi ihanan kokemuksen rikkaampi ja susta tulee vahva. Oot saanut kokea sen mistä me monet vielä haaveillaan:) Ja voi kuule, tulet saamaan sen onnen vielä varmasti takaisin, oot vielä nuori ja kaunis!:)

    VastaaPoista
  9. ää toi alku kuulosti niin ihanalta ja tuli hymy huulille ja itku silmään sun onnen puolesta <3 mut sit se itku tulikin ihan toisesta syystä. :( ZEMPPIÄ SULLE HEIDI OOT IHANA <3

    VastaaPoista
  10. tykkäsin lukea tätä tekstiä! ei sillä että nauttisin toisten sydänsuruista, mutta sä kirjotit niin hyvin että osasin eläytyä sun tunteisiin. harmittaa paljon sun puolesta :( ite en oo ensirakkautta kokenut, mutta tsemppiä sulle ♥

    VastaaPoista
  11. Anonyymi11/10/2011

    Voi ei mikä ihana kirjotus.. sait mut itkemään. Arvostan paljon miten sait tuntees puettua sanoiks! paljon voimia sulle <3 kyllä elämä tulee hymyilevään sulle uudestaan!

    VastaaPoista
  12. Anonyymi11/10/2011

    aloin ihan tosissani itkemään kun luin tätä :( olin kyllä vähän aavistellutkin, noista jostain aikaisempien postauksien pienistä surumielisistä lauseista. kaikkea hyvää sulle! enkä tätä pahallani sano, mutta olihan se ihan reilua lopettaa suhde häneltä, jos epävarmuutta suhteesta oli. ei olisi ollut reilua suakaan kohtaan, jos olisi jatkanut suhdetta vaan sun mieliks. toivottvasti tajusit kantani :)

    VastaaPoista
  13. Voi Heidi... oon sanaton. Paljonpaljonpaljon voimia sinne halien kera!!♥

    VastaaPoista
  14. itku tuli melkein :-(

    VastaaPoista
  15. oon itkeny koko illan iha tyhmist kaverijutuist ja justku sai silmät kuivattuu ni luin tän ja kyynelkanavat aukes ja vauhil :-D kirjotat niin ihanast ja osasit kuvaa iha sika hyvi jotenki et välitty noi kaikki fiilikset tosi hyvi! alko vaa kelailee omaa suhdetta heti ku tän lukas, halei♥

    VastaaPoista
  16. Anonyymi11/10/2011

    Voi Heidi ;( Mua sattuu sun puolesta, pystyin hyvin samaistumaan sun tekstiin ja tunteisiin joita kuvailit. Itselle kävi vähän samalla tavalla. Mulla on asiat kääntynyt jo parhain päin, mutta muistelen kauhulla sitä aikaa kun erosta ei ollut kulunut vielä kauaa. Musta ei oo koskaan tuntunut niin pahalta kuin silloin. Monta päivää sydämeen sattui (siinä vaiheessa ymmärsin, mistä sydänsurujen nimi tulee) ja mulla oli heikko olo.

    Kyllä sä selviät! Helppoa se ei ole, mutta tämän kokemuksen myötä sä vahvistut. Löydät varmasti vielä elämänilon. Vaali niitä asioita joista saat voimaa, ne auttaa sua nyt kun tarvitset tukea. Voimia sulle Heidi<3 ainiin, ja muista: kun elämä sulkee vanhoja ovia, se avaa aina uusia.

    VastaaPoista
  17. Voimia :'( ♥ Oon ollu muutaman kerran eron partaalla poikaystävän kanssa ja se tunne on jotain niin lohdutonta. Mutta siitä selviää, tapahtui miten tahansa.

    VastaaPoista
  18. vaikka en sua 'tunne' muutakun tän blogin perusteella tulee sellanen olo et tekis mieli halata ja sanoa voi kultapieni <3 pystyn ainoastaan kuvitella ton tilanteen, varsinki kun täällä blogissa toit onnes esiin ja on sen varmaan kaikki lukijat huomannu ettet oo entises ;(

    Yritä jaksaa ja vietä paljon aikaa ystävien kans, se auttaa, voimia kauheesti !

    VastaaPoista
  19. Apua, tuntuu et voin niin jakaa tunteet:( Eikä siihen muu auta ku aika! Ja tietysti ystävät. Hirveesti voimia sinne♥!

    VastaaPoista
  20. voiei ! tiedän miltä toi tuntuu koska mullekkin kävi just samanlailla puol vuotta sitten ja se tuntui iha hirveeltä ja kaipasin häntä oikeesti joka hetki ja kaikkia niitä muistoja mut pääsin niistä yli mut sitten se rupes seurusteleen ja kun niillä meni huonosti ja oli riitoja niin sit mua syytettiin siitä ja se tuntui tosi pahalta ! hän erosi kesällä tyttöystävästään ja nyt me ollaan vähän enemmän kun kavereita ja saan kokee ne kaikki ihanat muistot vielä kerran sen kanssa :) anteeks että näin avauduin tähän postaukseen mutta joskus se vaan tekee hyvää! voimiaa sulle ja kyllä sä pääset siitä vielä ajan kanssa yli :)

    VastaaPoista
  21. Anonyymi11/10/2011

    Kamalaa! Vuoden "hengailun" jälkeen sitä on jo ihan älyttömän rakastunut! Itse olin ainankin. Tunsin myös nykyisen poikaystäväni silloin jo läpikotaisin ja en voi edes kuvitella, miltä olisi tuntunut silloin erota!

    JA minusta sydänsurujen ei kuuluisi kuulua elämään, aivan liian rankkaa...

    Poikaystäväni on kuitenkin aina suutuspäissään valmis luovuttamaan ja eroamaan, mikä on myös todella raskasta ja tämä on nyt vienyt minulta aika paljon voimia. Tiedän siis tavallaan miltä tuo tuntuu.. KAMALALTA..

    Inhoan myös tuota, jos on vain jotain pieniä korjattavissa olevia ongelmia, niin miksei niitä vain voi korjata? Ihmiset luovuttavat aivan liian nopeasti ja sitten saattavat menettää jotakin todella kallisarvoista.

    En usko, että hän on välttämättä sinun kanssa sitten tarpeeksi samalla aallonpituudella, kun noin käyttäytyy. Ehkä löydät jonkun vielä rakkaamman sitten joskus kun voit taas hyvin. KAikkea hyvää sinulle <3

    VastaaPoista
  22. ihan älyttömän paljon tsemppiä heidi♥ sanattomaksihan tätä tekstiä lukiessa väkisinkin meni.. voimia ihana!!!

