torstai 4. helmikuuta 2016

Parhaat kolme viikkoa!


Hej!

Mun ja Rauha yhteinen reissu päättyi eilen. Oli vaikeeta. Tuntuu oudolta olla nyt yksin. Reissattiinhan sentään kolme viikkoa yhdessä ja näimme toisemme kokoajan. Tällä hetkellä istun Fort Lauderdalen lentokentällä, huomenna aamulla lähtee lento. Postauksen lopussa paljastan että minne, hihi.

Nyt aion kertoa miten matkamme jatkui viime postauksessa nähdyn jälkeen.

Selfiehetki laguunilla.

 Yksi varmaan reissun parhaita juttuja oli kun uitiin Bacalarin laguunissa. Laguna de los 7 colores. Eli seitsemän värin laguuni. Seitsemän väriä koska oli niin paljon eri syvyyksiä. Harmittaa kun ei keretty mennä pidemmälle sisään laguuniin (45km pitkä) veneellä tai vaikka kajakilla. Täytyy siis joskus vielä palata sinne!


Yks juttu mistä tykkään melkein aivan liikaa, on itsetehdyt korut. Korut joita löytää pikkukojuista. Semmoset joissa on erilaisia kiviä ymsyms. Niissä on vaan niin paljon fiilistä, kun tietää että toinen on nähnyt vaivaa ja tehnyt sen. Ja tietää myös, että täysin samanlaista ei maailmassa tule vastaan. Kysyn myös aina, että mistä kivi on haettu, kiva tietää.

Bacalarin keskusta oli pieni ja söpö, jossa ei ollut mitään ihmeellisiä kauppoja. Pari pikkukauppaa vaan. Mutta yksi helmi siellä oli, nimittäin tämä koju jossa oli kaikkia ylimakeita koruja. Ei voitu vastustaa ja käytettiin aika monta pesoa tähän paikkaan! Oon niin innoissani jokaisesta ostamastani korusta!

Haluamani sormus oli liian iso. Tässä sitä pienennetään mulle.

Käsikoru in making. Ostettiin molemmat Rauhan kanssa tämän tyyliset käsikorut.

Meksikossa näkee paljon pieniä (ja tosi isojakin) värikkäitä alttareita. 


Tultiin takaisin Bacalarista Tulumiin myöhään illalla. Mentiin johonkin raflaan istumaan jossa oli wifi, ja alettiin kattelemaan että mihin mentäis yöksi. Löydettiin yksi paikka jossa näytti olevan tilaa, mutta kun saavuttiin sinne, ei kuulema ollutkaan. Mentiin toiseen paikkaan, ei ollut respa auki. Mentiin seuraavaan, sielläkin oli omistaja jo nukkumasssa. Alko tässä vaiheessa jo turhauttamaan ja halusin vaan nukkumaan.

 Lopuksi löydettiin Cenote Encantado niminen paikka, ja oi, nähtiin aivan heti että paikka on just täydellinen meille!

Paikka oli viidakon ympäröimänä ja pimeässä loisti värikkäät teltat. Ihmiset istu ja soitti kitaraa nuotion ympärillä ja fiilis oli ihana. Saatiin iso teltta. Tuntu tosi luksukselta. Nukehdettiin aaltojen ja laulavien ihmisten ääniin. Oltiin niin iloisia että löydettiin tämä paikka!


Campingmestassa oli oma cenote. Käytiin uimassa, mutta molempia kuumotti koska siellä oli kuulema krokotiileja. Mutta ne on pieniä eikä ole vaaraksi ihmisille. Kuitenkin meitä jopa kuumotti mennä tolla kumiveneellä katselemaan cenoteen, haha. Ei nähty krokoja..

 Täällä Rauha viihtyi.


Tulumin jälkeen mentiin yhdeksi yöksi Playa del Carmeniin. Mä oon käynyt tuolla ohimennen ennen, ja sanoin Rauhalle, että se ei kyllä ole yhtään meidän paikka. Käytiin nyt kuitenkin kääntymässä.

Molemmat oltiin ihan ihmeissämme siitä turistien määrästä, huh. Ja muutenkin se fiilis siellä, tuntu että olisi ollut Teneriffalla. Me liikuttiin kyllä vaan siinä pääkadulla ja varmaan Playassa on jotain siistejäkin mestoja, mutta huh mikä meno. 

Shoppailuun paikka on hyvä. Meille molemmille tarttuikin kivoja vaatteita mukaan. Ja Rauha kävi ottamassa toiselle puolelle nenäkorun.