    VastaaPoista
  23. Vau mikä nainen oletkaan. Kirjotat niin avoimesti, kypsästi ja rohkeesti. Vau! Varsinkin kun toi aihe on varmasti aika arka.. Voimia sulle! ♥

    ps. mulle tuli tästä mieleen se Adelen somebody like you :-)

    VastaaPoista
  24. ai että, tosi surullista :--(( itelläni oli kans vähän sama tilanne, tosin en tiedä voiko sanoo että meijän suhde ois ollu ihan niin vakava kun aika nuoria kuitenkin oltii ja ollaan vieläkin....mutta silti kävi niin että toinen oli mulle varmaan tärkeintä maailmassa ja sit kaikki romahti iha yllättäen kun hän sanoki ettei enää vaa "kiinnosta"...mutta otan osaa, rupes iha itkettää ku luin... :--(( <3

    VastaaPoista
  25. Samaa kun muutkin: sait muutaman kyyneleen vierähtään poskelle. :( kuvailet tunteitas ihanasti ja elävästi. Paljon voimia sinne! :)

    VastaaPoista
  26. Anonyymi11/10/2011

    Aika parantaa haavat, kokemusta on ♥

    VastaaPoista
  27. Voi Heidi ! Voimia ihan hirmusesti, mie ymmärrän miltä toi tuntuu sillä vastoinkäymisiä on tullut mullekkin rakkauden suhteen :( Onneksi on aina ihania ystäviä ketkä auttaa ja ymmärtää <3

    VastaaPoista
  28. Meinasin kommentoida sulle jo aiemmin tästä. Mulla kävi ensirakkauden kanssa samalla tavalla. Itkeskelin pojan perään varmaan pari vuotta eron jälkeen. Poika nosti mun itsetunnon pilviin ja polki sen maan alla. Kauan siitä kesti selvitä (ja sit tuli mies, joka teki vielä paskemman tempun :D), mutta nyt olen vaan onnellinen, että kävi miten kävi. Tsemppiä. <3

    VastaaPoista
  29. Anonyymi11/11/2011

    Ensirakkaus on aina tosi tosi iso ja elämää muuttava asia. Mulla kävi melkein samalla tavalla kuin sulle paitsi että ei ehditty suhteeseen asti, vaikka noin puoli vuotta sellasta juttua ja säätöä oli. Just, kun mä tajusin rakastavani sitä, ja olin oikeasti 99 prosenttisen varma että kaikki tulee menemään hyvin, se mies tapasi toisen naisen ja nyt ne ovat seurustelleet melkein vuoden. Ja sitä tuskaa, surua ja kipua, mitä se aiheutti, ei voi edes sanoin kuvata. Mulla on mennyt vuosi selvitä tuosta enkä vieläkään ole lakannut rakastamasta. Me ollaan oltu ihan alusta asti hyviä ystäviä ja totta kai sekin on ihana asia, mutta silti se rakkaus ei vaan millään katoa.

    Just se, miten hauskaa sen toisen kanssa on aina, miten rentoa ja mukavaa, sitä ei vaan ole kenenkään muun kanssa. Mä olin niin onnellinen silloin, kun meillä oli sitä kaikkea juttua ja just tollaset pienet jutut niin kuin herääminen toisen vierestä, oli jotain maailman ihaninta. Ja yhtäkkiä ei ollutkaan enää mitään ja se jakaa sen kaiken jonkun muun kanssa.

    Nyt vuoden jälkeen olen toki paremmassa kunnossa, mutta en vaan ole päässyt yli tai unohtanut. En usko että ensirakkautta voi ikinä unohtaa kokonaan. Se muuttaa elämää, tai ainakin mulla teki. Uskon että säkin pääset vielä eteenpäin, vaikka se varmana vie aikaa ja voimia.

    Kirjoitan tämän kommentin anonyyminä, koska en viitsi omalla nimelläni jakaa näitä juttuja, mutta jos koskaan kaipaat jotain, jonka kanssa jakaa tällasia kokemuksia, voin vaikka heittää sulle mailia tai jotain. :) Tiedän, miten vaikeaa ja kauheaa tuo on.

    Voisin toivottaa voimia ja haleja jne, mutta tiedän, ettei ne oikeasti kuitenkaan auta. Ei ne sanat auta, kun sun rakastama ihminen ei ole sun vierellä. :/

    VastaaPoista
  30. ihana kuulla etten oo ainoa.kuulostaa niin tutulta! =( voimia sulle! kyllä se ajan myötä menee ohitse vaikka ei se siltä tuntuisikaan.

    VastaaPoista
  31. Anonyymi11/11/2011

    tsemppiä<3

    VastaaPoista
  32. Anonyymi11/11/2011

    Haidi, on mahtavaa että pystyt kirjoittamaan tämmöisistä vähän vaikeimmistakin asioista, kaikilta se ei onnistuisi! :) Ja omasta mielestäni on mukava lukea tämmöisiä vähän henkilökohtaisiakin kirjotuksia. Elämä jatkuu, vaikka miten pahalta nyt sinusta tuntuukaan. Olet vielä nuori ja sinulla on koko elämä edessä ja tulet varmasti löytämään rinnallesi ihmisen, jonka kanssa jakaa elämäsi iloineen kaikkineen. Paljon voimia sinulle, olet ihana tyttö! :)

    VastaaPoista
  33. Anonyymi11/11/2011

    Oon nyt niin wussy, etten uskalla kirjoittaa omalla nimelläni tätä. Mutta voi, koskettava teksti. Voimia sulle ja pisteet kotiin siitä että uskalsit kirjoittaa noinkin avoimesti tästä asiasta.

    Mun ensirakkaus meinasi päättyä viime talvena. Viime jouluna oltiin oltu yhdessä 2,5 vuotta kun sain tietää että ensirakkaudellani oli salaisuus, jota en olisi koskaan saanut tietää. Toinen tyttö. Mitään viestejä kummempaa ei ollut vielä ehtinyt tapahtumaan kun sain asiasta tietää. Olin niin rikki, niin rikki. Uusi vuosi meni itkiessä niin että vieressä oleva poikaystävä ei tiennyt mistä oli kyse, olin liian shokissa avatakseni suuta koko asiaan liittyen. Olin liian ylpeä odottaakseni että toinen kertoisi mulle, että tämä oli tässä. Olin liian pelokas nostamaan kissaa pöydälle ensirakkauteni takia, en halunnut sen loppuvan vaikka vaikeasti ansaittava luottamukseni oli kokenut pahan kolauksen. Yli pääseminen tästä vei aikaa. En saanut kerrottua asiaa ja kysyttyä missä mennään, vaikka asuttiin saman katon alla, lukemattomia tunteja epätietoisuutta. Kuitenkin pääsin kaikesta yli, koska ensirakkaus on jotain niin suurta. Koko tämä episodi sai mut heräämään siihen, mitä oikeasti elämältä ja suhteelta haluan. Toista ei voi pakottaa suhteeseen, mikäli toinen on eri mieltä. Harha-askeleita sattuu kaikille. Seuraa sydäntäsi. Tossa on se, mitä tää kuukausien mittainen tapahtumaketju mulle opetti.

    Miten tässä sitten kävi? Poikaystävän ihastus jäi unholaan. Annoin anteeksi, mutten koskaan unohda. Asutaan edelleen yhdessä. Meillä menee hyvin, peräti paremmin kuin koskaan, sunnuntaina rapsahtaa 3,5 vuotta yhteistä aikaa mittariin.

    Mitä tällä haluan sanoa? Sitä, että elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Ensirakkaus on jotain niin erityistä. Elä sen mukaan miltä tuntuu, mitä sydän sanoo, itke jos itkettää. Anna anteeksi, päästä irti, älä unohda. Pidä mieli avoinna, tartu tilaisuuksiin ja pidä huolta itsestäs. It's always darkest before the dawn.

    VastaaPoista
  34. Voi ei, koita jaksella! :< ♥

    VastaaPoista
  35. Höh. Ensirakkaus, se kaikista vaikein rakkaus. <3 :(

    VastaaPoista
  36. Anonyymi11/11/2011

    minullekin tapahtui melkein sama, ymmärrän täysin miltä tuntuu menettää parhaan ystävänsä/ ensirakkautensa. Ei olltu yhdessä mutta säätöä oli, mutta minäkin pelkäsin ja halusin ottaa asiat rauhallisesti. En halunnut menettää ystävääni jos asiat ei sittenkään toimisi...poika sensiaan ei ymmärtänyt ja nyt hän on toisen kanssa. Ei olla puhuttu vuoteen ja minulla on pitkään ollut paha olo. Se sattuu...

    Mutta tsemppiä Heidi! Kaikesta pääsee yli, vaikka sitä ei koskaan unohtaisikaan :)
    Ihailen että uskallat kirjoittaa tästä niin että kaikki näkee. Löydät viellä jonkun joka todella tietää rakastavansa sinua.

    VastaaPoista
  37. puss och kram ♥
    voimia sulla paljon heidi! älä anna tän miehen pilata sun onnea :-) oot mahtava just tollasena kun oot!

    VastaaPoista
  38. Anonyymi11/11/2011

    Mulla oli kanssa noin pari vuotta sitten ehkä ensimmäinen kunnon rakkaus. Tää tyyppi vaan ei tienny mitään mun ajatuksista kun en uskaltanu kertoa. Nyt se kaduttaa...


    Sitten tää ihminen muutti,ja olin aika varma,ettei me enää nähdä. Mulla oli myös hirveet vieroitusoireet;mä en kestäny olla ilman sen tuoksua,sen hymyä,kauniita kasvoja ja lempeetä ääntä.Mä itkin joka yö,ja vasta yli puolen vuoden jälkeen,jos sillonkaan,mä olin melkein toipunu.


    Suunnilleen vuosi sen jälkeen mä näin sen ihanan ihmisen kun käytiin Tampere Talolla koulusta. Siellä se istu,käveli jopa ohi,enkä mä uskaltanu kattoo. Itketti. Itkin ja itkin,onneks mun ihana ystävä oli mukana,ja se tajus asian. Ilman sitä mun kamala olo olis varmaan ollu lopullinen.


    Meni taas aikaa. Sit yks yksininen tiistai olin kipee ja pois koulusta. Kuulin sitten siltä ihanalta ystävältä että mun ihanaiseni oli käyny moikkaamassa vanhoja tuttuja. Kaikki muut oli tavannu sen. Mä en. Kaikki kerto,kuinka se oli pitkä ja komee ja kaikkee. Kukaan ei tajunnu,että mun pahat olot oli tullu takasin. Itkin sinä iltana.


    Nyt,pari vuotta kaiken jälkeen,mä oon yli kaikesta,melkein kuivilla. Väliilä mä kuvittelen sen ihanan ja lempeän ihmisen mun eteen seisomaan,halaamaan mua. Ihan vain etten unohda. Nykyään mä pystyn juttelemaan sille chatissa loukkaamatta itseeni,ottamatta siipeen. Pystyn ottamaan askeleen,olemaan vahva.


    Tärkeä ihminen voi satuttaa kovasti,siksi se on tärkeä ihminen. Sillä ei ole oikeutta,mutta se tehdäänkin salakavalasti. Maailma on julma paikka,kukaan ei selviä täältä ehjin nahoin,eikä ole tarkoituskaan. Mehän päästään näiden koettelemusten jälkeen jonnekkin kauniiseen.Mä tiedän sun tuskan,ja se ahdistus tuntuu rinnassa,ihan kuin joku kaivais isoa aukkoa sydämmen ympärille,jotta sydän olis yksin,ja lakkais olemasta. Se on kamalaa,mutta siitä selviää. Mä tiedän. Usko pois :)paraneminen voi kestää aikaa,mutta se kuuluu asiaan. Sydäntä ei voi korjata,mutta aika kultaa muistot. Elämä on tässä ja nyt. Ja koska aina ei sanat auta,ole ihmisten lähellä,se auttaa-ainakin mua autto- ja elä täysillä. Ja kun oot valmis,tapaa joku ihana tuijottamasta sua ja huomaa koko maailma. Mehän eletää vain kerran.


    Jaksele,haleja ja rakkautta. Kaikesta voi päästä yli,siihen tarvitaan voimia joita saa läheisiltä. <3

    VastaaPoista
  39. tää sun tekstis oli aivan ihana, osaat kirjottaa ihan loistavasti. en oo ite ollu koskaan rakastunu, että en voi tietää et miltä susta tuntuu, mut voin vaan sanoo et paljon voimia sulle ja kyl ne asiat kääntyy viel parhain päin ajan kans :(

    VastaaPoista
  40. Anonyymi11/11/2011

    vvoi sua :(!