 Kun meksikolainen alkoi kyllästyttämään niin siirryttiin hetkeksi italialaiseen. (Rakastan ilmakuivattua kinkkua!)


 Seuraavaksi matkattiin Isla Holboxiin.

Kyseessä paikka josta olin kuullut paljon hyvää ja nähnyt paratiisimaisia kuvia. Meillä oli kuitenkin vähän huono tuuri sään kanssa ja rannoilla oli nyt myös paha levätilanne.. Harmi. Mutta meillä oli kuitenkin kivaa Isla Holboxissa. Tuonne täysyy siis myös vielä palata!

 Oli vähän satanut..
Tuore kookos jonka päälle chilimaustetta ja limeä. NAM!!! Voi kun saisikin tota just nyt.

 Ranta täynnä simpukoita.



Usein kun kerron ihmisille että menen Meksikoon, ilme muuttuu pelästyneeksi. "Miten uskallat, siellähän on vaarallista??!?!"
Se on totta että Meksikossa on kaupunkeja jotka listataan maailman vaarallisimmiksi. Mutta Meksiko on iso, joka paikassa ei ole vaarallista. Yucatanin alue on turvallista aluetta.

Tähän täytyy vielä lisätä, että tunnen oloni oikeesti tosi turvalliseksi Meksikossa. Ja en yhtään liiottele kun sanon, että kertaakaan ei ole tullut viheltelyitä, huuteluita tai eden mitään semmosia katseita. Enkä muista, että mua ja Rauhaa olisi kertaakaan katsottu ihmeelliseti. Liikutaan ja ollaan ihan avoimesti. Mua jopa ihmetytti, että miten täällä ei yhtään reagoida meihin mitenkään kummallisesti?! Suomessa reagoidaan paljon enemmän. Meksikossa saa myös samaa sukupuolta olevat mennä naimisiin.

 Alla näette miten liikuttiin Meksikossa.


Cancun - Miami

Lento Cancunista Miamiin oli ajallaan ja meni nopeasti. Tuntu hyvältä. Nyt jos kaikki menee ripeästi niin meillä on vielä kokonainen pitkä päivä aikaa Miamissa, ajattelin. Nyt oli vaan enää edessä rajatarkastukset..

Ja kukas joutui erikoistarkastukseen? Minä tietenkin. Minä ja ehkä kymmenen muuta jouduttiin hiljaiseen huoneeseen venailemaan.

Yhteensä tässä tarkastuksessa meni kolme tuntia, vähän ylikin! Siis huhhu. Se kaikki eteni niin helvatin hitaasti. En ymmärrä. Ja kaikki jotka oli huoneessa pyydettiin kuulusteluun ennen mua.

Vieressä istuva mies oli tosi vihainen ja stressaantunut odottamisesta ja kävi kysymässä että mitä tää oikein meinaa ja kauan voi kestää. Vastaukseksi tuli vaan, että ei voi tietää kauan kestää ja mene takaisin odottamaan.

Rauha laitto viestiä, että missä oikein oon. Vastasin että jouduin tällaseen ja tässä menee varmaan kauan koska ei etene yhtään.

Kun vihdoin kuulin että oma nimi huudettiin niin aiii että tuntu hyvältä, kahden ja puolen tunnin hiljaisessa huoneessa venailun jälkeen.

Kuulustelussa mies kysy multa miljoona kysymystä. Miks oon täällä? Mitä meinaan tehdä? Kenen kanssa oon täällä? Mihin meen sitten? Miten mulla on varaa? Miten oon saanut rahat? Paljon mulla on rahaa? Oonko naimisissa? Onko mulla poikaystävää? Kenen kanssa asun? Missä kaikkialla kävin Meksikossa? Missä päin suomea asun? Miksi haluan mennä Panamaan ja Costa Ricaan? Miksi en ole ostanut mun lentoja etukäteen? Otanko kuvia matkalla? Minkälainen kamera mulla on?...... Ja jatku ja jatku..

En ymmärrä miksi nää kaikki kysymykset oli tarpeellisia.

Noh, lopuksi kolmen tunnin jälkeen pääsin tuolta pois. 
 Eihän mulla ollut mitään hätää, kun mulla ei ollut mitään tärkeetä juttua mihin olisi pitänyt ehtiä. Mutta aloin miettimään, että mitä jos mulla olisikin ollut vain välilasku Miamissa ja en olisi ton takia kerennyt seuraavaan lentoon. Tai mitä jos olisikin ollut joku megatärkeä juttu mihin olisi pitänyt ehtiä, vaikka häät tai hautajaiset. Mua vaan kummastutti se, että he oikeesti voi pitää toisen siellä kolme tuntia odottamassa.