    VastaaPoista
  41. Anonyymi11/11/2011

    Musta tuntuu että aika moni samaistuu tähän sun tekstiin, kuin myös minäkin. Seurustelin ensirakkauteni kanssa 1,5vuotta kunnes hän yhtäkkiä tekstiviestillä kertoo, että tunteita ei enää ole... Itkin silmät päästäni, olin ollut niin onnellinen, eikä meillä ollut koskaan mitään riitoja, oltiin samalla aaltopituudella ja hölmöiltiin yhdessä, eikä kukaan muu ymmärtänyt meidän juttuja. Erottiin siis ja olin ihan murtunut, onneksi oli ihanat kaverit tukena ja piristämässä päivää.. Mutta olihan se todella outoa ettei ollut enää ketään siinä vieressä, ketään kuka huolehtisi.
    Katkaisin myös välit häneen, koska hän oli erotessamme sanonut että haluaa olla villi ja vapaa, ettei tulisi seurustelemaan pitkään aikaan. Mutta kuinkas kävikään, reilun kuukauden päästä erosta hänellä oli jo uusi tyttöysätävä, vieläpä toiselta puolelta Suomea.. Muistan kuinka oltiin joskus puhuttu että kaukosuhteet vain _eivät_ toimi... Tämä tieto, että hän seurustelee, mursi mun sydämen jo toiseen kertaan... Koitin unohtaa hänet täysin, mutta pienetkin arkiset asiat muistuttivat hänestä. Ilman kavereita ero olisi kuitenkin ollut vielä rankempaa. Kevät ja kesä vierähti kavereiden kanssa, muut miehet ei kiinnostaneet pätkääkään, multa oli mennyt luottamus miehiin ihan täysin.. Kesän lopussa kuitenkin ensirakkauteni alkoi tekstaamaan minulle, pyyteli anteeksi ja sanoi että haluaa mut takaisin elämäänsä. Hän oli jättänyt tyttöystävänsä ja kertoi että oli alkanut seurustelemaan hänen kanssaan vain siksi, että unohtaisi mut,mutta niin ei ollut käynyt. Erotessamme hän oli siis taas valehdellut mulle. Kyllä hänellä oli tunteita, mutta täys-ikäsyys oli noussut vaan niin päähän, ei ollut enää mitään rajoja, paitsi mä. Joten mut piti "heivata".
    Kuitenkin meidän puolen vuoden erossa olemisen jälkeen kun nähtiin, tuntui ettei oltaisi oltu erossa päivääkään. Hän vakuutteli ettei ikinä enää jättäisi mua ja anteeksipyyntöjä sateli.
    Minusta jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden, ja ehkä olen hieman sinisilmäinen muutenkin. Seurustellaan siis taas, ja mä oon onnellisempi kuin koskaan ja omasta mielestäni meillä menee nyt paremmin kuin koskaan ennen. Vaikka kuitenkin, en pysty varmaan ikinä antamaan hänelle anteeksi miten paskasti mulle teki, ja koitan pikkuhiljaa rakentaa luottamusta häneen.

    En sano että ehkä juuri sinullekin kävisi näin, mutta kuitenkin oman kokemuksen perusteella voin sanoa että kaikki kääntyy vielä parhain päin:)
    Voimia sinne, tiiän kuinka raskasta ero voi olla

    VastaaPoista
  42. mulla tuli ihan kylmät väreet, kun luin tätä! Toivottavasti pärjäilet :)

    VastaaPoista
  43. voimia ja haleja sinne ! <3

    VastaaPoista
  44. Anonyymi11/11/2011

    aivan ihana postaus! aloin itkemään ihan liikaa ku oon itekki vähän samanlaisessa tilanteessa just nyt ja tiiän kuinka rankkaa se on :( kauhein tunne maailmassa! toivotan nyt sulle kuitenki voimia, toivottavasti pääset täst yli! uskon et kaikki muuttuu viel joskus hyväks :)

    VastaaPoista
  45. voi ei, harmittaa tosi paljon sun puolestas! :( onneks nyt sait purettua asiaa, jos se helpottaisi. onneks kyseinen henkilö oon ollut sen verran kypsä että on tukenut sinua tilanteessa! niin käy harmittavan harvoin.. :/

    tsemppiä ja jaksamista sulle!

    VastaaPoista
  46. Oj, du har sjukt många läsare, o får sjukt myky komentarer, men på den här juttun vill ja ändå kommentera!

    Gumman, ja känner så den där känslan, ja vet den.
    O nu, e ja i den situationen dom andra va då o då tänkt ja "vaför fan säger ingen någo" o nu vet ja int heller själv va ja ska säga?

    Kanske de int e de viktigaste..

    De tar tid, de vet du.

    kämpa, då klarar du!

    <3

    VastaaPoista
  47. Du skriver så fint! Du beskrev det så bra så jag kan tänka hur du känner dej, fastän jag själv aldrig blivit förälskad i någon. Och det är fint att du berättar att du faktiskt älskade honom, och att du säger att det var ditt bästa år, många andra i din plats skulle säkert förneka att det var ett bra år och börja tala dåliga saker om killen, men inte du! mycket fint :-)ähh det är svårt att beskriva det jag menar, men hoppas du förstod!

    VastaaPoista
  48. Anonyymi11/11/2011

    voih:( onneks sait nyt vähän avautua, jospa se auttais! vaikutat tosi vahvalta henkilöltä, joten tuut kyllä pääsemään tän yli!

    Paljon voimia ja jaksamista sulle Haidi!<3

    VastaaPoista
  49. oi ihana postaus ja ihanat kuvat taas jälleen kerran! :)

    VastaaPoista
  50. Oiii, koita jaksaa! <3 Itku tuli lopussa... :'(

    VastaaPoista
  51. Voi heidi miten koskettava postaus!<3 kyyneleet nous silmiin, kylmät väreet kulki pitkin selkää ja aloin väkisinki miettii omaa elämääni. Uskallan väittää että jokainen saa joskus elämänsä aikana sydänsuruja. Ja vaikka kuinka ajattelisi, että se kuuluu elämään se tekee kipeää. Mut mun mielestä yks vahvuuden merkki on se, että uskaltaa myöntää (varsinki itsellee) et nyt muhu sattuu. Itelläni on ainaki ollu tilanteita jolloin vaa otetaa tekohumy nassulle ja sanotaa kaiken olevan hyvin vaikka niin ei ole. Ja se kostautuu kyllä. Vaikka en oikeestaa tunne sua, oon ylpee susta. En ees iha tarkkaa tiiä miks :D Tälläsen postauksen tekeminen vaatii rohkeutta, jos sen tekee noin aidosti ja henkilökohtaisesti. Tää oli vaa jtn niin kaunista<3

    Ja oot tapas mukaa taas tosi kaunis noissa kuvissa<3

    VastaaPoista
  52. kuulosti ihanalta! niin herkältä,surulliselta mutta silti ihanalta :( en tiiä oonko ees koskaa ollu rakastunu... en oo ees varma minkälainen tunne se on, mutta vahvasti tosi vahvasti oon kuitenkin ollu ihastunu, mutta sitten se poika löys toisen tytön... jos oisin vaan ollu rohkeempi mulla olis voinu olla enemmän mahiksia..

    VastaaPoista
  53. Nyt en voi sanoa muuta kun että kiitos ihan älyttömästi teille<3 mahtavia kommentteja. te autatte paljon. Ja kiinnostavaa on ollut lukea teidän kokemuksista. kiitos kun halusitte ne jakaa. Lueskelen näitä viikonlopun jälkeen lisää ja mietin tarkemmin kaikea mitä ootte mulle laittanut, ja vastailen. Nyt en halua miettiä tätä liikaa, kun mulla syntymäpäiväkin huomenna. Mutta kiitos. kiitos tuhannesti <3

    VastaaPoista
  54. Anonyymi11/11/2011

    Tää oli ihana. Ihana kun uskalsit avautua meille tuntemattomillekin :)
    Tää teksti sai mut itkemään, koska mulle kävi reilu puoli vuotta sitten melko samalla lailla. Meillä oli ihanaa, kaikki oli hyvin, rakastuin ja tuntui siltä että tässä se on. Sitten kaikki loppui, miehen pyynnöstä. Oon vieläkin ihan rikki ja uskon etten tuu ikinä löytämään ketään samanlaista. Ne tunteet.... Ei niitä pysty kuvailemaan.
    Toivotaan että teille käy paremmin... Vaikutatte ihanalta pariskunnalta :) Voimia<3

    VastaaPoista
  55. Monien muiden tavoin pystyn myös itse samaistumaan aivan todella hyvin sinun kokemuksiisi. Minulle kävi kesän alussa hieman samankaltaisesti. Silloin olin aivan rikki, laihduin monta kiloa, kun en pystynyt syömään ja kaikki tuntui niin kamalan tyhjältä. Me oltiin seurusteltu kolme vuotta. Erään kerran, kun hän tuli takaisin luokseni ja olin häntä juna-asemalla vastassa, hän vaikutti oudolta(muusikko, matkustelee paljon). Ei halannut, suostunut pitämään kädestä tai muuta normaalia. Kyselin onko sattunut jotain, mikä hätänä? Arvasin saman tien, että nyt on jotain vialla ja minusta tuntui kamalalta, ahdistavalta. Poikaystäväni sanoi kuitenkin, että jutellaan, kun päästään kotiin. Koko bussimatka meni niin, ettei hän suostunut kertomaan mitään asiasta. Itse tuijotin lopulta ikkunasta ulos ja yritin pidätellä kyyneliä. Kotiin päästyämme hän sai jonkun ajan kuluttua sanottua, ettei hän ole varma enää tunteistaan ja että minun olisi parasta lähteä nyt jonnekin muualle, kyyneleet silmissä kysyin, miksi et ole enää varma tunteistasi? Ei hän kuulemma tiennyt, hän vain haluaisi olla yksin, ilman mitään suhdetta. Hän ei halua seurustella. Sanoin, että kai siihen jokin syy on? Aikani itkettyäni ja kyseltyäni ja poikaystäväni suostumatta kertomaan mitään enempää, lähdin pois oman perheeni luokse.

    Myöhemmin sain tietää, että eräs toinen tyttö, johon hän oli tutustunut erään tv-sarjan kuvauksissa, oli sanonut olevansa ihastunut poikaystävääni, tämän jälkeen, meidän suhde ei ollut enää entisensä. Nykyään entinen poikaystäväni seurustelee tämän tytön kanssa. Se satuttaa minua kovasti. He aloittivat seurustelun melkeinpä heti meidän erottua. En ymmärrä miten hän pystyy tuollaiseen tekoon kolmen vuoden jälkeen? Kaikki tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. En osannut ennakoida tilannetta milläänlailla. Tuo poika oli myös ensirakkauteni ja todella tärkeä minulle.

    Erosta toipuminen vie aikaa. Itse seison jo melko tukevasti jaloillani, välillä horjun edelleen. Eroaminen sattuu varmasti aina, ensirakkaus on kuitenkin aina ensirakkaus.Se on varmasti aina mielessä.

    Paljon voimia toipumiseen, kylä se vielä helpottaa<3

    VastaaPoista
  56. voii että, voimia !

    ihanat noi kuvat susta ja ihana toi mekko mikä sulla on niissä ! Ja toi vika kuva on aivan iihana :)

    VastaaPoista
  57. Todella koskettava postaus, itketti kun luin.:( Mutta voimia sulle ihan älyttömästi, koita jaksaa. :)<3

    VastaaPoista
  58. Mä oon tavannu aivan mahtavan jätkän. Jätkän, jota mä rakastan paljon. Ja josta haluan pitää huolta. Ottaa se syliin ja lohduttaa sitä. Tää jätkä ei vaan halua mua. Ei sitä kiinnosta. Ei ole tunteita. Enää.

    Tää on vaikeeta! Pärjäile <3

    VastaaPoista
  59. Oi Haidi! Mulla on ollut nyt just tässä lähiaikana ihan samanlainen kokemus. Teksti kuvaa melkeimpä täysin omia tunteitani ja kaikki on tapahtunut myös melkein saman kaavan mukaan. Mutta ystävät auttaa, sen voin kertoa ja ainakin tiedät, että täällä on joku muukin, joka kokee samoja tunteita samaan aikaan. ♥ Voimia sulle!

    VastaaPoista
  60. voi ei, tää kuulosti niin tutulta, ihan liian tutulta. mä haluisin sanoo paljonpaljon muutakin mut en mä osaa, nii mä sanon vaan että voimia ihan hirmusesti! <3

    VastaaPoista
  61. paitsi mä vielä tän biisin linkitän ! http://www.youtube.com/watch?v=QXwPUYU8rTI

    VastaaPoista
  62. Vitsi tää oli nii koskettavaa! Ja jotenki niin tuttua juttua. Paaaljon voimia sinne!!! <3

    VastaaPoista
  63. voi ei :( tiedätkö, jotenkin osasin jo aavistaa tän ennen kuin aloin lukemaan edes postausta. ja harmittaa hirveesti sun puolesta, koska susta oikeesti näki kuinka onnellinen olit! mutta niin kuin sanoit, sydänsurut kuuluu elämään, ja tästäkin selviää ajan kanssa. mutta voimia sulle!<3

    VastaaPoista
  64. Anonyymi11/12/2011

    Itselläni kävi samalla lailla noin vuos sitten. Kaikki oli täydellisen ihanaa ja mulla oli ekaa kertaa elämäni aikana sellanen olo et mut hyväksytään ja mun itseluottamus nous roimasti. Sitten yhtäkkiä eräänä pimeänä talvisena iltana tää jätkä vastaa tekstareihin tosi tylysti ja sitten kysyy lopulta että mitä mä oikeen haluun. Se oli sit siinä. Sen jälkeen se anto moneen otteeseen turhaa toivoa ja sanoi katuvansa että laitto välit poikki. Meidän piti nähä ja puhua asiat halki, mutta ei sitten koskaan nähty silleen että oltais saatu puhuttuu ja selvitettyy kaikki asiat. En oo ton jälkeen pystyny ihastumaan kehenkään vaikka mahdollisuuksia on ollut, ei vaan enää pysty luottamaan ihmisiin ja pelkään vaan että mulle käy noin toistekin. Voimia sulle, tiiän mitä käyt läpi<3 ihana olet ja anteeks romaani

    VastaaPoista
  65. Anonyymi11/13/2011

    hmh, en yleensä kommentoi mihinkään mutta nyt oli pakko. En tajua, itelle käynyt samoin ja tässä mennyt muutama kuukausi siihen että koittaa löytää omaa itseään uudestaan. Ja kun eroon ei ole (omasta mielestä ainakaan) mitään hyvää syytä niin on vaikea päästää irti...