Noh, toivottavasti ei hetkeen joudu tommoseen.


Miamissa

Miamissa nautittiin säistä, syötiin joka päivä sushia, shoppailtiin, ostettiin 25 dollarin mojito (vähän niinku vahingossa) ja vaan kierreltiin ja ihmeteltiin.

Ostettiin pieni matkalaukku johon laitettiin meidän ostoksia, koska muuten kaikki ei olisi mahtunut. Oli ihan tosi ihanaa, että mä pystyin Meksikossa ostamaan itselleni kaikkea kivaa, kun tiesin että Rauha voi kotiuttaa ne mulle. Jos olisin ollut yksin reissussa, niin en olisi voinut ostaa tota kaikkea, koska ei olisi ollut tilaa rinkassa ja ei olisi ollut kivaa raahata tota kaikkea mukana vielä kahden kuukauden ajan.

Mä myös laitoin laukkuun mun tavaroista vähän kaikkea mikä tuntu turhalta. Karsin mun vaatteet ja tavarat niin vähäksi mun mahdollista. AH mun rinkka on nyt kevyt!!!

Vikana yönä mentiin Rauhan kanssa strippiklubille. Tykättiin siitä mitä nähtiin. Huh. Dollareita pikkareihin ja takaisin hostellilla vasta aamuviideltä. Oli jännää!



Miltä tuntui matkustaa Rauhan kanssa?

Ennen reissua sain kuulla että "Sit näät että miten toisianne jaksatte kun ootte noin kauan yhdessä." "Sit näät jos te oikeesti sovitte yhteen."

Ollaan molemmat Rauhan kanssa semmosia että kaivataan paljon speissii. Ollaan itsenäisiä ja nautitaan paljon myös yksinolosta. Mua on jotenkin ennen ahdistanut ajatus siitä, että mulla olis joku mukana reissussa, koska tykkään olla yksin, haluun mennä just sinne minne haluan ja tehdä kaikki omat päätökset ilman että joku muu on mukana päättämässä. Vähän mua mietitytti ennen reissua, että miten me kestetään toisiamme ja miltä tuntuu kun näkee toisen ihan kokoajan.

No miltä sitten tuntui? Ihan tosi hyvältä! Meillä ei ollut mitään ongelmia kertaakaan reissun aikana. Ei riitelemistä, ei kinastelua, ei erimielisyyksiä, ei mitään. Johtuu varmaan siitä, että ollaan niin samanlaisia. Tykätään samoista jutuista ja halutaan kaikkea samaa. Ollaan yhdessä mietitty että miten voidaan olla näin samanlaisia, miten voidaan tykätä ihan samoista asioista. Miten jonkun kanssa voi kaikki tuntua näin hyvältä.

 Mä oon se joka omaa hyvän suuntavaiston ja löysin helposti paikasta toiseen. Rauha taas se joka piti huolta että mulla on kaikki tavarat messissä ja reppu kiinni.. (oon välillä huolimaton ja tavarat hukkuu..)

Ollaan molemmat tosi rentoja reissaajia eikä stressata. Tai ainakin Rauha on nimensä mukaan se rauhallinen, ja jos mä jostain syystä stressaan jostain, niin Rauha on se joka sanoo "Heidi rauhotu, chillll!" 
Me ollaan täydellinen tiimi!

Ei myös kertaakaan ahdistanut se että oltiin aivan kokoajan yhdessä. Ennen reissua puhuttiin, että jos alkaa ahdistamaan, niin mennään vaikka eri hostelliin yhdeksi yöksi. Mutta nyt menikin niin, että jos oltiin hostellissa ja nukuttiin eri sängyssä, niin kuitenkin jompikumpi kömpi toisen viereen jossain vaiheessa yötä tai aamua. 

Ja mulla ei ole koskaan ollut niin hauskaa, kun tämän kolmen viikon aikana. Meillä on aina niin hauskaa, ei ikinä tylsää. Odotan kaikkia meidän tulevia seikkailuja yhdessä! Ei voisi olla parempaa tyttöystävää ja seikkailukumppania. Ja en koskaan tiennyt että näin paljon voi toista ihmistä rakastaa.


Mutta nyt jatkuu seikkailu yksin. Vielä parin kuukauden ajan. Ja pohdiskelujen jälkeen mun suuntana on huomenna......tididididiiiii.... KOLUMBIA!

Tulkaa siis mukaan seuraamaan matkaa! 

Instagram: haidiknuu
Snap: haidihej