    Helpotukseksesi voin kertoa, ettei sellaista ihmistä ikinä unohda, ei lakata rakastamasta ja aina hän on mielessä. Kun sen pystyy vain hyväkysymään niin voi silti löytää jonkun jota rakastaa uudelleen. Ainakin luulen niin. ♥

    VastaaPoista
  66. Tiedän ton tunteen vähän liiankin hyvin. Varsinkin se ensimmäinen rakkaus on niin vahva ja maailmaa heiluttava kokemus. Itselläni takana kaksi parisuhdetta upeiden ihmisten kanssa, mutta eroon ollaan päädytty viisaiden ja vähemmän viisaiden syiden takia. Mulla meni molempien erojen jälkeen pitkät ajat ennen kuin löysin taas itseni ja sen mitä elämässä ihan todella haluan. Viimeisin näistä eroista satuttaa oikeastaan vieläkin. Tai ei oikeastaan edes se ero, vaan juurikin se, että se ihminen, joka rokkasi mun elämääni ei enää olekkaan läsnä ja kuuntelemassa mua. Mäkin olin niin onnekas, että ollaan jollain tavoin onnistuttu olemaan tekemisissä, mutta toisaalta tämäkin on mua satuttanut - saa olla toisen kanssa, mutta mikään ei oo niinkuin ennen.

    Viimeaikoina mä oon taas pystynyt olemaan oma itseni ja löytämään sen mitä mä haluan elämältäni. Ja se on helpottanut tosi paljon mun oloa. Ja nyt, tässä ihan viime aikoina oon taas uskaltanut päästää mun elämääni yhden uuden ihmisen. Se on vaatinut ihan hirveesti eikä se edelleenkään oo helppoa, mutta ne perhoset mahanpohjassa melkeen tekee tästä jo kokemisen arvoista.

    Rakkaus on siitä hassu asia elämässä, että siihen pitää heittäytyä kokonaan voidakseen aidosti kokea sen. Se vaatii ihan hulluna uskaltamista ja silti usein ne suurimmatkin rakkaudet satuttaa.

    Voimia ja jaksamista sulle. Mä tiedän että tää on yksi suuri klisee, mutta aika auttaa. Alkuun mun teki mieli lyödä kaikkia avarilla, jotka noin mulle sanoivat, mutta oikeassa ne olivat. Aika auttaa muuttamaan ne nyt kipeät muistot ihaniksi ja kauniiksi muistoiksi jotka hymyilyttää jo muutaman vuoden päästä kun sä muistelet tätä kaikkea haikeasti hymyillen.

    -Salla-

    VastaaPoista
  67. Mulla on vähän vastaava tilanne, mutta paljon monimutkasempi ja sotkuisempi. Tää oli tosi ihanasti kirjotettu, kun tosiaan, tälläsestä kirjottaminen on hirveen vaikeeta.
    Voimia ja tsemppii ihan kauheesti! ♥

    VastaaPoista
  68. Anonyymi11/16/2011

    Tsemppiä Haidi! Tosi surullista lukea, että joku on kokenut näin surullisen asian :( Mutta uskon, että jos teidät on tarkoitettu yhteen, tulette vielä jatkossa tapaamaan ja aloittamaan elämän yhdessä. Tai sitten sinulle on luotu joku aivan toinen, johon rakastut vielä enemmän, vaikka se nyt varmasti tuntuu mahdottomalta rakastua yhtään enempää! Ensirakkaus ei varmasti ikinä unohdu ja jos joskus aloitat uuden suhteen, ja kaipaat hetkiä tästä suhteesta, se ei ole väärin. Vielä 90-vuotisena mummonakin muistaa ensirakkautensa :) Tiedän, miten helppo on sanoa toiselle, että "kyllä poikia tulee lisää" jne ja minä en halua sanoa niin. Haluan sanoa, että sure tämä asia loppuun asti. Käsittele se ja kaikki tunteesi, joita sinulla ilmenee, kunnolla! Sillä jos jätät asian taakse tai yrität paeta tapahtunutta alitajuisesti, kestää toipuminen pitkään. Toivon kaikkea hyvää sinulle, sure asiaa niin kauan kuin se harmittaa, mutta älä unohda silti muita onnellisia asioita elämässä. Vaikutat vahvalta ihmiseltä, ja sisimmässäni tiedän, että tulet vielä löytämään sen oikean. Joko se on tämä sama ihminen tai joku vielä ihanempi! :) <3
    T. selma

    VastaaPoista
  69. Anonyymi11/18/2011

    Löysin blogisi ja tämän tekstin aivan sattumalta. Onneksi löysin! Tämä teksti kosketti niin syvältä. Samaistun ihan täysillä. Reilu puoli vuotta sitten mun maailma romahti, mun tärkeimpäni löysi toisen naisen ja ihastui ja rakastui. Ne puolen vuoden takaiset keskustelut sattuu tosi tosi tosi paljon vieläkin, mutta enemmän sattuu vielä se kaikki mitä meillä oli ja mitä en saa takaisin. Perimmäisenä syynä tähän kaikkeen oli se et mä pelkäsin. Pelkäsin ehkä omia tunteitani, ehkä sen toisen ja ehkä sitä että en osaakaan olla toiselle tärkeä. Toisaalta muistan pellänneeni tai lähinnä ajatelleeni että ehkä joku muu olisi tuolle miehelle parempi. Ollaan vieläkin tosi hyviä ystäviä ja oon yrittäny tässä kovasti koota itseäni, koska tää ihminen on sellanen josta en ikinä vois päästää irti tai jota en haluis menettää. Pakko siis olla ystäviä.

    Kuitenkin kaikesta tästä opin ihan älyttömästi asioita. Ja vaikka vieläkin sattuu välillä tosi syvälle (ja sureminen on täysin oikeutettua) niin kyllä välillä sitten elämä taas hymyileekin.

    VastaaPoista
  70. Tiedän tunteen. Ei helvetti kuinka paljon se sattuu, kun tajuaa oikeasti rakastavansa, mutta tajuaa jonkin ajan kuluttua, että suhde on täyttä paskaa ja ei vain toimi, vaikka kumpikin kuinka välittäisi. En koskaan unohda sitä hetkeä, kun lähdin kyseisen pojan kotoa viimeisen kerran. Kun kyyneleille ei tullut loppua, kun kumpikaan ei olisi halunnut päästää irti, ja kun lopulta piti kääntää selkä ja kävellä pois.

    Ja kerrotaan se tuska vielä kahdella, kun pari kuukautta myöhemminen silloinen paras ystävä rupeaa seurustelemaan tämän kyseisen pojan kanssa.

    Välillä tuntuu, että olisin päässyt yli, mutta eilen ja tänään on taas ollut sellaiset päivät, että ei saatana millon tämä lakkaa sattumasta...

    VastaaPoista
  71. Anonyymi11/29/2011

    voi ei, nyt vasta löysin sun blogisi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Haluan myös kertoa oman onnettoman tarinani. Olin seurustellut poikaystäväni kanssa noin vuoden. Sitten mulla oli yks leiri jonne menin. Kesken leirin tuli viesti mun kaverilta " Onko tosiaan totta että *nimi* seurustele *nimen* kanssa? millon erositte, miks?" Luin ton viestin sata kertaa läpi. olin pöyristynyt. EI kai tuo ole totta, eii miten niin. Vähän naurattikin jo. en vastannut viestiin vaan soitin 'poikaystävälleni' mutta hän ei vastannut. Laittoi vain viestin jonkun ajan päästä: "seurustelen toisen kanssa, ei mua enää kiinosta." Tosi kiva oli loppu leiri, itkien se meni. Toisaalta halveksin vieläki häntä syvästi tekoisestaan. Vaan kun meillä oli niin ihanaa !:'(

    VastaaPoista
  72. Mutta onneks on aika :) se on paras lääke!

    VastaaPoista
  73. Ihana kirjoitus vaikkakin vaikeasta aiheesta.Jotenki tuntui että elin sun mukana aina teksti tekstiltä.Tsemppiä kauheasti,kyllä se siitä <3

    Omasta kokemuksesta sen verran,että mun ensirakkaus syttyi muistaakseni vuonna 2004 ja loppui sitten juuri ennenkun tuli vuosi täyteen.Olin korvianimyöden rakastunut ja sitten yhtäkkiä se vaan loppui.Olin ihan maassa enkä tiennyt mitä tehdä.En päässyt erosta yli vuoteen yli ja vieläkin joinain päivinä muistelen haikeudella vaikkakin mä omistan tällä hetkellä maailman parhaan avomiehen <3

    VastaaPoista
  74. Anonyymi1/12/2012

    Aivan upee tarina, kertomus, viesti, meille kaikille lukijoille. Annoit itestäs ihan kaiken tohon tekstiin, ja niinko näkyy, kaikki on siun puolella tässä. Siä tiiät, ettet jää yksin tän asian kanssa.

    Itelläni on myöskin tapahtunu vastaavanlaista, mutta en jaksa tähän alkaa sen enempää muistelemaan, inspiroiduin tarpeeeks jo muitten kertomuksista. On ihanaa, miten ihmiset jaksaa ja uskaltaa jakaa vaikeita asioita kaikkien kanssa. Kai sen tietää, että se aina vähän helpottaa ko saa jakaa asioita sellasten ihmisten kaa, jotka on tuntenu samoin.

    En osaa sanoa muutako paljon paljon voimia ja jaksamista siulle, kyllä se joku ihana mies siut vielä nappaa (tai parempi aineki ois, on nimittäin sen verran mieletön nainen kyseessä!)

    Jostain syystä lukiessani (ja itkiessäni) tätä postausta, miulle tuli mieleen yks laulu. Se sopii tähän tilanteesee jotenki tunnelmaltaan. Kuuntele, ja mieti asioita, ja muista: siulla on vielä yks ihana kokonainen elämä elettävänä!

    Mozella-Light Years Away

    VastaaPoista
  75. Anonyymi1/18/2012

    No mulle kävi niin että yks poika kenestä tykkäsin paaaljon ja se ainaki sano tykkääväs musta särki mut täysin. Eli menin yks ilta moikkaan sitä ja puheltiin pari tuntia kunnes se sanos et sen pitää lähteä, menin tietty saattamaan nii pitkälle ku pystyin. Mä sanoin sille et mä en halya sun lähtevän ja se käänty, hymyili ja pussas mua, joo tuntu et nousin taivaisiin kaveritki sanos et näytin onnelliselta, mut ei se pitkään kestäny, se ei vastannu enää mun puheluihi tai viesteihi ja sit sain tietää et sillon ku se pussas mua ni oli ollu samaa aikaa toisen tytö kans yhdessä. Mun luonteelle sopivaks nauroin koko jutulle vaik se sattuski ja sattuu vieläki ku ei täst oo ku pari viikkoo..

    VastaaPoista
  76. Anonyymi4/05/2012

    tästä tuli ihan mieleen mun oma kesä pari vuotta taaksepäin...tutustuin kesän alussa yhteen poikaan joka oli kauan salaa ollu kiinnostunu musta vaikka ei tunnettu...se tiesi mut meidän yhteisten kavereiden kautta. Koulujen päättäripäivänä satuttiin samaan paikkaan ja siitä se lähti. Nähtiin kesällä joka päivä, ja juteltiin kaikkea ihanaa. Luotettiin toisiimme täysiä ja oltiin onnellisia..musta kuitenki rupes tuntumaan koulujen alun aikaan että kaikki ei oo nyt niinku pitäis ja puhuttiin ja se juttu oli sitte siinä..meidän välit katkes melkeen samntien ja asiaa ei auttanu se että se oli kesällä laittanu paperit samaan lukioon menemään mihin mä menin..se vaihto sitte mun kans samaan kouluun vanhasta koulustansa..ei moikkailtu eikä mitää. Pari kk myöhemmin kuulin, että sillä oli joku toinen...uutenavuotena 2011 näin sen varmaan kunnolla syyskuun jälkeen niin että puhuttiin..sen tyttökaveri oli mukana ja se oli aivan kamala tilanne..ne oli niiiin onnellsiia yhdes. Mun tuskaa ei auttanu yhtään se, että tän pojan takia ajauduin mun rakaan ystävän kans tosi pahoihin riitoihin ja sitte oliki mun koko kaveri porukka mua vastaan..koko 2011 kevät oli mun elämäni surkeinta ja kauheinta aikaa..kunnes viime juhannuksena mun nykynen poikaystävä otti muhun yhteyttä ja tavattiin. Ollaan nyt seurusteltu onnellisesti 9kk<3 mutta myönnän että välillä on niitäki iltoja kun mietin mun ensirakkautta ja niitä ihania hetkiä joita meillä oli...tiedän että ne pysyy mun mieles aina. Unohtamista ja haikailua on helpottanut se, että ollaan tän ensirakkauden kans tosi paljo tekemisis nykyään koska mun poikaystävä on sen tosi hyvä kaveri ja tää ensirakkauden tyttöystävä yks mun rakkaimmista ystäistä nykyään! Näin ne asiat vaan muuttuu ja menee parempaan suuntaan:)

    VastaaPoista
  77. Anonyymi5/21/2012

    Oot kokenu kovia ja toi aika on varmasti ollut raskasta! Mutta sinnittele vielä, olet upea ja vahva nainen ole vaan rohkea kyllä löydät uuden rakkauden! Mulla on käynyt melko samanlainen juttu, mutta kyseessä oli paras ystäväni. Aluksi oltiin kuin siskokset. Aina oltiin kahestaan ja naurettiin ja vitsailtiin ja kesäyöt valvottiin ja uitiin. Kävin kesällä useamman kerran hänen mökillä ja hauskaa oli! Tuntui kuin hän olisi ymmärtänyt ihan kaiken, mitä sanoin. Hän lohdutti minua aina kun oli suru puserossa. Hän asuu samassa korttelissa kuin minä. Meillä oli paljon yhteistä ja yhtäkkiä koko ystävyys katkesi. Kuin seinään. tuli haut yläasteelle ja ystäväni oli aikeissa hakea sellaiseen kouluun johon minä en olisi päässyt, sillä jouduimme lähimpiin kouluihin. Siitä syntyi riitaa, sillä ystäväni olisi kyllä mahdollista tulla samaan kouluun kanssani, mutta minulla ei ollut mahdollisuuksia mennä hänen haluamaansa kouluun. Siinä sitten mietittiin asiaa ja hän totesi että tottakai me voitaisiin olla parhaita ystäviä, vaikkei oltaisikaan samassa koulussa. Silloin tajusin, että hän ei välittänyt minusta samalla lailla kuin minä hänestä. Pidin häntä aina siskonani ja hän oli minulle kaikki kaikessa. Mutta hän ei ikinä ollut avautunut minulle täysin, ja jotenkin tuntui kuin hän olisi ollut hyvin etäinen. Minua itketti joka ilta ja näin painajaisia. Minusta tuntui että masennuin. Minusta tuntui niinkuin kukaan ei olisi välittänyt olla kanssani. Mutta silloin perheen merkitys tuli esiin paremmin kuin ennen. Olin melkein joka yö siskollani yökylässä. Juttelin äidin kanssa mukavia ja kävimme yhdessä kaupoissa. Koville otti aina kun näin vanhan ystäväni ja hänen uuden parhaan kaverinsa. He aina katsoivat minua paheksuvasti ja koin olevani merkityksetön. Koko kesä meni siinä, että nukuin ja olin aina silti väsynyt. En tuntenut halua tehdä mitään muuta kuin levätä. Kun matkasimme ulkomaille olin siellä viikon onnellinen ja kun astuin lentokoneeseen sisälleni tulvi pelko ja ahdistus. En halunnut takaisin kotiin, missä minua ei odottaisi mikään. Kotiin, jossa olisin yksin ja jossa minulla ei olisi ystäviä. Sitten kuitenkin koitin pitää yhteyttä yhteen ystävääni. Olimme loppukesällä paljon keskenämme. Hänellä kuitenkin oli paras ystävä ja tilaa ei oikein minulle jäänyt. Kun tutustuin hänen parhaaseen ystäväänsä aloin tuntea kuuluvani joukkoon. Pikkuhiljaa aloin tuntea taas olevani iloinen ja reippaampi. Koitin kuitenkin parantaa välejä vanhaan ystävääni, mutta se ei ollut enään mahdollista. Vaikka olenkin nyt parantunut tästä ikävyyden tunteesta, jäi silti sydämeen pieni aukko, jonka toivon joskus vielä täyttyvän. Olen nyt todella onnellinen ja iloinen, sillä minulla on aivan upeita ystäviä ja hieno perhe rinnallani!
    Koita iloita siitä mitä sinulla on! Tukea saat ystäviltäsi ja perheltäsi! Tottakai saat parannella haavojasi rauhassa, mutta koita varoa sitä ettet joka viikko muistelisi ex-poikaystävääsi. Koita unohtaa hänet, vaikka se ei olisikaan mahdollista. Äläkä pelkää pyytää apua, jos sinulla on suruja! Kiitos kovasti, että jaoit kanssamme myös surullisimpia aikoja elämästäsi! Olet urhea ja vahva, muista se!

    VastaaPoista
  78. Anonyymi6/15/2012

    Ihana postaus..ite käynyt läpi juuri saman..tosin palattu yhteen kyseisen miehen kanssa, mutta ongelmat edelleen samoja, jotain mitä ei voi korjata..voimia sulle<3 "Guess I'd rather hurt than feel nothing at all"

    VastaaPoista
  79. Anonyymi7/29/2013

    ihana postaus! (hehheh, vaikka onkin jo aika vanha mut löysin tän vasta nyt) sait kyyneleet vierähtää poskille koska mä just käsittelen tätä samaa aihetta !! tutustuin yhteen poikaan viime kesänä, olin riparilla ja siellä oli tapahtuma minne tää suloinen poika tuli, se oli mun oman isosen yks parhaimmista kamuista. kesällä nähtiin kaikissa tapahtumissa mis oltiin molemmat. käytiin nuorten illoissa ja tutustuttiin koko ajan paremmin. oltiin syksyn ja talven aikaan tosi läheisiä, se oli kuin paras kaveri, kerroin sille _kaiken_!! uutena vuotena kerroin kuinka paljon mä tykkäsin siitä ja siinä puhuttiin paljon kaikkea tulevaisuudesta. kevät tuli kovaa vauhtia ja mua pyydettiin riparille isoks, siihen riparille missä olin viime vuonna ollut leiriläisenä, siihen mikä kestäis kaks viikkoa ja siihen missä tää mun ihastus olis kans isosena! olin aivan sanaton, aattelin että tästä kesästä tulis paras ikinä! tosiaan alko leiri ja eka viikko oli ihan parasta, toka viikolla juttelin yhelle pikkustytölle ja se sano olleensa aivan pihkassa tähän kundiin, tähän kundiin josta mä todella tykkäsin! no en puhunut siitä se enempää vaan annoin olla. puhuin tän kyseisen pojan kanssa että sillä on ihastus sillä leirillä ja se lupasi mulle, ettei sotke rakkauselämäänsä tähän leiriin. no leiri loppu onnellisesti ja oli ollut tosi mahtavaa! parin viikon päästä oli eka tapahtuma missä näki noita kavereita, no mä en päässyt sinne paikalle mutta mun toiset kaverit ilmotti että siellä tää pikkustyttö ja isospoika oli olleet tosi paljon kahdestaan ja niin kävi seuraavassakin.. no en aatellut sen haittaavan mitään, annoin vaan olla.en ollut koko kesänä (rippikoulun jälkeen) puhunut tälle pojalle mitään, koska olin aika surullinen siitä että tämä poika sanoi että ei olisi mikään mahdottomuus olla sen pikkustytön kanssa. kunnes jälleen tavattiin yhdessä tapahtumassa, jonne mä vihdoinkin pääsin, ja ihan omin silmin näin kun nämä kaksi olivat toistensa kimpussa. tajusin että tämä kyseinen poika oli täysin unohtanut minut, ja kaiken sen mitä viimeisen vuoden aikana oltii koettu ja kerrottu tunteistamme, sun muuta. kaikki oli unohdettu, poistettu mielestä, ajatuksista ja jätetty historiaan. nämä kaksi siis tosiaan ovat alkaneet seurustella ja ovat niin onnensa kukkuloilla ja sanovat löytäneensä sen oikean. ja siis tämä tyttö ei vieläkään tiedö miten paljon pidän tästä samasta kaverista. nyt vasta jälkeen päin tajuaa kun on menettänyt, että kuinka paljon sitä oikeasti rakastaa ja todella, ajattelin sitä vaan ihastumiseksi, mutta se olikin paljon enemmän. se oli puhdasta rakkautta.en ole ennen ketään rakastanu niin valtavan paljoa ja nyt todella tiedän mitä rakkaus on! ja miten sen voi viedä toiselta..

    terveisin murheiden murtama neitokainen

    VastaaPoista